Avaa päävalikko

Braunschweigin evankelisluterilainen maakirkko

Braunschweigin evankelisluterilainen maakirkko (saks. Evangelisch-Lutherische Landeskirche in Braunschweig) on yksi Saksan evankelisen kirkon jäsenkirkoista. Sen pääpaikka on Wolfenbüttelissä.

Braunschweigin evankelisluterilainen maakirkko
EKD Braunschweig.svg
Suuntautuminen Luterilaisuus
Johtaja maapiispa Christoph Meyns
Yhteistyötahoja Saksan evankelinen kirkko
Saksan yhdistynyt evankelisluterilainen kirkko
Luterilainen maailmanliitto
Kirkkojen maailmanneuvosto
Toiminta-alue entisen Braunschweigin vapaavaltion alue nykyisten Ala-Saksin ja Saksi-Anhaltin alueilla
Seurakuntia 329[1]
Jäseniä 334 951 jäsentä, osuus alueen väestöstä 40,9% (31.12.2017)[2]
Kotisivu https://www.landeskirche-braunschweig.de/

Kirkko on jaettu 12 rovastikuntaan ja 329 seurakuntaan. Vuoden 2017 lopussa kirkolla oli 334 951 jäsentä. Kirkko on myös Saksan yhdistyneen evankelisluterilaisen kirkon jäsen ja kuuluu luterilaiseen maailmanliittoon sekä Kirkkojen maailmanneuvostoon. Aluetasolla kirkko toimii Ala-Saksin evankelisten kirkkojen konfederaatiossa.

Braunschweigin evankeslisluterilaisen kirkon pääkirkko on Braunschweigin tuomiokirkko. Toinen tärkeä kirkko on Marienkirche Wolfenbüttelissä, joka toimi aikaisemmin herttuakunnan pääkirkkona. Maakirkolle kuuluu yhteensä 480 kirkkoa ja kappelia toiminta-alueellaan.

Maakirkon toiminta-alueMuokkaa

Braunschweigin evankelisluterilaisen maakirkon toiminta-alueeseen kuuluu osia historiallisesta Braunschweigista (vuoteen 1945), joka nykyisin kuuluu Ala-Saksin osavaltioon. Kirkko toimii osittain myös Blankenburg im Harz -alueella sekä Haldenslebenissä. Aikaisemmin kirkon alueeseen on kuulunut myös Holzmindenin ympäristö. Uutena alueena kirkkoon on liitetty Goslar ympäristöineen samoin kuin Salzgitterin kaupunki.

HistoriaMuokkaa

Braunschweigin alueen kristillinen historia ulottuu yli 1200 vuoden taakse. Varhaisimmat tunnetut kasteet toteutettiin Ohrumissa vuonna 780. Kaarle Suuri toi kristinuskon alueelle voimalla alistettuaan saksit. Vuoden 820 vaiheilla alueelle oli rakennettu kirkkoja ja luostareita sekä muodostettu Halberstadtin ja Hildesheimin hiippakunnat. Seuraavien vuosisatojen aikana alueelle rakennettiin suuria kirkkoja sekä useita sisterssiläisluostareita.[3]

Vuonna 1528 Braunschweig hyväksyi reformaattori Johannes Bugenhagenin kirkkojärjestyksen. Kuitenkin herttua Henrik Nuorempi kukisti luterilaisuuden alueellaan ja vasta hänen poikansa, herttua Julius, saattoi luterilaisen reformaation voimaan alueellaan vuonna 1568. Vuosia myöhemmin Helmstedtin yliopistosta tuli luterilaisen ortodoksian linnake. 1600-luvun alussa Wolfenbütteliin rakennettu Marienkirche oli ensimmäinen Saksassa rakennettu suuri protestanttinen kirkko. Vuonna 1690 perustettiin Riddagshauseniin Saksan vanhin teologinen seminaari.[3]

