Venäjän äänneoppi

Venäjän äänneoppi käsittelee venäjän kielen äänteiden tuottamista sekä äännejärjestelmän kehitystä. Nykyvenäjän yleiskielessä on 43 foneemia, joista vokaaleja on 6 ja konsonantteja 37.^lähde? Kirjoituksessa niiden merkitsemiseen käytetään 33:a kirjainta. Yleiskieli pohjautuu Moskovan murteeseen, jonka äännejärjestelmän kuvaukseen myös tämä artikkeli keskittyy, ellei erikseen toisin mainita.

Vokaalit

Venäjän vokaaliäänteet ovat /a/, /ɛ/, /i/, /o/, /u/ ja /ɨ/. Näiden merkitsemiseen käytetään kymmentä kirjainmerkkiä seuraavalla tavalla:

а	/a/	—	я	/ja/ tai /a/
э	/ɛ/	—	е	/jɛ/ tai /ɛ/
ы	/ɨ/	—	и	/i/
o	/o/	—	ё	/jo/ tai /o/
у	/u/	—	ю	/ju/ tai /u/.

Kirjaimilla я, е, ё ja ю on kaksi eri perusääntämystä. Ne ääntyvät j-alkuisina sanan alussa sekä vokaalin, pehmeän ja kovan merkin jälkeen. Muulloin ne osoittavat edeltävän konsonantin liudennusta. Vokaalien ääntämys kuitenkin vaihtelee paljon murteittain.

Painolliset vokaalit

Vokaalin pituus ei ole venäjässä distinktiivinen piirre eli merkityseroa tuottava ominaisuus kuten suomessa (tuli – tuuli, kesä – kesää). Tämän vuoksi käytetäänkin ilmauksia painollinen ja painoton vokaali. Painollisuus ja painottomuus vaikuttavat suuresti ääntämykseen. Painollisille vokaaleille on yhteistä puolipitkä ääntämys, joka on selvästi pidempi kuin painottomilla vokaaleilla mutta ei niin pitkä kuin suomen kielen pitkillä vokaaleilla. Vokaalit ääntyvät painollisena seuraavasti:

