Vetoomus kristittyjen puolesta

Vetoomus kristittyjen puolesta (m.kreik. Πρεσβεία περὶ Χριστιανῶν, Presbeia peri Khristianōn, lat. Legatio pro Christianis tai vain Legatio) on Athenagoras Ateenalaisen varhaiskristillisellä ajalla noin vuonna 176 kirjoittama apologeettinen teos kristinuskon puolustukseksi. Sen alaotsikko on Keisareille Marcus Aurelius Antoninukselle ja Lucius Aurelius Commodukselle, Armenian ja Sarmatian valloittajille ja ennen kaikkea: filosofeille.

Vetoomus kristittyjen puolesta
Πρεσβεία περὶ Χριστιανῶν
Athenagoraan teosten Vetoomus kristittyjen puolesta ja Ylösnousemuksesta kansilehti vuoden 1706 painoksesta.
Alkuperäisteos
Kirjailija	Athenagoras Ateenalainen
Kieli	muinaiskreikka
Genre	teologia, apologia
Julkaistu	n. 176 jaa.
Suomennos
Suomentaja	Serafim Seppälä
Kustantaja	Gaudeamus
Julkaistu	2017
ISBN	978-952-495-446-4
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Historia

Athenagoraan teos on ajoitettu noin vuoteen 176. Se oli osoitettu keisareille Marcus Aureliukselle ja Commodukselle, joiden yhteinen hallitusaika ajoittuu vuosiin 176–180. Tarkempi ajoittaminen perustuu siihen, että keisarit vierailivat Ateenassa juuri vuonna 176, jolloin se on mahdollisesti esitetty tai ainakin yritetty esittää näille. Ei ole kuitenkaan näyttöä siitä, että sitä olisi todella esitetty näille ainakaan kokonaisuudessaan. Ainakaan sillä ei ollut keisareihin mitään vaikutusta, minkä osoittaa muun muassa Lugdunumin kristittyjen joukkomurha heti seuraavana vuonna 177.

Lajityypiltään teos edustaa apologiaa, joka oli erityisesti ateenalainen puolustuspuheiden muoto. Kristillisessä kontekstissa sellaisen kirjoittivat ateenalaisista Athenagoraan lisäksi myös Kodratos (Quadratus) sekä Aristeides (Apologia). Athenagoraalta on säilynyt Vetoomuksen lisäksi toinenkin teos, Ylösnousemuksesta.

Athenagoraan Vetoomus joutui suhteellisen pian unohduksiin. Kirkkoisistä sitä lainaa ainoastaan Methodios Olymposlainen, eikä sitä enää muistettu juurikaan vainojen ajan jälkeen. Se säilyi kuitenkin käsikirjoituksina läpi keskiajan. Vanhin käsikirjoitus on vuodelta 914 osana apologiatekstien kokoelmaa.

Serafim Seppälä on suomentanut teoksen osana kokoelmaa Keisarin edessä. Kaksi ateenalaista apologiaa (2017).

Sisältö

»[M]inun on – – vedottava teihin, mahtavat keisarit, että kuulisitte meitä puolueettomasti ettekä yleisen ja järjettömän puheen vieminä tuomitsisi etukäteen vaan käyttäisitte tiedonjanoanne ja totuudenrakkauttanne myös meidän oppimme tapauksessa. Näin te omalta puoleltanne ette erehdy tietämättömyyden takia, ja me saamme karisteltua yltämme kansanjoukkojen epäselvistä puheista nousevat syytökset ja pääsemme rauhaan vihollisuuksista.»

Athenagoras aloittaa vetoamalla siihen, että kristittyjä tulisi kohdella syytettyinä samalla tavalla kuin muitakin (luvut I–II), sillä usein kristittyjä parjataan vain nimen tähden ilman perehtymistä näiden oppiin ja elämään. Tämän jälkeen hän esittää puolustuksensa kristittyjen pakanoilta kohtaamia syytöksiä vastaan. Käsittely voidaan jakaa kolmeen osaan: ensin Athenagoras käsittelee kristittyjen kohtaamaa syytettä ateismista eli jumalattomuudesta teoreettiselta kannalta (IV–XII) ja sitten käytännölliseltä kannalta (XIII–XXX), ja tämän jälkeen syytteitä moraalittomuudesta, erityisesti ihmissyönnistä ja sukurutsauksesta (XXXI–XXXVI). Teos päättyy keisareille esitettyyn vetoomukseen (XXXVII).

