Viktoria Luise
Viktoria Luise (Viktoria Luise Adelheid Mathilde Charlotte); (13. syyskuuta 1892 Marmoripalatsi, Potsdam, Saksan keisarikunta – 11. joulukuuta 1980 Hannover, Länsi-Saksa) oli saksalainen prinsessa ja viimeinen Preussin prinsessa eli Saksan kuningashuoneen jäsen.[1][2]
| Viktoria Luise | |
|---|---|
| Preussin prinsessa, Braunschweigin herttuatar | |
 | |
| Braunschweigin herttuatar | |
| Valtakausi | 1913–1918 |
| Syntynyt |
13. syyskuuta 1892 Marmoripalatsi, Potsdam, Saksan keisarikunta |
| Kuollut |
11. joulukuuta 1980 (88 vuotta) Hannover, Länsi-Saksa |
| Hautapaikka | Ernst Augustin mausoleumi (Welfenmausoleum), Herrenhausenin palatsin puutarha, Berggarten, Hannover |
| Puoliso | Ernst August |
| Lapset |
Ernst August IV Georg Wilhelm Frederika Christian Oskar Welf Heinrich |
| Koko nimi | Viktoria Luise Adelheid Mathilde Charlotte |
| Suku | Hohenzollern |
| Isä | Vilhelm II |
| Äiti | Augusta Viktoria |
Suku
muokkaaHän oli Saksan keisari Vilhelm II:n ja keisarinna Augusta Viktorian nuorin lapsi ja ainoa tytär. Hanen kuusi veljeään olivat kruununprinssi Vilhelm, prinssi Adalbert, prinssi August Wilhelm, prinssi Eitel Friedrich, prinssi Oskar ja prinssi Joachim. Perhepiirissä Viktoria Luisen lempinimi oli Sissy.[1][2]
Vuonna 1912 Ernst August, rikas Cumberlandin ja Teviotdalen herttuan tittelien perijä, oli tullut Berliinin hoviin kiittämään keisari Vilhelm II:ta kruununprinssi Vilhelmin ja prinssi Eitel Friedrichin osallistumisesta oman veljensä prinssi Georg Wilhelmin hautajaisiin. Hannoverin suku asui tuolloin maanpaossa Gmundenissa, Itävallassa. Berliinissä ollessaan Ernst August tapasi Viktoria Luisen ja he ihastuivat toisiinsa.[3]
Avioliitto ja lapset
muokkaaViktoria Luise avioitui Hannoverin prinssi Ernst Augustin kanssa 24. toukokuuta 1913 Berliinissä pidetyissä loisteliaissa häissä, joissa hääaterialle Berliner Statschlossissa osallistui 1 200 kutsuvierasta.[4][2] Ne olivat viimeinen suuri Euroopan kuninkaallisten kokoontuminen ennen ensimmäistä maailmansotaa, jossa tulevat viholliset Vilhelm II, Yrjö V ja Nikolai II olivat läsnä.[3][5]
Avioliitto paransi kahden suvun välejä, sillä Preussi oli vallannut Hannoverin vuonna 1866 Ernstin isoisältä Hannoverin herttua Georg V:ltä Preussin-Itävallan sodassa. Viktoria Luisesta tuli Braunschweigin herttuatar marraskuussa 1913, samalla kun Vilhelm II teki Ernstistä Braunschweigin herttuan. Ernst joutui luopumaan kruunusta Saksan hävittyä sodan marraskuussa 1918.[6] Perhe oli maanpaossa Cumberlandin linnassa lähellä Gmundenia Ylä-Itävallassa.[5]
Heille syntyi viisi lasta:[5]
- Ernst August IV (1914–1987), Hannoverin perintöprinssi; avioitui 1951 prinsessa Ortrud von Schleswig-Holstein-Sonderburg-Glücksburgin (1925–1980) kanssa; heillä oli kuusi lasta; avioitui 1981 kreivitär Monika zu Solms-Laubachin kanssa (1929–2015), ei jälkeläisiä
- Georg Wilhelm (1915–2006), avioitui Kreikan prinsessa Sofian (1914–2001) kanssa, joka oli prinssi Andreaksen ja Alice von Battenbergin tytär, heillä oli jälkeläisiä[5]
- Frederika (1917–1981), avioitui pikkuserkkunsa Kreikan prinssi, tulevan kuningas Paul I:n kanssa, heidän poikansa oli Konstantin II ja tytär Sofiasta tuli Espanjan kuningatar[5]
- Christian Oskar (1919–1981) avioitui Mireille Dutryn (s. 1946) kanssa; avioero 1976; ei jälkeläisiä
- Welf Heinrich (1923–1997), avioitui Ysenburgin ja Büdingenin prinsessa Alexandran (1937–2015) kanssa; ei jälkeläisiä
Toisen maailmansodan loputtua vuonna 1945 heidän asumansa Blankenburgin linna Harzissa Ala-Saksissa joutui Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeelle. Brittijoukot evakuoivat heidät kuningas Yrjö VI:n käskystä koko omaisuutensa kanssa Yhdistyneen kuningaskunnan miehitysvyohykkeelle, omistamaansa Marienburgin linnaan Hildesheimiin, jossa Viktoria Luise asui puolisonsa kuolemaan vuoteen 1953 asti. Vanhin poika ja isänsä perijä Ernst August IV teki linnasta museon vuonna 1954. Tämä aiheutti äidin ja pojan välille riitaa.[5]
.jpg)
Perintö
muokkaaPrinsessa Viktoria Luise kuoli hänelle lahjoitetussa kartanossa 88-vuotiaana Hannoverissa joulukuussa 1980.[6] Hän oli viimeinen elossa ollut Vilhelm II:n lapsi. Hänet haudattiin puolisonsa vierelle Ernst Augustin mausoleumin (saks. Welfenmausoleum) eteen Herrenhausenin linnan puistoon, Berggarteniin Hannoveriin. Hän kirjoitti muistelmat Ein Leben als Tochter des Kaisers (Elämä keisarin tyttärenä), jotka julkaistiin vuonna 1965.[5]
Lähteet
muokkaa- Vovk, Justin C.: Imperial Requiem. iUniverse, 2012. ISBN 9781938908606 (englanniksi)
- Ein Leben als Tochter des Kaisers. 1965. Göttinger Verlagsanstalt, Hannover 1979, ISBN 3-87267-020-4 (15. painos)
Viitteet
muokkaa- ↑ a b Vovk, s. 79.
- ↑ a b c Herzogin Viktoria Luise - Munzinger Biographie www.munzinger.de. Viitattu 25.8.2024.
- ↑ a b Vovk, s. 243–245.
- ↑ Royal Wedding in Berlin British Pathé. Viitattu 25.8.2024. (englanti)
- ↑ a b c d e f g Preussen.de - Victoria Luise web.archive.org. 30.1.2016. Arkistoitu 30.1.2016. Viitattu 25.8.2024.
- ↑ a b Viktoria Luise of Prussia Encyclopædia Britannica. Viitattu 18.7.2023. (englanniksi)