А ääntyy /a/: мать /matʲ/. Liudentuneiden konsonanttien välissä se ääntyy /æ/: часть /ʨæsʲtʲ/.
Я ääntyy /a/ sanan lopussa sekä konsonanttien välissä, kun jompikumpi konsonanteista on liudentumaton. Liudentuneiden konsonanttien välissä sen äänneasu on /æ/: пять /pʲætʲ/. Sanan alussa sekä vokaalin, pehmeän ja kovan merkin jälkeen se ääntyy /ja/.
Э ääntyy liudentumattoman konsonantin edellä /ɛ/ ja liudentuneen konsonantin edellä /e/: это /'ɛ.tə/, эти /'e.tʲɪ/.
Е ääntyy /ɛ/ sanan lopussa sekä konsonanttien välissä, kun jompikumpi konsonanteista on liudentumaton: женщина /'ʒɛn.ɕɕɪ.nə/, шесть /ʃɛstʲ/, щепка /'ɕɕɛp.kə/, цепь /ʦɛpʲ/, чек /ʨɛk/. Liudentuneiden konsonanttien välissä se ääntyy /e/: петь /pʲetʲ/, стремление /strʲɪm.'lʲe.nʲɪ.jə/, меч /mʲeʨ/, лещ /lʲeɕɕ/. Sanan alussa sekä vokaalin, pehmeän ja kovan merkin jälkeen sen äänneasu on /jɛ/: ехать /'jɛ.xətʲ/, если /'jɛ.slʲɪ/, заезженный /zʌ.'jɛ.ʑʑə.nɪj/, клиент /klʲɪ.'jɛnt/, карьера /kʌ.'rʲjɛ.rə/, разъезд /rʌz.'jɛst/.
Ы ääntyy tavallisesti /ɨ/: был /bɨɫ/. Poikkeuksena ovat kirjaimet ж, ш, щ, ц ja ч, joiden jälkeen se ääntyy /ɪ/.
И ääntyy tavallisesti /i/: имя /'i.mʲə/, истина /'i.stʲɪ.nə/, свои /svʌ.'i/, заика /zʌ.'i.kə/, пить /pʲitʲ/, бритва /'brʲi.tvə/. Poikkeuksena ovat kirjaimet ж, ш, щ, ц ja ч, joiden jälkeen se ääntyy /ɪ/.
О ääntyy /o/.
Ё ääntyy /o/ sanan lopussa sekä konsonanttien välissä, kun jompikumpi konsonanteista on liudentumaton: жёлтый /'ʒoɫ.tɪj/, шёлк /ʃoɫk/, щёлкать /'ɕɕoɫ.kətʲ/, чёлка /'ʨoɫ.kə/. Liudentuneiden konsonanttien välissä sen äänneasu on /ø/: тётя /'tʲø.tʲə/, пёсик /'pʲø.sʲɪk/, лётчик /'lʲø.ʨɪk/, счётчик /'ɕɕø.ʨɪk/. Sanan alussa sekä vokaalin, pehmeän ja kovan merkin jälkeen se ääntyy /jo/: ёлка /'joɫ.kə/, ёрш /jorʃ/, паёк /pʌ.'jok/, её /jɪ.'jo/, пьёт /pʲjot/, объём /ʌb.'jom/. Ё esiintyy ainoastaan painollisena, ja kirjoituksessa sen asemesta voidaan käyttää kirjainta е.
У ääntyy /u/.
Ю ääntyy /u/ sanan lopussa sekä konsonanttien välissä, kun jompikumpi konsonanteista on liudentumaton: парашют /pə.rʌ.'ʃut/, брошюра /brʌ.'ʃu.rə/, плюй /plʲuj/, звоню /zvʌ.'nʲu/, верблюд /vʲɪr.'blʲut/, моллюск /mʌ.'lʲusk/, малюя /mpʌ.'lʲu.jə/. Liudentuneiden konsonanttien välissä sen äänneasu on /ʉ/: люлька /'lʲʉlʲ.kə/, тюль /tʲʉlʲ/, ключ /klʲʉ.ʨ/, плющ /plʲʉɕɕ/.

Vokaalien ääntämisessä on erityisesti huomattava, että ж, ш ja ц ovat aina liudentumattomia ja ч ja щ liudentuneita.

Painottomat vokaalit

Yleiskielessä vokaalit ääntyvät selkeinä vain painollisina. Painottomina ne redusoituvat eri tavoilla, ja niiden äännearvo voi riippua myös painollisen tavun sijainnista. Redusoitumista ei merkitä ortografiassa. Vokaalit ääntyvät painottomina seuraavasti:

А ääntyy painollisen tavun edessä /ʌ/: паром /pʌ.'rom/. Muissa paitsi painollista tavua edeltävissä tavuissa se ääntyy /ə/. Painollista tavua edeltävässä tavussa а ääntyy kirjainten ч ja щ jälkeen kuitenkin /ɪ/: часы /ʨɪ.'sɨ/, щадить /ɕɕɪ.'dʲitʲ/. Jotkut puhujat ääntävät sen samoin myös kirjainten ж ja ш jälkeen, mutta yleiskielessä tällainen ääntämys esiintyy vain sanoissa жалеть /ʒɪ.'lʲetʲ/ ja к сожалению /k‿sə.ʒɪ.'lʲe.nʲɪ.u/ sekä joissakin лошадь-sanan taivutusmuodoissa, kuten лошадей /lə.ʃɪ.'dʲej/, ja joidenkin numeraalien taivutusmuodoissa, kuten двадцати /dvə.tsɪ.'tʲi/. Vokaali о ääntyy painottomana pääosin kuten а, ja näiden muodostamat yhdistelmät аа, ао, оа ja оо ääntyvät painottomina aina /ʌʌ/, esimerkiksi сообразить /sʌ.ʌ.brʌ.'zʲitʲ/.

