Wikipedia

AG-luokka

AG-luokka oli Venäjän keisarikunnan laivaston 17 sukellusveneen muodostama alusluokka. Venäläinen luokkanimi tulee sanoista Американсий Голланд (Amerikanskij Golland = Amerikkalainen Holland). Yhdysvalloissa luokkanimi oli H-luokka. Kokoamisprojektin ulkopuolisten seitsemän veneen kohtalo on tuntematon. Veneet ottivat osaa taisteluihin Itämerellä vaihtelevalla menestyksellä.

AG
Tekniset tiedot
Uppouma 361 t (pinnalla)
440 t (sukellus)
Pituus 45,80 m
Leveys 4,9 m
Syväys 3,81 m
Koneteho 2 480 bhp dieselmoottoria
2 × 640 hv sähkömoottoria
Nopeus 13 solmua (pinnalla)
10,5 solmua (sukellus)
Miehistöä 30
Aseistus
Meritorjunta 1 × 47 mm tykki
4 × 457 mm torpedoputkea

Alukset muokkaa

Ensimmäiset viisi sukellusvenettä erä tilattiin 1915 tai alkuvuodesta 1916. Alusten osat valmistettiin British Pacific Engineering & Constructionin tehtaalla Barnetissa lähellä Vancouveria Brittiläisessä Kolumbiassa Electric Boat Companyn valmistussopimuksen mukaan. Valmistetut osat toimitettiin Venäjälle joulukuussa 1915 Itämeren telakalle kasattaviksi. Kaikki veneet luovutettiin Venäjän keisarikunnan laivastolle kesäkuuhun 1916 ja ne sijoitettiin Itämeren laivastoon.[1]

AG-luokka[2]
nimi rakentaja kölinlasku vesillelasku palvelus kohtalo
AG 11 Itämeren telakka, Pietari 1915 1916 9. syyskuuta 1916 miehistönsä upottama 3. huhtikuuta 1918 Hangossa
AG 12 Itämeren telakka, Pietari 1915 1916 16. syyskuuta 1916 miehistönsä upottama 3. huhtikuuta 1918 Hangossa
AG 13 myöh. AG 16 Itämeren telakka, Pietari 1915 1916 17. marraskuuta 1916 miehistönsä upottama 3. huhtikuuta 1918 Hangossa
AG 14 Itämeren telakka, Pietari 1915 1916 1916 upotettu 6. heinäkuuta 1917 Libaun edustalla
AG 15 Itämeren telakka, Pietari 1915 1916 15. marraskuuta 1916 miehistönsä upottama 3. huhtikuuta 1918 Hangossa

Toinen erä sisälsi kaksi kolmen veneen tilausta. Ensimmäisen tilauksen osien valmistus tehtiin maaliskuuhun 1916 mennessä St. Johnsissa New Brunswickissa. Lokakuussa Canadian Vickers toimitti veneet Vancouverin kautta Venäjälle Vladivostokiin, mistä ne toimitettiin edelleen Siperian rataa pitkin Nikolajeviin Mustan meren rannalle koottaviksi. Kolme venettä liitettiin Venäjän keisarikunnan Mustan meren laivastoon 9. maaliskuuta 1917. Toisen tilauksen kolmen veneen osat valmisti Canadian Vickers Montrealissa vuosina 1916-1917 ja ne toimitettiin alkuvuodesta 1917. Ne saapuivat Nikolajeviin 3. syyskuuta 1917.[1]

AG-luokka[3]
nimi rakentaja kölinlasku vesillelasku palvelus kohtalo
AG 21 Nikolajevin telakka, Nikolajev 1917 1917 1918 Hylky nostettu 5. tammikuuta 1928 ja palautettu palvelukseen 30. joulukuuta 1930 sukellusveneenä No. 16
nimetty 30. joulukuuta 1931 Metallistiksi
15. syyskuuta 1934 A-5:ksi
poistettu palveluksesta 1948 ja siirretty akkujen latausasemaksi
romutettu 1950-luvulla
AG 22 Nikolajevin telakka, Nikolajev 1917 1919 1919 hylätty marraskuussa 1923
AG 23 Nikolajevin telakka, Nikolajev toukokuu 1917 1. kesäkuuta 1919 22. syyskuuta 1920 alus nimettiin 22. syyskuuta 1920 Trotskiksi
nimetty 31. joulukuuta 1922 Nezamozhniksi
12. heinäkuuta 1923 Shakteriksi
2. heinäkuuta 1923 sukellusvene No. 12
15. syyskuuta 1934 A-1:ksi
tuhoutunut ilmahyökkäyksessä Sevastopoliin syksyllä 1941
hylky upotettu kesäkuussa 1942 Sevastopolin edustalle
AG 24 Nikolajevin telakka, Nikolajev 1. kesäkuuta 1919 7. huhtikuuta 1921 22. heinäkuuta 1921 alus nimettiin 31. heinäkuuta 1922 Kommunistiksi
2. heinäkuuta 1923 sukellusvene No. 13
15. syyskuuta 1934 A-2:ksi
poistettu palveluksesta kesäkuussa 1946 ja siirretty akkujen latausasemaksi
romutettu
AG 25 Nikolajevin telakka, Nikolajev 3. elokuuta 1920 5. huhtikuuta 1922 26. toukokuuta 1922 alus nimettiin 23. maaliskuuta 1923 Marksistiksi
1. heinäkuuta 1923 sukellusvene No. 14
15. syyskuuta 1934 A-3:ksi
tuhoutumissyy tuntematon mahdollisesti sukellusveneentorjuntatroolareiden upottama 28. lokakuuta 1943
AG 26 Nikolajevin telakka, Nikolajev 23. lokakuuta 1920 24. helmiikuuta 1923 11. heinäkuuta 1923 alus nimettiin 4. toukokuuta 1923 Politrabotnikiksi
11. heinäkuuta 1923 sukellusvene No. 15
15. syyskuuta 1934 A-4:ksi
poistettu palveluksesta toisen maailmansodan jälkeen ja siirretty akkujen latausasemaksi
romutettu

Kolmannen erän kuusi alusta valmistettiin osina British Pacificin telakalla lähellä Vancouveria. Tilaus oli tehty viimeistään huhtikuussa 1917 ja valmistuneet osat lastattiin syyskuussa Vancouverissa rahtialus Key Westiin. Vallankumouksessa oleva Venäjä ei kyennyt vastaanottamaan veneitä, vaan ne varastoitiin Vancouveriin. Yhdysvaltain laivasto lunasti 20. toukokuuta 1918 veneet ja ne laivattiin Puget Soundin laivastontelakalle Bremertoniin koottaviksi. Alukset laskettiin vesille loka-marraskuussa ja otettiin palvelukseen Yhdysvaltain laivastossa vuoden lopusta alkaen. Alukset poistettiin alusluettelosta vuonna 1931.[1]

AG-luokka[4]
nimi rakentaja kölinlasku vesillelasku palvelus kohtalo
AG 17 Puget Soundin laivastontelakka, Bremerton 12. toukokuuta 1918 9. lokakuuta 1918 1918 liitetty Yhdysvaltain laivastoon nimellä USS H-4 runkonumerolla SS-147
AG 18 Puget Soundin laivastontelakka, Bremerton 12. toukokuuta 1918 24. syyskuuta 1918 1918 liitetty Yhdysvaltain laivastoon nimellä USS H-5 runkonumerolla SS-148
AG 19 Puget Soundin laivastontelakka, Bremerton 14. toukokuuta 1918 26. elokuuta 1918 1918 liitetty Yhdysvaltain laivastoon nimellä USS H-6 runkonumerolla SS-149
AG 20 Puget Soundin laivastontelakka, Bremerton 15. toukokuuta 1918 17. lokakuuta 1918 1918 liitetty Yhdysvaltain laivastoon nimellä USS H-7 runkonumerolla SS-150
AG 27 Puget Soundin laivastontelakka, Bremerton 25. toukokuuta 1918 14. marraskuuta 1918 1918 liitetty Yhdysvaltain laivastoon nimellä USS H-8 runkonumerolla SS-151
AG 28 Puget Soundin laivastontelakka, Bremerton 1. kesäkuuta 1918 23. marraskuuta 1918 1918 liitetty Yhdysvaltain laivastoon nimellä USS H-9 runkonumerolla SS-152

Lähteet muokkaa

  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
  • Polmar, Norman & Noot, Jurrien: Submarines of the Russian and Soviet navies, 1718-1990. Annapolis: Naval Institute Press, 1991. ISBN 0-87021-570-1. (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b c Polmar & Noot 1991 s. 240
  2. ↑ Polmar & Noot 1991 s. 239
  3. ↑ Polmar & Noot 1991 s. 239-240 ja 245-246
  4. ↑ Polmar & Noot 1991 s. 239-240
AG-luokan sukellusveneet
1. tilaus

AG 11 - AG 12 - AG 13/AG 16 - AG 14 - AG 15

2. ja 3. tilaus

AG 21 - AG 22 - AG 23 - AG 24 - AG 25 - AG 26

4. tilaus

AG 17 - AG 18 - AG 19 - AG 20 - AG 27 - AG 28

Edeltäjä: Svyatoi Georgi (1915) – Seuraaja: Svyatoi Georgi (1917)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=AG-luokka&oldid=20496508”