Ernst August (Hannoverin kuningas)
Ernst August (engl. Ernest Augustus, vuoteen 1837 Cumberlandin herttua; 5. kesäkuuta 1771 Kew, Surrey, Englanti – 18. marraskuuta 1851 Herrenhausen) oli Hannoverin kuningas vuosina 1837–1851. Hän oli Englannin kuningas Yrjö III:n viides poika.[1] Ernst Augustista tuli kuningas, kun Englannin ja Hannoverin yli sata vuotta kestänyt personaaliunioni vuonna 1837 purettiin.
| Ernst August | |
|---|---|
,_by_Edmund_Koken.jpg) Ernst August, Edmund Kokenin maalaama muotokuva. | |
| Hannoverin kuningas | |
| Valtakausi | 20. kesäkuuta 1837 – 18. marraskuuta 1851 |
| Edeltäjä | Vilhelm IV |
| Seuraaja | Yrjö V |
| Syntynyt |
5. kesäkuuta 1771 Kew, Surrey, Englanti |
| Kuollut |
18. marraskuuta 1851 Herrenhausen, Hannover, Hannoverin kuningaskunta |
| Puoliso | Frederika Mecklenburg-Strelitz |
| Lapset | Yrjö V |
| Suku | Hannover |
| Isä | Yrjö III |
| Äiti | Charlotte von Mecklenburg-Strelitz |
| Uskonto | anglikaani |
| Nimikirjoitus |
 |
Ernst August opiskeli vuosina 1786–1790 Göttingenin yliopistossa. Hän osallistui hannoverilaisen ratsuväkirykmentin komentajana vuosien 1793–1795 sotaan Ranskaa vastaan ja menetti Tournayn taistelussa näön toisesta silmästään. Hän palasi Baselin rauhan jälkeen Englantiin, jossa hänestä vuonna 1799 tehtiin kenraaliluutnantti sekä Cumberlandin ja Teviotdalen herttua ja Armaghin jaarli. Hän sai hovissa suuren vaikutusvallan prinssihallitsijana toimineeseen isoveljeensä Yrjöön (tuleva kuningas Yrjö IV), ja hänen jyrkän vanhoilliset mielipiteensä toivat hänelle paljon vihamiehiä. Ernst August joutui 31. toukokuuta 1810 salamurhayrityksen kohteeksi makuuhuoneessaan St Jamesin palatsissa, kun tuntematon henkilö, todennäköisesti hänen oma kamaripalvelijansa Sellis, puukotti häntä veitsellä. Sellis löydettiin kuolleena ja hänen oletettiin tehneen itsemurhan, mutta Ernst Augustin poliittiset vastustajat levittivät myös huhuja, joiden mukaan hän olisi murhannut palvelijansa. Vammoistaan toipunut Ernst August komensi Hannoverin armeijaa vuosien 1813–1814 kuudennen liittokunnan sodassa Napoleonia vastaan ja sai sotamarsalkan arvon.[1][2]
Ernst Augustin poliittisen epäsuosion vuoksi parlamentti kieltäytyi korottamasta hänen eläkettään[1] ja Hannoverin käskynhaltijuus annettiin hänen nuoremmalle veljelleen Cambridgen herttua Adolfille. Ernst August nai vuonna 1815 Mecklenburg-Strelitzin prinsessa Fredrikan, joka oli Preussin kuningatar Luisen sisar. Jouduttuaan Englannissa yhä syvempään epäsuosioon Ernst August asui vuosina 1819–1828 Preussin pääkaupungissa Berliinissä. Palattuaan Englantiin hän esiintyi vuonna 1829 parlamentissa käsitellyn katolisten emansipaation äänekkäänä vastustajana.[2] Hän menetti lopunkin vaikutusvaltansa Englannin asioihin vuonna 1830, kun Yrjö IV kuoli ja kuninkaaksi tuli hänen toinen veljensä Vilhelm IV.[1]
Kun kuningas Vilhelm kuoli kesäkuussa 1837, Englannin ja Hannoverin välinen personaaliunioni purkautui, sillä Englannin uudeksi hallitsijaksi tuli maan kruununperimysjärjestyksen mukaisesti kuninkaan veljentytär Viktoria, mutta Hannoverin kruununperimysjärjestys ei sallinnut naisen periä kruunua. Ernst Augustista tuli lähimpänä miespuolisena perillisenä Hannoverin kuningas. Ensitöikseen hän kumosi 1. marraskuuta 1837 Vilhelm IV:n vuonna 1833 antaman Hannoverin vapaamielisen perustuslain, mikä herätti paljon arvostelua maan älymystön keskuudessa. Ernst August antoi lopulta elokuussa 1840 Hannoverille uuden, huomattavasti vanhoillisemman perustuslain.[1][2] Vallankumousvuonna 1848 hän joutui myöntymään useisiin liberaalien vaatimuksiin ja antamaan syyskuussa entistä vapaamielisemmän perustuslain. Hän saavutti jonkinasteisen kansansuosion pitäessään kiinni tästä uudesta perustuslaista myös vallankumousta kaikkialla Saksassa seuranneen vastareaktion aikana.[2] Ernst Augustin seuraajaksi tuli vuonna 1851 hänen poikansa Yrjö V.[1]
Esivanhemmat muokkaa
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ernst August (Hannoverin kuningas) Wikimedia Commonsissa