Я ääntyy sanan alussa /jɪ/: язык [jɪ.'zɨk]. Sanan lopussa se ääntyy /ə/: дыня ['dɨ.nʲə]. Muulloin se ääntyy /ɪ/: память ['pa.mʲɪtʲ].

Э ääntyy painottomana aina /ɪ/: этап /ɪ.'tap/.

Е ääntyy sanan alussa /jɪ/ ja muualla /ɪ/: поле ['po.lʲɪ]. Painoton е ääntyy siis kuten painoton я kaikkialla muualla paitsi sanan lopussa. Sen vuoksi разредить ja разрядить ääntyvät kumpikin [rə.zrʲɪ.'dʲitʲ].

И ääntyy painottomana aina /ɪ/.

Ы ääntyy painottomana aina /ɪ/.

О ääntyy painollisen tavun edessä /ʌ/: потом /pʌ.'tom/. Muissa paitsi painollista tavua edeltävissä tavuissa se ääntyy /ə/: молодой /mə.lʌ.'doj/, рано /'ra.nə/. Redusoitumista esiintyy myös sanarajan yli, esimerkiksi под морем /pʌ.'d‿morʲɪm/. Joissakin lainasanoissa redusoitumista ei kuitenkaan esiinny, esimerkiksi радио /'ra.dʲɪo/.

У ääntyy painottomana lähes samoin kuin painollinen у. Redusoituminen on niin vähäistä, ettei erillistä foneettista merkkiä tarvita, joskin painottomana ääntämys pyrkii lähenemään äännettä /ʊ/.

Ю redusoituu vastaavalla tavalla kuin у. Ainoa poikkeus on sana капюшон, jossa ю ääntyy /ɪ/.

Konsonantit

Venäjän kielessä on 37 konsonanttia. Ne luokitellaan seuraavan taulukon mukaisesti:

	Bilabiaalit	Labiaalit	Dentaalit ja alveolaarit	Post- alveolaarit	Palataalit	Velaarit
Nasaalit	m mʲ		n nʲ
Klusiilit	p b pʲ bʲ		t d tʲ dʲ			k ɡ kʲ gʲ
Affrikaatat			ʦ	ʨ
Frikatiivit		f v fʲ vʲ	s z sʲ zʲ	ʃ ʒ ɕ ʑ		x xʲ
Tremulantit			r rʲ
Approksimantit			l lʲ		j

Konsonanttien merkitsemiseen käytetään kahtakymmentäyhtä kirjainmerkkiä: б, в, г, д, ж, з, й, к, л, м, н, п, р, с, т, ф, х, ц, ч, ш ja щ. Näiden lisäksi kirjaimistoon kuuluvat pehmeä merkki ь ja kova merkki ъ.

Liudennus ja liudentumattomuus

Konsonantit ovat joko liudentuneita tai liudentumattomia. Näistä käytetään myös nimityksiä pehmeät ja kovat konsonantit. Perusääntämys on liudentumaton: б /b/, в /v/, г /g/, д /d/, ж /ʒ/, з /z/, к /k/, л /l/, м /m/, н /n/, п /p/, р /r/, с /s/, т /t/, ф /f/, х /x/, ц /ʦ/ ja ш /ʃ/. Konsonantti on liudentunut, mikäli sitä seuraa

pehmeä merkki ь: мать [matʲ]
pehmeä vokaali я, е, и, ё tai ю
liudentunut konsonantti (tietyissä tapauksissa).

