Liittoutuneiden miehitysvyöhykkeet Saksassa ja Itävallassa

liittoutuneiden suorittama miehitysjako toisen maailmansodan jälkeen

Akselivaltoihin kuulunut natsi-Saksa (ja siihen Anschlussilla liitetty Itävalta) kuului toisen maailmansodan häviäjiin. Saksa jaettiin liittoutuneiden (Yhdysvallat, Neuvostoliitto, Iso-Britannia ja Ranska) kesken miehitysvyöhykkeisiin.

Jokainen valtio käytti valtaa omalla alueellaan ja harjoitti erilaista hallintoa ihmisten ja paikallishallinnon suhteen. Alkuperäinen suunnitelma hallita Saksaa yhdessä romuttui vuosina 1946–1947, kun idän ja lännen välit kiristyivät ja kylmä sota alkoi.

Miehitysvyöhykkeet SaksassaMuokkaa


 
Berliinin miehitysvyöhykkeet

Idästä Oder–Neisse-linjalle ulottuneiden aluemenetysten jälkeen Saksa jaettiin neljään miehitysvyöhykkeeseen ja Neuvostoliiton vyöhykkeen sisällä olleeseen, myös neljään vyöhykkeeseen jaettuun Berliiniin.

Kesäkuussa 1948 Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Ranska antoivat Saksan-miehitysvyöhykkeidensä uudistaa valuuttansa valtakunnanmarkasta saksanmarkkaan. Se johti Saksan taloudelliseen jakoon, kun Neuvostoliiton miehittämällä vyöhykkeellä jouduttiin vastavetona vaihtamaan valtakunnanmarkka omaksi saksanmarkaksi (myöhempi DDR:n markka). Idän ja lännen välit kiristyivät ja 1948–1949 Neuvostoliitto aloitti Berliinin saarron, jonka aikana Länsi-Berliiniä jouduttiin huoltamaan lännestä ilmasiltaa pitkin.

Saksan läntisistä miehitysvyöhykkeistä muodostettiin toukokuussa 1949 Saksan liittotasavalta. Itäiselle eli Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeelle perustettiin lokakuussa 1949 Saksan demokraattinen tasavalta eli Itä-Saksa. Berliini pysyi neljän vallan miehityksessä, vaikka käytännössä Länsi-Berliiniä pidettiin monin tavoin osana liittotasavaltaa eli Länsi-Saksaa ja Itä-Berliiniä Itä-Saksan pääkaupunkina. Vuonna 1955 molemmat Saksat saavuttivat rajoitetun suvereniteetin, joten miehittäjistä liittolaisiksi muuttuneille joukoille jäi käytännössä edelleen laajat toimintaoikeudet.

Vuonna 1989 kommunistijohtoinen järjestelmä sortui Euroopassa, minkä huipentumana oli Saksojen välisen rajan kaatuminen ja erityisesti Länsi-Berliiniä ympäröineen Berliinin muurin murtuminen. Itä-Saksaan uudelleen perustetut osavaltiot sekä miehityksestä vapautunut Berliini liittyivät liittotasavaltaan eli tapahtui Saksan jälleenyhdistyminen 1990. Seuraavan vuoden lopulla hajosi Neuvostoliitto ja sen seuraajavaltion Venäjän asevoimien viimeiset joukot poistuivat Saksasta 1994. Sen sijaan Pohjois-Atlantin sopimusjärjestön jäsenenä Saksa on sopinut, että kaksi liittolaista, Yhdysvallat ja Britannia, saavat pitää siellä tukikohtiaan.

Vyöhykkeet maittainMuokkaa

Berliinin vyöhykkeitä ei ole mainittu.

Miehitysvyöhykkeet ItävallassaMuokkaa


Itävalta, joka vuodesta 1938 oli ollut liitettynä Saksaan, jaettiin neljään vyöhykkeeseen. Myös Wien jaettiin, mutta Neuvostoliiton ja Ison-Britannian miehitysvyöhykkeet eivät olleet maantieteellisesti yhtenäisiä kuten Berliinissä. Lisäksi Wienin keskusta oli kaikkien neljän vallan yhteisenä vyöhykkeenä. Itävallan miehitys loppui vuonna 1955 solmitun valtiosopimuksen myötä, jolloin maa sai täyden suvereniteetin. Miehitysvallat sopivat Itävallan asemasta puolueettomana valtiona eikä maahan jäänyt ulkomaisia sotajoukkoja.

 
Wienin miehitysvyöhykkeet