Vesihiisi (sukellusvene)

Suomen laivaston sukellusvene

Sukellusvene Vesihiisi oli Suomen laivaston Vetehis-luokan sukellusvene. Se oli palveluksessa 1930-luvun alusta jatkosodan päättymiseen, jolloin Suomi joutui Pariisin rauhansopimuksen mukaan luopumaan muun muassa sukellusveneistä.

Vesihiisi
Vesihiisi.jpg
Military flag of Finland.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Crichton-Vulcan, Turku
Kölinlasku 1927
Laskettu vesille 1. elokuuta 1930
Palveluskäyttöön 2. joulukuuta 1930
Poistui palveluskäytöstä 1946
Tila romutettu
Tekniset tiedot
Uppouma 493 t (pinnalla)
716 t (sukellus)
Pituus 63,5 m
Leveys 6,2 m
Syväys 3,6 m
Koneteho 2 × Atlas-diesel 580 hv
2 × Brown Boveri -sähkömoottori 300 hv
Nopeus 12,6 solmua (pinnalla)
8,5 solmua (sukellus)
Toimintamatka 1 575 mpk pinnalla)
80 mpk (sukellus)
Miehistöä 30
Aseistus
Aseistus 6 × 530 mm torpedoputkea
1 × 76/48 28LT
1 &times 20 ItK/30M myöh. 20 ItK/39M
1 × 7,62 ITKK L33/36
20 × miina

ValmistusMuokkaa

Alus tilattiin 4. huhtikuuta 1927[1] Turusta Crichton-Vulcanilta, missä köli laskettiin 1927 telakkanumerolla 703. Alus laskettiin vesille 1. elokuuta 1930.[2][3]

PalvelusMuokkaa

Vesihiisi upotti vuonna 1942 torpedoimalla Neuvostoliiton laivaston sukellusveneen S 7:n. Aluksen päällikkönä oli kapteeniluutnantti Olavi Aittola. Tästä upotuksesta saatiin kolme eloonjäänyttä vankia, jotka olivat olleet tornin katolla torpedon osuessa, jäivät pinnalle pelastusliivien varaan ja lyhyen ajan päästä pelastettiin Vesihiiteen.

Vangeista merkittävin oli S 7:n päällikkö 3. arvoluokan kapteeni Sergei Lisin, joka oli korkea-arvoisin merisotatoimissa otettu sotavanki. Hän sai myöhemmin kuulustelijoilta lisänimen "Kettunen" osoittauduttuaan vaikeaksi kuulusteltavaksi. Sukunimi Lisin viittaa kettuun: lisy on venäjäksi kettu. Hänet vapautettiin vuonna 1944. Toinen vangiksi jäänyt oli tähystäjämatruusi. Lisäksi torniin tupakalle päästetty miehistön poliittinen ohjaaja ylimatruusi Kunitsa selvisi hengissä ja palautettiin aikanaan kotiin. Neljäs tornissa ollut oli perämies Mihail Hrustalev, joka hukkui.[4]

Upotuksesta tuli erikseen ylipäällikkö Mannerheimin sekä saksalaisen kenraaliamiraali Rolf Carlsin allekirjoittamat viralliset onnittelut.

 
Vesihiiden ensimmäinen miehistö, 1931

LähteetMuokkaa

  • Knorring, Nils von: Aurajoen veistämöt ja telakat. Vaasa: Schildts Förlags, 1995. ISBN 951-50-0735-6.
  • Kijanen, Kalervo: Sukellushälytys. Lahti: Lahden kirjapaino ja Sanomalehti, 1977. ISBN 951-95457-0-0.

ViitteetMuokkaa

  1. Kijanen 1977 s. 29
  2. Kijanen 1977 s. 35
  3. Knorring 1995 s. 103
  4. P. O. Ekman: Meririntama, luku Nemka ja Kettunen.

Aiheesta muuallaMuokkaa