Liudentuneina esiintyvät konsonantit ovat б /bʲ/, в /vʲ/, г /gʲ/, д /dʲ/, ж /ʑ/, з /zʲ/, й /j/, к /kʲ/, л /lʲ/, м /mʲ/, н /nʲ/, п /pʲ/, р /rʲ/, с /sʲ/, т /tʲ/, ф /fʲ/, х /xʲ/, ч /ʨ/ ja щ /ɕ/. On erityisesti huomioitava, että kirjaimet й, ч ja щ ovat aina liudentuneen äänteen merkkejä. Liudentumattoman äänteen merkkejä ovat puolestaan aina ш, ц ja ж. Näistä viimeinen ääntyy liudentuneena vain geminaattana жж /ʑʑ/, jolloin sitä merkitään kirjoituksessa aina kahdella ж-kirjaimella, esimerkiksi жжёшь [ʑʑoʃ]. Ainoa poikkeus, jossa yksittäinen ж ääntyy liudentuneena, on жюри [ʑʑʉ.'rʲi]. Kirjaimia ш, ц ja ж voi seurata pehmeä merkki ь tai pehmeä vokaali, mutta se ei vaikuta ääntämykseen.

Konsonantit д, з, н, с ja т ovat liudentuneita myös seuraavissa tapauksissa:

д ja т ovat liudentuneita, kun niiden jälkeinen в on liudentunut, esimerkiksi дверь [dʲvʲerʲ], твёрдый ['tʲvʲo.rdɪj]
з ja с ovat liudentuneita, kun niitä seuraa liudentunut д, л, н tai т, esimerkiksi здесь [zʲdʲesʲ]
н on liudentunut, kun sitä seuraa ч, щ tai liudentunut т, esimerkiksi кончил ['ko.nʨɪl].

Soinnillisuus ja soinnittomuus

Venäjässä on sekä soinnillisia että soinnittomia konsonantteja. Konsonanttia, joka esiintyy sekä soinnillisena että soinnittomana, kutsutaan parilliseksi. Vastaavasti konsonantti on pariton, jos se esiintyy vain joko soinnillisena tai soinnittomana.

	Parilliset konsonantit						Parittomat konsonantit
Soinnilliset	б	в	г	д	ж	з	л	м	н	р
Soinnittomat	п	ф	к	т	ш	с					х	ц	ч	щ

Parilliset soinnilliset konsonantit äännetään soinnittomina

sanan lopussa: хлеб [xlʲɛp] ’leipä’, рукав [ru.'kaf] ’haara’, друг [druk] ’ystävä’, пруд [prut] ’lampi’, нож [noʃ] ’veitsi’, низ [nʲis] ’pohja’
soinnittoman konsonantin edellä: абсолютно [əp.sʌ.'lʲut.nə] ’ehdottomasti’, автор ['a.ftər] ’laatija, kirjoittaja’, мужской [mʊʃ.'skoj] ’miespuolinen’.

Sääntö vaikuttaa myös sanarajan yli prepositioihin в ja из, joiden viimeinen konsonantti ääntyy soinnittomana, jos seuraava sana alkaa soinnittomalla konsonantilla: в Томске ['ftom.skʲɪ] ’Tomskissa’, в шкафу [fʃkʌ.'fu] ’kaapissa’, из Томска [ɪs.'tom.skə] ’Tomskista’. Liudennus kuitenkin säilyy, vaikka soinnillisuus katoaa: дробь [dropʲ] ’murtoluku’, медведь [mʲɪ.'dvʲetʲ] ’karhu’.

Parilliset soinnittomat konsonantit äännetään parillisen soinnillisen konsonantin edellä – ei kuitenkaan в:tä ennen – soinnillisena: отдых ['od.dɪx] ’lepo’. Sääntö vaikuttaa myös sanarajan yli: к дому ['gdo.mu] ’talon luokse’, наш же ['naʒ.ʒɪ] ’meidänpä’, рос бы ['roz.bɪ] ’kasvaisi’. Konsonantti в ei muuta edeltävän konsonantin ääntämystä, vaan soinnittomat konsonantit ääntyvät aina soinnittomina: к воде [kvʌ.'dʲɛ] ’veteen’, ответ [ʌ.'tvʲɛt] ’vastaus’, отшвырнуть [ət.ʃvɪr.'nutʲ] ’heittää pois’, усвоение [u.svʌ.'jɛ.nʲɪ.jɪ] ’omaksuminen’.

Lähteet

Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. (Oppikirja) Helsinki: WSOY, 1981. ISBN 951-0-10324-1