Apologetiikka

uskon järjestelmällinen ja rationaalinen puolustus

Apologetiikka tarkoittaa jonkin opin, erityisesti kristinuskon oppien järjestelmällistä ja periaattellista puolustamista.[1] Sana tulee kreikan kielen sanasta απολογια (apologia), joka tarkoittaa hyökkäyksen kohteena olevan näkökannan puolustamista. Apologetiikan harjoittajaa kutsutaan apologeetaksi, apologeetiksi tai apologistiksi.

Ennen kristinuskon leviämistä kirjoitettuihin apologeettisiin teoksiin kuuluvat Platonin Apologia eli Sokrateen puolustuspuhe, jonka aiheena on Sokrateen puolustus hänen oikeudenkäynnissään, sekä muut Sokrateen puolustuspuheet. Apologia-nimisen teoksen julkaisi myös kirjailija Apuleius puolustaakseen itseään noituussyytöksiä vastaan[2].

Nykyään apologetiikalla tarkoitetaan yleensä kristinuskon teologista puolustamista. Toisella vuosisadalla jälkeen ajanlaskun alun apologetiikkaa harjoitettiin puolustettaessa kristinuskoa roomalaisille ja juutalaisille. Nämä kirjoitukset oli usein laadittu oikeudessa esitettävän puolustuspuheen muotoon. Varhaiseen kristilliseen apologetiikkaan kuuluvat useiden varhaiskristillisten kirjailijoiden työt, kuten Justinus Marttyyrin Marcus Aureliukselle suunnatut apologit[3], sekä useiden kirkkoisien, kuten Origeneen ja Tertullianuksen teokset.

Keskiajalla kristityt teologit perustelivat uskon totuuksien luotettavuutta. Anselm Canterburylainen[4] ja Tuomas Akvinolainen[5] esittivät kuuluisat todistuksensa Jumalan olemassaolosta. Tuomas Akvinolainen kirjoitti myös islamilaisten filosofien esittämien ajatusten torjumiseksi. Hänen pääasiallinen apologeettinen teoksensa on Summa contra gentiles.

Reformaation jälkeen Blaise Pascal kirjoitti vuodesta 1656 alkaen teostaan, jonka katkelmat tunnetaan nimellä Mietteitä.[6]

Vahvistusvinouma apologetiikassa

muokkaa

Vahvistusvinouma vaikuttaa merkittävästi apologetiikkaan, sillä se viittaa taipumukseen painottaa tietoa, joka tukee aiempia uskomuksia, ja samalla sivuuttaa tai vähättelee ristiriitaisia todisteita.[7][8] Kristillisessä apologetiikassa tämä kognitiivinen vinouma voi ilmetä, kun apologeetat tulkitsevat uskonnollisia tekstejä tai todisteita tavalla, joka vahvistaa heidän uskoaan.[8][9] Tämä vinouma voi heikentää apologeettisten argumenttien tehokkuutta, erityisesti silloin, kun puolustetaan uskoa epäilijöitä tai uskonnottomia vastaan käydyissä keskusteluissa.[7]

Miten vahvistusvinouma vaikuttaa apologeettisiin menetelmiin?

muokkaa

Apologeetat usein käyttävät olemassa olevaa maailmankuvaansa käsitellessään ristiriitaisia todisteita. Esimerkiksi, kun he kohtaavat uskoaan haastavia todisteita, he saattavat painottaa tukevia tietoja ja samalla vähätellä ristiriitaisia löytöjä.[7][8] Tämä vahvistaa heidän asemaansa ja saa heidän argumenttinsa näyttämään johdonmukaisemmilta ilman kriittistä analyysia vastapuolen näkemyksistä. Tämä kognitiivinen prosessi ei ainoastaan vaikuta yksilön ajatteluun, vaan se myös lisää laajempaa polarisaatiota uskonnollisissa keskusteluissa.[7]

