Wikipedia

Venäjän varjolaivasto

Venäjän varjolaivastolla tarkoitetaan Venäjän öljynkuljetuksille tarkoitettuja tankkereita, jotka ovat alkaneet toimia Venäjän hyökkäyssodan takia pakotteiden alaisten maiden ulkopuolisten maiden lipun alla.[1]

Varjolaivaston alusten omistussuhteita häivytetään ja ne osallistuvat pakotteiden alaisen öljyn kuljettamiseen.[1]

Venäjän varjolaivaston alukset eivät ole useinkaan venäläisomistuksessa. Jos venäläiset omistavat ne, niiden kytkös Venäjään on pyritty peittämään. Kyse on pikemminkin Venäjän hyödyntämästä länsimaiden ulkopuolella toimivasta yhtiöverkostosta.[1]

Vuoden 2024 alussa arvioitiin, että Venäjän öljysatamista rahdattiin raakaöljyä muun muassa Gabonin, Kamerunin, Marshallinsaarten, Cookinsaarten ja Liberian lipun alla kulkevilla tankkereilla.[2]

Ukrainan sodan seuraus muokkaa

Venäjän varjotankkerilaivastoa kutsutaan myös "harmaaksi" tai "pimeäksi" laivastoksi laivojen toimintatavasta riippuen. Sen äkillinen ilmaantuminen on aiheuttanut sekaannusta alalla, kun satamat, tavaroiden kauppiaat ja muut osapuolet pyrkivät päättämään, minkä alusten kanssa ne voivat laillisesti työskennellä ja minkä eivät.[3]

Merenkulun riskienhallinnan konsulttiyrityksen Windwardin mukaan harmaa laivasto on seurausta Venäjän öljyn salakuljetuksesta. ”Harmaa laivasto on täysin uusi ilmiö, joka on kehittynyt Venäjän sodan myötä. Ulkomaisia yrityksiä on perustettu nopeasti sodan syttymisen jälkeen hämärtämään alusten alkuperää ja omistajuutta ja näyttämään lainkuuliailta.”[3]

Venäjän energiasektoriin erikoistunut tutkija arvioi, että Venäjän öljyvientiä palvelevaan varjolaivastoon kuuluu noin 250 alusta.[1]

Riski ympäristölle muokkaa

Maaliskuussa 2024 uutisoitiin, että SVT löysi kuukausien ajan Gotlannin edustalla toimineen öljytankkerin, josta käsin on pumpattu polttoainetta Venäjän varjolaivastoon. Kahden kuukauden aikana jäljitettiin avoimista lähteistä 56 tankkausoperaatiota, joista 52 liittyi aluksiin, jotka olivat joko tulossa tai menossa Venäjälle. Varjolaivaston alukset ovat vanhoja, ja niiltä puuttuu yleensä vakuutus ja niiden omistajat saattavat olla hämärän peitossa.[4] Myös laivojen vakuutuksissa saattaa olla epäselvyyttä.[5]

Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n pääsihteeri Arsenio Domínguez vieraili Suomessa helmikuussa 2024, jolloin hän tapasi Suomen meriliikenteen ja merellisten asioiden parissa työskenteleviä virkamiehiä. Keskustelun aiheina oli muun muassa varjolaivaston kasvu maailman merillä.[6]

Vanha kalusto Itämerellä muokkaa

Venäjän aloittaman Ukrainan hyökkäyssodan takia länsimaiset yhtiöt eivät enää kuljeta venäläis­öljyä. Suomenlahdella Venäjän öljyä kuljettavat entistä vanhemmat alukset, joista osa ei ole koskaan aikaisemmin seilannut vaikeasti navigoitavalla reitillä.[5] Lokakuussa 2023 Ylen artikkelissa arvioitiin, että venäläisiä öljylasteja kuljettavia tankkereita on ainakin 1 000, joidenkin arvioiden mukaan jopa lähes 2 000. Varjolaivaston tankkereiden kunnosta ei tiedetä juuri mitään. Noin puolet tankkereista arvioidaan olevan yli 20 vuotta vanhoja. Tankkerin iässä 20 vuotta yleensä tarkoittaa, että laivan seuraava osoite on romuttamo.[7]

Vanhemmassa kalustossa jopa runko voi pahimmillaan pettää, mutta useammin laivan ohjausjärjestelmiin tai koneistukseen tulee ongelmia, jolloin alus voi ajautua matalikolle. Myöskään liikaan huoleen ei ole syytä, koska merenkulun turvallisuus on kohentunut, ja öljyonnettomuudet ovat käyneet harvinaisiksi. Itämerellä turvallisuutta parantaa hyvin toimiva valvonta, ja meriliikenteen ohjauskeskus estää vuosittain useita karilleajoja seuraamalla Itämerellä seilaavien alusten reittejä.[7]

Suomenlahti on matala ja kapea, ja siihen nähden liikennemäärät ovat suuria.[8] Suomenlahden merenkulun turvallisuustilanteesta oltiin huolissaan varsinkin talvella 2023-2024, kun suurin osa merestä jäätyi.[9]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Venäjän_varjolaivasto&oldid=22333769”