S-7 (1937)

Stalinets-luokan sukellusvene

S-7 (aiemmin N-7) oli Neuvostoliiton laivaston Stalinets-luokan sukellusvene toisessa maailmansodassa.

S-7
S-7
S-7
Aluksen vaiheet
Rakentaja Krasnoje Sormovo, Gorki
Kölinlasku 14. joulukuuta 1936
Laskettu vesille 5. huhtikuuta 1937
Palveluskäyttöön 30. kesäkuuta 1940
Poistui palveluskäytöstä upotettu 21. lokakuuta 1942
Tekniset tiedot
Uppouma 840 t (pinnalla)
1 070 t (sukellus)
Pituus 77,75 m
Leveys 6,40 m
Syväys 4,04 m
Koneteho dieselmoottori 4 000 bhp ja 2 × sähkömoottori, 1 100 shp
Nopeus 19,5 solmua (pinnalla)
9 solmua (sukellus)
Miehistöä 46
Aseistus
Aseistus 6 × 21" torpedoputkea
1 × 100 mm/L56 tykki
1 × 45 mm/L46 tykki

Valmistus

muokkaa
Pääartikkeli: Stalinets-luokka

Alus tilattiin Gorkista Krasnoje Sormovolta, missä köli laskettiin 14. joulukuuta 1936. Alus laskettiin vesille 5. huhtikuuta 1937 nimellä N-7 ja otettiin palvelukseen 30. kesäkuuta 1940. Alus nimettiin 20. lokakuuta 1937 S-7:ksi.[1]

Palvelus

muokkaa

Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941 alus kuului Riianlahdella Väinäjoen suulla Ust-Dvinskin laivastotukikohtaan sijoitettuun sukellusveneosastoon ollen partiomatkalla Kuurinmaan ja Saarenmaan välisen Irbensalmen länsipäässä. Aluksen tähystäjä havaitsi 22. kesäkuuta kello 22 Saksan laivaston sukellusveneen U-144. Seuraavaksi havaittiin moottoritorpedoveneet S 35 ja S 60 (lisäksi merellä S 31), joita luultiin neuvostoliittolaiseksi. Seuranneessa hyökkäyksessä sukellusvene vaurioitui pahoin ja joutui hakeutumaan Ventspiltsiin, jonne se saapui 24. kesäkuuta kello 8. Seuraavana päivänä alus lähti Ust-Dvinskin ja Kuivastun kautta Rohukülaan, jonne se saapui 2. heinäkuuta.[2]

Alus lähti 3. heinäkuuta Rohukülasta toiselle sotaretkelleen Liepājan edustalle, minne se saapui 6. heinäkuuta. Alus palasi 21. heinäkuuta Saarenmaan pohjoisrannelle Triigiin, mistä se siirtyi 21.-24. heinäkuuta Tallinnan kautta Kronstadtiin. Alus siirrettiin 24. heinäkuuta huollettavaksi telakalle, mistä se vapautui 7. elokuuta. Alus lähti 28. syyskuuta Kronstadtista kolmannelle sotaretkelleen. Sen tehtävänä oli olla etuvartiossa Lavansaaren ja Suursaaren välissä Saksan Itämeren laivaston hyökkäyksen varalta. Hyökkäyksen uhan poistuttua alus lähti paluumatkalle ja saapui 21. lokakuuta Kronstadtiin, mistä se lähti 27. lokakuuta neljännelle sotaretkelleen Narvanlahdelle. Alus palasi 16. marraskuuta Kronstadtiin häirittyään Saksan maavoimien joukkoja tykkitulella. Alus siirrettiin Leningradiin, missä se vaurioitui 16. joulukuuta tykin ammuksen sirpaleista.[3]

Viidennelle sotaretkelleen alus lähti 2. heinäkuuta 1942 Kronstadtista. Se saapui 3. heinäkuuta Lavansaareen. Alus jatkoi seuraavana päivänä Bråvikenin suuhun Landsortin majakan lähistölle, jonne se saapui 8. heinäkuuta. Alus upotti 9. heinäkuuta torpedoimalla ruotsalaisen rahtialuksen Margaretan (1 272 brt), jonka miehistöstä sai surmansa 14 ja neljä pelastui. Upotuksen jälkeen sukellusvene siirtyi uudelle toiminta-alueelle Ruotsin mantereen ja Öölannin väliin. Alus upotti 11. heinäkuuta torpedoimalla ruotsalaisen rahtialuksen M/S Luleån (5 611 brt), jonka 34 hengen miehistöstä sai kahdeksan surmansa. Alus siirtyi uudelle toiminta-alueelle Uzavan ja Ristnan majakoiden väliin, jonne se saapui 19. heinäkuuta. Alus vaurioitti 27. heinäkuuta tykkitulella saksalaista rahtialusta Ellen Larsenia (1 938 brt) niin, että se piti ajaa matalikolle. Sukellusvene siirtyi 27.-28. heinäkuuta Akmenragsin majakalle, jossa se upotti 30. heinäkuuta torpedoimalla saksalaisen rahtialuksen Käthen (1 599 brt). Alus upotti 5. elokuuta tykkitulella Ventspilsin edustalla suomalaisen rahtilaivan Pohjanlahden (682 brt), jonka päällikkö ja lämmittäjä otettiin pelastusveneestä sotavangeiksi. Sukellusvene lähti 8. elokuuta paluumatkalle. Se osui 9. elokuuta miinan varusteisiin Osmussaaren edustalla. Alus saapui 11. elokuuta Lavansaareen, mistä se jatkoi vielä samana päivänä Kronstadtiin. Alus saapui määränpäähänsä 12. elokuuta.[4]

Alus lähti 17. lokakuuta Kronstadtista kuudennelle sotaretkelleen Ahvenanmerelle, jonne se saapui 21. lokakuuta. Suomen laivaston sukellusvene Vesihiiden tähystäjä havaitsi kello 20.26 pinnalla kulkeneen S-7:n. Vesihiisi laukaisi torpedon, joka osui kello 20.44. Tornissa olleet viisi miestä sinkoutui mereen, mistä neljä (päällikkö S. P. Lisin, ruumamestari, ruorimies ja tykkimatruusi) saatiin pelastettua. Sukellusveneen hylky löydettiin 1998 Tjärvenin majakan koillispuolelta 30-40 metrin syvyydestä.[5]

Lähteet

muokkaa
  • Gardiner. Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Bagnasco, Erminio: Submarines of World War Two. Lontoo, Englanti: Arms and Armour Press, 1977. ISBN 0-85368-331-X. (englanniksi)
  • Polmar, Norman & Noot, Jurrien: Submarines of the Russian and Soviet navies, 1718-1990. Annapolis: Naval Institute Press, 1991. ISBN 0-87021-570-1. (englanniksi)
  • Valkonen, Antti: Neuvostoliiton sukellusveneet Itämerellä 1941-1945. Koala, 2020. ISBN 978-952-229-209-4.

Viitteet

muokkaa
  1. Polmar & Noot 1991 s. 262
  2. Valkonen 2020 s. 47-48
  3. Valkonen 2020 s. 48
  4. Valkonen 2020 s. 100-102
  5. Valkonen 2020 s. 125-126