Nykyiset apologeettiset menetelmät, kuten klassinen, kokemuksellinen ja presuppositionaalinen apologetiikka, heijastavat vahvistusvinouman eri asteita. Klassiset apologeetat tyypillisesti katsovat, että historian oikea ymmärtäminen, erityisesti menneisyyden tapahtumien merkityksen osalta, edellyttää teistisen maailmankuvan omaksumista.[10] Kokemuksellisessa apologetiikassa painotetaan usein niitä henkilökohtaisia kokemuksia, jotka vahvistavat ja tukevat jo olemassa olevaa uskonnollista käsitystä todellisuudesta, samalla kun vastakkaiset tai haastavat kokemukset jätetään vähemmälle huomiolle.[11] Presuppositionalistit puolestaan lähtevät oletuksesta, että kristillinen maailmankuva on totta, ja rakentavat argumenttinsa tämän lähtökohdan ympärille, hyläten vastakkaiset todisteet merkityksettöminä tai virheellisinä.[7][8]Tätä oletusta esiintyy myös monilla teologian opiskelijoilla.[7] Presuppositionaalinen metodologia on vahvasti sidoksissa vahvistusvinoumaan, sillä se kehystää jokaisen keskustelun siten, että kristillinen usko on ainoa pätevä maailmankuva.[7][12]

Merkittäviä kristillisiä apologeettoja

muokkaa

Antiikin aikana:

Nykyaikana:

Kristillisiä apologeettisia järjestöjä

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. Gilbrant, Thoralf, Odeberg, Hugo, Saarisalo, Aapeli & Koilo, Toivo (toim.): Iso Raamatun Tietosanakirja, s. 10. (Osa 1) Tikkurila: Raamatun Tietokirja, 1988. ISBN 951-606-041-2
  2. Castrén, Paavo: Uusi antiikin historia, s. 466. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-21594-3
  3. Justinos Marttyyri: Apologiat & Dialogi Tryfonin kanssa. (Suomentanut Matti Myllykoski ja Outi Lehtipuu, toimittanut Matti Myllykoski) Helsinki: Gaudeamus, 2008. ISBN 978-952-495-035-0
  4. Anselm Canterburylainen: Ymmärrystä etsivä usko. ((Proslogion, 1077–1078.) Johdanto, suomennos, selitykset Paavo Rissanen. Hengen tie 13) Helsinki: Kirjaneliö, 1986. ISBN 951-600-698-1
  5. Tuomas Akvinolainen: Summa theologiae. (Valikoiden suomentanut J.-P. Rentto) Helsinki: Gaudeamus, 2002. ISBN 951-662-765-X
  6. Pascal, Blaise: Mietteitä. ((Pensées, 1669.) Suomentanut ja selityksin varustanut Martti Anhava) Helsinki: WSOY, 1996. ISBN 951-0-21208-3
  7. a b c d e f g Unknown: Fake News, Confirmation Bias, the Search for Truth, and the Theology Student JSTOR. 2019. JSTOR. Viitattu 13.10.2024.
  8. a b c d Tunbridge, John.: Anthropology & Apologetics: A Critical Analysis of Contemporary Apologetic Approaches firescholars.seu.edu. 2020. Viitattu 15.10.2024.
  9. Huffman, John: Cognitive Bias, The Axiological Question and The Epistemic Probability of Theistic Belief LINC Christian Studies. 2023. LINC Christian Studies. Viitattu 15.10.2024.
  10. Classical Apologetics: A Reasonable Faith (Classical apologists typically conclude that an accurate view of history, especially with regard to the significance of past events, requires adherence to a true worldview. In other words, one must have a theistic view of the world and of history to understand the past correctly.) bible.org. Viitattu 16.10.2024. (englanniksi)
  11. Bias in the Science and Religion Dialogue: A Critique of Nature of Evidence in Religion and Natural Science tandfonline.com. Viitattu 16.10.2024. (englanniksi)
  12. McLaren, Brian: Recognizing Our Biases Center for Action and Contemplation. 2021. CAC. Viitattu 15.10.2024.

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Ollilainen, Vesa: Järjen jälkeen: kristillinen apologetiikka 2000-luvun alussa. (IUSTITIA 39) Helsinki: Suomen teologinen instituutti, 2023. ISBN 978-952-9857-40-1

Antiikin apologioita suomeksi

muokkaa

Uuden ajan apologioita suomeksi

muokkaa

Englanniksi

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa