Valmet Vihuri

Valmet Vihuri oli Suomen ilmavoimien yksimoottorinen kaksipaikkainen harjoitushävittäjä vuosina 1953–1959.

Valmet Vihuri VH-18 Keski-Suomen ilmailumuseossa.

Historia

Vihurin tuulitunnelimalli.

Valmet kehitti konetta ankarien taloudellisten rajoitusten puitteissa 1950-luvun alussa VL Pyryn korvaajaksi. Koneen pääsuunnittelijana toimi Martti Vainio. VMT:n lentokoneinsinöörit Lauri Hämäläinen ja T. Mäntysalo tekivät pääosan tämän lentokoneen suunnittelusta vuosina 1948–1949. Siipiprofiili otettiin VL Pyörremyrsky -hävittäjäprototyypistä. Vaihtoehtojen puutteessa moottoriksi valittiin vanha Bristol Mercury, joita oli sodan jäljiltä varastossa Suomessa.

Prototyypin (VH-1) ensilento tapahtui 6. helmikuuta 1951 Tampereen Härmälän kentältä. Ohjaajana oli tehtaan koelentäjä kapteeni Esko Halme. Onnistuneiden koelentojen jälkeen ilmavoimat tilasi 27. huhtikuuta 1951 30 konetta käsittävän II-sarjan. Vuoden 1954 syksyllä ilmavoimat tilasi vielä 20 koneen niin sanotun III-sarjan. Viimeinen sarjan koneista luovutettiin 15. tammikuuta 1957.

Valmetin Lentokonetehdas valmisti 51 Vihuria kolmessa eri sarjassa (I–III) Kuorevedellä ja Tampereella. Koneiden tunnukset ilmavoimissa olivat VH-1–VH-51.

Käyttö

Koneesta tuli aikanaan Suomen ilmavoimien eniten käytetty lentokone 1950-luvun puoleen väliin mennessä. Sille tapahtui myös paljon onnettomuuksia, josta lehdistö nosti ison hälyn. Vihurin luotettavuutta puitiin myös eduskunnassa. Huomiota herätti Elimäen Villikkalassa 14. joulukuuta 1957 tapahtunut Vihuri VH-4 -koneen maahansyöksy, jossa saivat surmansa lento-opettaja ylivääpeli Kolehmainen ja konetta lentänyt kokelas Risto Kuuskoski, joista jälkimmäinen oli hieman myöhemmin Suomen pääministeriksi tulleen Reino Kuuskosken poika. Tämän onnettomuuden jälkeen sattui vielä kaksi, joissa menetettiin ohjaaja: 15. huhtikuuta 1959 vänrikki Sainion ohjaama VH-47 putosi ohjausvirheen takia Kokemäellä ja 20. huhtikuuta 1959 kuoli kokelas Mielonen epäonnistuneessa pakkolaskussa Porissa. Kone oli VH-40. Näiden tapausten jälkeen Valmet Vihuri julistettiin 21. huhtikuuta 1959 lentokieltoon ja 26. toukokuuta puolustusministeri ilmoitti, että koko konetyyppi poistettaisiin käytöstä.

Ennen romuttamista Vihureita yritettiin myydä muun muassa Tunisiaan – tuloksetta. Jälkikäteen arvioiden onnettomuuksia ei käytön määrään nähden ollut paljoa ja useimmat 1950-luvun lopun onnettomuudet johtuivat siitä, että ohjaajat rikkoivat – toisinaan törkeästi – lentosääntöjä. Silloinen media teki kuitenkin koneesta syntipukin tutkimatta juuri lainkaan tosiasiallisia syitä.

Kirjailija ja Mannerheim-ristin ritari Joppe Karhunen puolestaan sanoo eräässä teoksessaan että kone sinänsä oli jopa erinomainen, mutta sen heikko kohta oli moottori: moottorina käytettiin jo sota-aikana kovilla olleita ja varsin loppuun kulutettuja Bristol Mercury -tähtimoottoreita, joiden pettämisistä aiheutui osa onnettomuuksista.

Rakenne

Runko hitsattua teräsputkea ja puolikuorirakennetta päällystettynä duralumiinilevyllä, siipi puolikuorirakennetta päällystettynä duralumiinilevyllä.

Tekniset tiedot (Vihuri III)

Lähde: ^lähde?

Yleiset ominaisuudet

• Pituus: &&&&&&&&&&&&&&08.08500008,85 m
• Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&010.040000010,4 m
• Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&03.06600003,66 m
• Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&018.086000018,86 m²
• Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&02174.&&&&002 174 kg
• Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&&&02704.&&&&002 704 kg
• Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&01.&&&&001 × Bristol Mercury VIII -9-sylinterinen tähtimoottori; &&&&&&&&&&&&0626.&&&&00626 kW (&&&&&&&&&&&&0840.&&&&00840 hv) (Suomessa lisenssillä valmistettujen Blenheimien ylijäämämoottoreita toisesta maailmansodasta)

Suoritusarvot

• Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0444.&&&&00444 km/h 3 600 metrissä
• Lentomatka: &&&&&&&&&&&&0665.&&&&00665 km
• Lentoaika: 2,5 h
• Lakikorkeus: &&&&&&&&&&&08200.&&&&008 200 m
• Nousukyky: 0.012,3 minuuttia 6 000 metriin m/s
  

Aseistus

• 2 × 7,7 mm Browning-konekiväärejä
• 4 × 25 kg pommia (vain III-sarjassa).

Museokoneita Suomessa

Keski-Suomen ilmailumuseossa on VH-18, joka on ainut säilynyt Vihuri. Sillä lennettiin 802 tuntia, jonka jälkeen se toimi opetusvälineenä Ilmasotakoulussa. Suomen ilmailumuseossa Vantaalla on VH-25-yksilön eturunko, muun muassa ohjaamo. Sitä restauroidaan näytteillepantavaksi.

Espoon Kauklahdessa olevan Kuusakoski Oy:n tehdashallin kattoikkunat on tehty romutettujen Vihurien takakuomuista.

Lähteet

• Keskinen, Kalevi; Stenman, Kari & Niska, Klaus: Suomen ilmavoimien historia 14 – Suomalaiset hävittäjät, AR-Kustannus ky, 1990. ISBN 951-95821-0-X
• Heinonen Timo, Kakko Tapio: Keski-Suomen Ilmailumuseo. Tikkakoski: Keski-Suomen Ilmailumuseo, Julkaisuvuosi ei merkitty. ISBN 952-90092-5-9.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Valmet Vihuri Wikimedia Commonsissa

• Kuvia Vihureiden romuttamisesta

Valtion lentokonetehtaan ja Valmetin valmistamia lentokonetyyppejä

IVL ja VL	A.22 Hansa C.24 C.25 K.1 Kurki D.26/27 Haukka Sääski E.30/31 Kotka F.30 Paarma Tuisku Viima Pyry Humu Myrsky Pyörremyrsky
Valmet	Tuuli II Vihuri Tuuli III L-70 Vinka PIK-23 Towmaster L-90 Redigo
Suunnitellut konetyypit	B Puuska Tuuli I Vihuri