Vasikkasaaren räjähdys 1919

Vasikkasaaren räjähdys tapahtui Helsingin edustalla Suomenlinnan ja Santahaminan välissä sijaitsevalla Vasikkasaarella 8. helmikuuta 1919 kello 18:40, kun saarella sijainnut ammusvarasto räjähti. Räjähdyksessä loukkaantui viisi saarella ollutta vartiomiestä, yksi heistä vakavasti. Räjähdys tuhosi saarella sijainneet rakennukset ja öljysäiliöt lähes täysin. Saari ja sen ympäristön jääkenttä olivat täynnä kivijärkäleitä, rautaromua ja betonilohkareita. Lisäksi mereen meni ja paloi 700 000 kiloa saarella säiliöissä varastoituna ollutta masut-öljyä. Räjähdys rikkoi ikkunoita Suomenlinnassa, Hakaniemessä, Sörnäisissä, Eirassa, Kruununhaassa ja Katajanokalla ja se kuultiin aina Tallinnassa ja Heinolassa saakka. Räjähdyksen alkusyy ei koskaan selvinnyt.^[1]^[2]^[3]

Toukokuussa 1919 tuuli kuljetti Helsingin Eteläsataman venealtaisiin Vasikkasaaren räjähdyksessä hajonneista öljysäiliöistä mereen valunutta naftaa niin paljon että sitä voitiin kerätä talteen isompia määriä ämpäreillä.^[4]

Venäjän armeija rakensi saarelle 1850-luvulla useita kivisiä ja puisia ruuti- ja ammusvarastoja, laboratorion ja asuintilat 30:lle vartiomiehelle. 1860-luvulla ruutivarastot keskitettiin saaren keskiosaan ja niiden ympärille rakennettiin "Kiinan muuriksi" kutsuttu kivinen suojamuuri, jonka päällä sijaitsivat vartijoille tarkoitetut puiset kävelysillat. Vuonna 1870 valmistui Valkoisena talona tunnettu kivinen vartiotalo ja sen viereen kivinen jääkellari. ^[1]

Ensimmäisen maailmansodan aikana saarelle varastoitiin tykinammusten ja ruudin lisäksi torpedoja, merimiinoja sekä noin 16 miljoonaa kiväärinpatruunaa. Hevosvetoinen rautatie yhdisti ammusvaraston saaren päälaituriin. Saarelle rakennettiin myös kolme suurta 30 metriä halkaisijaltaan olevaa öljysäiliötä, joihin varastoitiin masutiksi kutsuttua raskasta polttoöljyä Venäjän Itämeren laivaston laivojen polttoaineeksi. Öljysäiliöiden ympärille rakennettiin suojamuurit ja öljy pumpattiin säiliöihin kuljetusproomuista höyrykäyttöisen pumppuaseman pumpuilla. Saarella oli myös parissa pienemmässä säiliössä dieselöljyä sekä muita palavia nesteitä. Vuonna 1918 saari siirtyi suomalaisille ja oli aluksi sotasaaliskeskusosaston hallussa ja sitten Suomenlinnan rannikkotykistön alaisuudessa. ^[5]

Räjähdyksen jälkeen vain yksi öljysäiliö oli säilynyt korjauskelpoisena. Se ja pumppuasema korjattiin ja saarelle perustettiin valtion öljyvarikko. Saarelle rakennettiin betoninen, kivimuurein suojattu kaksikerroksinen polttoainevarasto ja vuoteen 1927 saakka puolustusvoimien bensiinin jakelu tapahtui saarelta käsin. Saaren säiliöihin varastoitiin sitten lähinnä lentokonebensiiniä. Vuonna 1945 SKDL:n Helsingin kunnallisjärjestö sai käyttöönsä noin puolet saaresta. Tälle puolikkaalle rakennettiin sitten 1940- ja 1950-luvuilla yli sata kesämökkiä, joista noin 50 on jäljellä. Vasikkasaari siirtyi Helsingin kaupungin omistukseen vuonna 1965.^[6]

Lähteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

[mahlamaki-1] Jukka Mahlamäki : Vasikkasaaren historiaa : Suomalainen aika 1918 – 1945, Vasikkasaaren mökkiläiset ry. (Arkistoitu – Internet Archive)

[2] Suurräjähdys Vasikkasaaressa, Suomen Kuvalehti 22.02.1919, nro 8, s. 8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

[3] Tuhoräjähdys Helsingissä, Uusi Suomi 09.02.1919, nro 33, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

[4] Vasikkasaaren nafta, Aamulehti 04.05.1919, nro 101, s. 8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

[5] Jukka Mahlamäki : Vasikkasaaren historiaa : Venäjän vallan aika 1808 – 1917, Vasikkasaaren mökkiläiset ry. (Arkistoitu – Internet Archive)

[6] Jukka Mahlamäki : Vasikkasaaren historiaa : Sotien jälkeinen aika 1945 - 2010, Vasikkasaaren mökkiläiset ry. (Arkistoitu – Internet Archive)

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]