S-9 (1938)
S-9 (aiemmin N-9) oli Neuvostoliiton laivaston Stalinets-luokan sukellusvene toisessa maailmansodassa.
S-9 | |
---|---|
Aluksen vaiheet | |
Rakentaja | Krasnoje Sormovo, Gorki |
Kölinlasku | 20. kesäkuuta 1936 |
Laskettu vesille | 20. huhtikuuta 1938 |
Palveluskäyttöön | 31. lokakuuta 1940 |
Poistui palveluskäytöstä | upotettu 5. syyskuuta 1943 |
Tekniset tiedot | |
Uppouma |
840 t (pinnalla) 1 070 t (sukellus) |
Pituus | 77,75 m |
Leveys | 6,40 m |
Syväys | 4,04 m |
Koneteho | dieselmoottori 4 000 bhp ja 2 × sähkömoottori, 1 100 shp |
Nopeus |
19,5 solmua (pinnalla) 9 solmua (sukellus) |
Miehistöä | 46 |
Aseistus | |
Aseistus |
6 × 21" torpedoputkea 1 × 100 mm/L56 tykki 1 × 45 mm/L46 tykki |
Valmistus
muokkaa- Pääartikkeli: Stalinets-luokka
Alus tilattiin Gorkista Krasnoje Sormovolta, missä köli laskettiin 20. kesäkuuta 1936 nimellä N-7. Alus laskettiin vesille 20. huhtikuuta 1938 ja otettiin palvelukseen 31. lokakuuta 1940. Alus nimettiin 20. lokakuuta 1937 S-9:ksi.[1]
Palvelus
muokkaaSaksan hyökätessä Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941 alus oli Liepājan laivastotukikohdassa odottamassa telakalle siirtämistä. Alus siirrettiin 22. kesäkuuta Liepājasta pitkin rannikkoa Rohukülan edustalle, jonne se saapui 1. heinäkuuta. Seuraavana päivänä Saksan ilmavoimien pommikone hyökkäsi tuloksetta alusta vastaan.[2]
Alus lähti 3. heinäkuuta kello 20.15 Rohukülasta ensimmäiselle sotaretkelleen Bornholmin kaakkoispuolella olevalle Stolpe-matalikolle, jonne se saapui 7. heinäkuuta. Alus lähti paluumatkalle 18. heinäkuuta ja saapui 20. heinäkuuta Ristnan majakalle, mistä se jatkoi Triigiin. Alus joutui seuraavana päivänä ilmahyökkäykseen vaurioituen pahoin muun muassa polttoainesäiliöön tuli reikä. Alus siirrettiin Tallinnan kautta Kronstadtiin, missä se oli telakalla 27. heinäkuuta - 7. elokuuta.[2]
Alus lähti 28. syyskuuta Kronstadtista toiselle sotaretkelleen Lavansaaren edustalle, jonne se saapui seuraavana päivänä. Aluksen tehtävänä oli olla etuvartiossa mahdollisen Saksan Itämeren laivaston hyökkäyksen torjunnassa, kun hyökkäyksen uhkaa pidettiin vähäisenä alus aloitti paluumatkan 20. lokakuuta ja saapui Kronstadtiin seuraavana päivänä.[2]
Alus lähti 31. lokakuuta Kronstadtista kolmannelle sotaretkelleen Örön edustalle, jonne se saapui 2. marraskuuta. Aluksen tehtävänä oli suojata Hangon vuokra-alueen evakuointia. Alueella nousi 6. marraskuuta myrsky, jolloin sukellusvene sukelsi suojaan. Alus kuitenkin hankautui pohjan kiviin ja aluksen päällikkö päätti seuraavana päivänä siirtyä turvallisemmalle alueelle. Pintaan noustua aluksen päällikkö, vahtipäällikkö ja viestialiupseeri huuhtoutuivat tornista mereen. Päällikön apulainen otti aluksen komentoonsa ja toi aluksen 13. marraskuuta Kronstadtiin, mistä se siirrettiin edelleen Leningradiin.[3]
Alus lähti 15. syyskuuta 1942 Kronstadtista neljännelle sotaretkelleen. Alus saapui seuraavana päivänä Lavansaareen, mistä se jatkoi 18. syyskuuta toiminta-alueelleen. Alus saapui toiminta-alueelleen Selkämeren pohjoisosiin. Alus torpedoi 27. syyskuuta saksalaisen tankkerin Mittelmeerin (6 370 brt), joka vaurioitui. Samassa yhteydessä toinen rahtialus ajoi sukellusveneen päälle, jolloin vene vaurioitui. Sukellusvene vaurioitti 28. syyskuuta Kristiinankaupungin edustalla tykkitulella saksalaista rahtialusta Hörnumia (1 467 brt), joka kuitenkin kykeni jatkamaan matkaansa. Alus aloitti 19. lokakuuta paluumatkan ja saapui Suomenlahdelle 22. lokakuuta. Se jatkoi Lavansaaren kautta Kronstadtiin, jonne vene saapui 30. lokakuuta.[4]
Alus lähti 26. heinäkuuta 1943 Kronstadtista viidennelle sotaretkelleen tehtävänään tiedustella Porkkalan ja Naissaaren torjuntavyöhykkeellä. Alus saapui 28. heinäkuuta Lavansaareen, mistä se jatkoi matkaansa 30. heinäkuuta. Alus ei kyennyt läpäisemään Porkkalan ja Naissaaren välistä sukellusveneverkkoa. Alus lähetti viimeisen viestinsä 12. elokuuta kello 3.51 Vandloon majakan luoteispuolelta, minkä jälkeen sukellusveneeseen ei saatu yhteyttä. Yhden miehistönjäsenen ruumis ajautui 4. syyskuuta Seiskariin. Hylky löydettiin 2013 Tytärsaaresta koilliseen Seeigel-miinoitteen alueelta.[5]
Lähteet
muokkaa- Gardiner. Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
- Bagnasco, Erminio: Submarines of World War Two. Lontoo, Englanti: Arms and Armour Press, 1977. ISBN 0-85368-331-X (englanniksi)
- Polmar, Norman & Noot, Jurrien: Submarines of the Russian and Soviet navies, 1718-1990. Annapolis: Naval Institute Press, 1991. ISBN 0-87021-570-1 (englanniksi)
- Valkonen, Antti: Neuvostoliiton sukellusveneet Itämerellä 1941-1945. Koala, 2020. ISBN 978-952-229-209-4
Viitteet
muokkaaIX sarja | |
---|---|
IXbis sarja |
S-4 - S-5 - S-6 - S-7 - S-8 - S-9 - S-10 - S-11 - S-12 - S-13 - S-14 - S-15 - S-16 - S-17 - S-18 - S-19 - S-20 - S-21 - S-22 - S-23 - S-24 - S-31 - S-32 - S-33 - S-34 - S-35 - S-36 - S-37 - S-41 - S-42 - S-43 - S-50 - S-51 - S-52 - S-53 - S-54 - S-55 - S-56 - S-57 - S-101 - S-102 - S-103 - S-104 - S-105 - S-106 - S-107 - S-108 |
XVI sarja |
S-38 - S-45 - S-46 - S-47 - S-48 - S-58 - S-59 - S-60 - S-61 - S-62 |
Edeltäjä: M-luokka – Seuraaja: K-luokka |