Kristittyjen kohtaamassa ateismisyytöksessä ei ollut kyse siitä, että kristityt olisivat kieltäneet Jumalan olemassaolon, vaan siitä, että he kyseenalaistivat perinteiseen uskontoon ja sen jumaliin pohjanneen yhteiskuntajärjestyksen. Athenagoras arvostelee kreikkalaisen uskonnon jumalten ja jumaltarujen sekavuutta, ja pyrkii osoittamaan kristillisen opin ylivertaisuuden siihen nähden. Pakanat ovat epäjohdonmukaisia palvoessaan kukin eri paikoissa eri jumalia, mutta syyttämällä kristittyjä siitä, että nämä eivät palvo samoja jumalia. Kristityt sen sijaan tunnustavat ”yhden Jumalan, joka on luomaton, ikuinen, näkymätön, muuttumaton, käsittämätön, rajoittumaton sekä hahmotettavissa vain mielellä ja järjellä”.

Esityksessään Athenagoras osoittaa suurta oppineisuutta ja kreikkalaisen kirjallisuuden tuntemusta. Hän lainaa usein Homerosta, tragediakirjailijoita ja muita runoilijoita sekä muun muassa Platonia.

Teoksen sisältö luvuittain on:

I. Epäoikeudenmukaisuus kristittyjä kohtaan II. Kristittyjä tulee kohdella syytettyinä samalla tavoin kuin muita III. Kolme syytettä kristittyjä vastaan IV. Ateismisyytöksen järjettömyys: kristityt tunnustavat yhden Jumalan V. Runoilijoiden todistus Jumalan ykseydestä VI. Filosofit Jumalan ykseydestä VII. Kristillinen oppi Jumalasta ja sen ylivertaisuus VIII. Monijumalaisuuden järjettömyys IX. Profeettojen todistus X. Isä, Poika ja Pyhä henki XI. Kristittyjen eettinen opetus XII. Kristittyjen usko ja elämäntavat XIII. Miksi kristityt eivät uhraa? XIV. Kristittyjä syyttävien epäjohdonmukaisuus XV. Kristityt ymmärtävät jumaluuden ja aineellisen eron XVI. Maailman kauneus ja Jumala XVII. Jumalten nimistä XVIII. Jumalat ovat luotuja, jos he ovat syntyneet XIX. Luominen filosofien mukaan

XX. Jumalten kuvauksista XXI. Jumalten himokkuus XXII. Entä jos jumalat ovat luonnonvoimien symboleita? XXIII. Jumalten toiminnasta XXIV. Enkelit ja daimonit XXV. Daimonien toiminta sekä jumalallinen johdatus XXVI. Daimonit viettelevät palvomaan patsaita XXVII. Daimonien toiminnan selitys XXVIII. Jumalten nimien alkuperästä XXIX. Runoilijoiden todistus XXX. Ihmisten jumaloinnista XXXI. Insesti- ja ihmissyöntisyytökset XXXII. Kristittyjen siveydestä XXXIII. Kristittyjen avioliittoa koskevat periaatteet XXXIV. Kristittyjen ja heidän syyttäjiensä moraali XXXV. Ihmissyöntisyytöksistä XXXVI. Kristillinen usko ruumiin ylösnousemukseen ja viimeiseen tuomioon XXXVII. Vetoomus

Kirjallisuutta

Suomennos

• Athenagoras Ateenalainen: Vetoomus kristittyjen puolesta. Teoksessa Keisarin edessä. Kaksi ateenalaista apologiaa. Suomentanut ja toimittanut Serafim Seppälä. Gaudeamus, 2017. ISBN 978-952-495-446-4.

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia

• Athenagora Atheniensis Philosophi Christiani: Legatio pro Christiani. Patrologia Graeca 6.
• Athenagoras: Supplique au sujet des chrétiens. Toim. Gustave Bardy. Sources Chrétiennes 3. Paris: Les Éditions du Serf, 1943.
• Athenagoras: Embassy for the Christians. Teoksessa Athenagoras: Embassy for the Christians. The Resurrection of the Dead. Toim. J. H. Crehan. Ancient Christian Writers 23. New York: Newman Press, 1955.
• Athenagoras: Legation and De Resurrectione. Oxford Early Christian Texts. Oxford: Clarendon Press, 1972.
• Athenagoras: Legatio Pro Christianis. Toim. Miroslav Marcovich. Patristische Texte und Studien 31. Berlin: Walter de Gruyter, 1990. ISBN 3110118815.
• Athenagoras: Supplique au sujet des chrétiens. Teoksessa Athenagoras: Supplique au sujet des chrétiens ; et, Sur la résurrection des morts. Toim. B. Pouderon. Sources Chrétiennes 379. Paris: Les Éditions du Serf, 1992. ISBN 2204044474.

Aiheesta muualla

Teos

• B. P. Prattenin käännös 1885 (Huom.: Seppälän mukaan käännöksessä on ”kosolti virheitä ja omituisuuksia, eikä sen käyttämistä voi suositella mihinkään tarkoitukseen”):
  • Athenagoras of Athens: A Plea for the Christians. Early Christian Writings (englanniksi)
  • Athenagoras of Athens: A Plea for the Christians. New Advent. (englanniksi)

Muuta

• Athenagoras of Athens. Early Christian Writings (englanniksi)