Vuodesta 1735 lähtien herttua Kaarle I sekä Johann Friedrich Wilhelm Jerusalem toimivat lähes 50 vuoden ajan valistuksen henkilöityminä Braunschweigin alueella. Jerusalem perusti Collegium Carolinumin, josta kehittyi Braunschweigin yliopisto.[3]

1800-luvulla teollistuminen johti kasvaviin sosiaalisiin ongelmiin, joihin kirkko yritti puuttua erilaisilla avustusjärjestöillä. Keisarikunnan muuttuminen tasavallaksi oli sillä vaikutuksia myös kirkolle, sillä aiempi herttuakunta muuttui Braunschweigin vapaavaltioksi ja kirkko ja valtio erotettiin toisistaan. Vuonna 1922 saatiin valmiiksi muutokset kirkkojärjestykseen. Siitä lähtien on kirkolliskokous (Synode) ollut kirkon korkein päättävä elin, vaikka se olikin perustettu jo vuonna 1872. Muutoksen yhteydessä perustettiin kirkkoon myös piispan virka.[3]

Kansallissosialistisena aikana suuri osa papistosta ja kirkollisista piireistä osoitti kannatustaan Adolf Hitlerin ajatuksille. Blankenburg am Harzista olleen Heinrich Lachmundin johdolla perustettiin Pastorien hätäliitto vastustamaan tuolloin piispana ollutta ja kansallissosialistien propagandan äänitorvena toiminutta Wilhelm Beyeä vastaan. Vuonna 1938, Hitlerin syntymäpäivänä, koko Braunschweigin papiston oli vannottava Hitlerille uskollisuutta Martinin kirkossa.[3]

Toisen maailmansodan päätyttyä kirkko kohtasi vaikeuksia aloittaessaan toimintaansa uusissa olosuhteissa. Miehitysalueiden rajat kulkivat sen alueiden läpi ja edellinen piispa Helmuth Johnsen oli tapettu vuonna 1947 sotavankileirillä Jugoslaviassa. Alueelle saapui myös runsaasti pakolaisia ja kodittomia ihmisiä. Heillä oli kuitenkin myös kirkollista elämää elvyttävä vaikutus, sillä kirkon jäsenmäärä nousi heidän ansiostaan 460 000 hengestä 700 000 jäseneen.[3]

Kirkko hyväksyi naispappeuden vuonna 1968.[4]

Saksojen yhdistyessä kirkkoon liitettiin jälleen siihen aiemmin kuuluneet Blankenburg am Harz sekä Calvörden ekslaavi.[3]

Jäsenmäärä ja hallintoMuokkaa

Kirkolla on 329 seurakuntaa.[1] Vuoden 2017 lopussa niihin kuului 334 951 jäsentä.[2] Hiippakunnan seurakunnat kuuluvat kahteentoista eri rovastikuntaan, jotka ovat:[1]

LähetystyöMuokkaa

Braunschweigin kirkolla on yhdessä Hannoverin ja Schaumburg-Lippen maakirkkojen kanssa lähetysjärjestö Ala-Saksin evankelisluterilainen lähetys (saks. Evangelish-lutherische Missionswerk in Niedersachsen).[5]

LähteetMuokkaa

  1. a b c Gemeinden und Propsteien Evangelisch-lutherische Landeskirche in Braunschweig. Viitattu 20.9.2019. (saksaksi)
  2. a b [https://archiv.ekd.de/download/Kirchenmitglieder_2017.pdf Kirchenmitgliederzahlen Stand 31.12.2017] joulukuu 2018. Evangelische Kirche in Deutschland. Viitattu 20.9.2019. (saksaksi)
  3. a b c d e f g A history steeped in tradition Evangelisch-lutherische Landeskirche in Braunschweig. Viitattu 20.9.2019. (englanniksi)
  4. Geschichte 1947 bis 1968 Evangelisch-lutherische Landeskirche in Braunschweig. Viitattu 20.9.2019. (saksaksi)
  5. Kirchen & Struktur Ev.-luth. Missionswerk in Niedersachsen. Viitattu 20.9.2019. (saksaksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa