VL Tuuli I
VL Tuuli I oli suomalainen Valtion lentokonetehtaan suunnittelema yksimoottorinen peräkkäinistuttava kaksipaikkainen alkeis- ja jatkokoulukone. Konetyypin oli tarkoitus korvata Suomen ilmavoimien käyttämät Viima ja Pyry -koulukoneet, mutta Tuuli-konesarjan ensimmäinen tyyppi jäi lopulta suunnittelupöydälle Bücker Bü 181 Bestmannin pohjalta sille asetettujen muutostarpeiden takia. Muutostarpeisiin kehitettiin vastaamaan Tuuli-konesarjan toinen kone, rinnakkainistuttava Tuuli II.
| VL Tuuli I | |
|---|---|
| Tyyppi | alkeis- ja jatkokoulukone |
| Alkuperämaa |
 Suomi |
| Valmistaja | Valtion lentokonetehdas |
| Pääkäyttäjät | Suomen ilmavoimat (suunniteltu) |
| Valmistusmäärä | 0 |
| Kehityskustannukset | 693 000 mk[1] |
| Muunnelmat | Tuuli II |
Kehitys ja tuotanto muokkaa
Ensimmäinen suunnitteluvaihe muokkaa
Tuuli I -koulukoneen suunnittelu käynnistyi välirauhan aikana vuoden 1941 alulla. Ilmavoimien esikunta teki helmikuussa tarjouspyynnön uudesta alatasoisesta, avo-ohjaamolla varustetusta peräkkäinistuttavasta konetyypistä. Koneen vaatimukseksi asetettiin soveltuvuus sekä alkeis- että jatkokoulutukseen, mikä oli tarkoitus toteuttaa rakentamalla konetyypille kaksi eri koulutusasteille tarkoitettua siipeä. Alkeiskoulukoneelle suunniteltiin 80 km/h laskunopeuden mahdollistavaa suurempaa siipeä, jossa ei ollut tarkoitus käyttää laskusiivekkeitä. Jatkokoulukoneelle suunniteltiin vastaavasti laskusiivekkeellistä pienempää siipeä, joka mahdollistaisi 100 km/h laskunopeuden. Moottoriksi esitettiin VL Viimassa käytettyä seitsemänsylinteristä Siemens Halske Sh 14A -tähtimoottoria.[1]
Lentokonetehdas lähetti toukokuussa 1941 tarjouksen konetyypin suunnittelusta 80 000 markan hintaan. Suunnitteluun oli määritelty sisältyväksi koneen yleisluonnos, varustesijoittelupiirros, painojaottelu ja lasketut suoritusarvot. Tehdas sai tilauksen konetyypin suunnittelusta vielä saman kuun lopulla, ja tilauksen kesäkuussa saaman vahvistuksen yhteydessä uuden konetyypin nimeksi tuli ”Tuuli”. Alkeis- ja jatkokoulutusvariantit erotettiin toisistaan tyyppinimikkeillä TLa ja TLj.[1]
Heinäkuussa ilmavoimien komentaja Jarl Lundqvist ehdotti tehtaan suunnittelija Arvo Yliselle 160 hevosvoiman Hirth HM 506A -moottorin harkitsemista vaihtoehtona Sh 14A -tähtimoottorille. Käynnissä olleen sodan takia myöhästyneessä konetyypin yleisluonnoksessa moottoriksi oli tästä huolimatta valittu Sh 14A. Yleisluonnoksessa oli määritelty perinteisellä teräsputkirakenteisella rungolla ja puurakenteisilla siivillä varustettu kone. Sotavarustusosasto piti suunnitelmaa tilausta vastaavana ja onnistuneena, mutta ehdotti koneen perärakenteen muuttamista metallisesta puurakenteiseksi metalliraaka-aineiden heikon saatavuuden vuoksi. Koneen kuorirungon suunnittelussa toivottiin huomioitavan se, että se voitaisiin tarvittaessa valmistaa vähemmän ammattitaitoisella alihankkijalla. Kirjelmä sisälsi lisäksi ehdotuksia koneen varustelusijoittelun, ohjaamoiden tilavuuden ja muiden vastaavien asioiden suhteen.[1]
Toinen suunnitteluvaihe ja prototyyppi muokkaa
Tuulen jatkosuunnitteluun myönnettiin 100 000 markkaa joulukuussa 1941, jolloin myös todettiin, että koulukoneet oli tarkoitus uusia joulukuuhun 1944 mennessä. Konetyypin suunnitteluun ja prototyypille tehtäviin kokeisiin jäi näin aikaa noin kaksi vuotta. Tammikuussa 1942 konetta lähdettiin suunnittelemaan Sh 14A -moottorilla, jota Tampellan oli tarkoitus lisenssivalmistaa vuoden 1944 alulta lähtien. Moottorien lisenssivalmistus tosin kariutui myöhemmin kampiakseleiden aihioiden upotessa niitä kuljettaneen laivan mukana.[1]
Lentokonetehdas toimitti konetyypin kustannusarvion toukokuussa 1942. Siinä kaksilla siivillä ja vakaimilla varustettu prototyypin arvioitiin maksavan kaksi miljoonaa markkaa. Kirjelmän saatteessa todettiin kotimaisten prototyyppien hinnan olevan noin 3–5 kertainen tuotantokoneeseen nähden, kun ulkomaisilla prototyypeillä hinta oli VL:n lehdistä saamien tietojen mukaan jopa 5–7 kertainen tuotantokoneeseen nähden.[1]
Tuuli I:n prototyyppi tilattiin elokuussa 1942. Konetyypin suunnittelu oli edelleen kesken vuoden 1942 lopulla, mutta siipikaarista ja siiven keskiosasta oli valmiina kuormituskokeissa käytetyt mallit. Lisäksi rungon keskiosasta oli saatu valmiiksi luonnollisen kokoinen malli. Kokonainen siipi kuormitettiin onnistuneesti huhtikuussa 1943, minkä jälkeen konetyypin kehitystyö keskeytyi lähes kokonaan. Ilmavoimien esikunta oli saanut saksalaisen Bücker Bü 181 Bestmann -koulukoneen esitteen, jonka se oli lähettänyt heinäkuussa 1943 VL:lle ja kehottanut kirjeen saatteessa tehdasta ottamaan vaikutteita Bestmannista Tuuli-koulukoneeseen, mutta pidättäytymään peräkkäinistuttavassa ohjaamosijoittelussa. VL:n koelentäjän käskettiin lisäksi samassa saatekirjeessä liittyä johonkin Saksaan lentokoneita toimittavaan komennuskuntaan ja tutustumaan Bestmanniin.[1]
Bestmannin tuomat muutostarpeet ja Tuuli I:n loppuvaiheet muokkaa
Syyskuussa 1943 lentokonetehdas esitti oppilaan ohjaamon siirtoa eteen koneeseen lisätyn kuomun huonontaman näkyvyyden takia. Polttoainetankit esitettiin myös siirrettäväksi siipeen. Ilmavoimien esikunta hyväksyi ehdotukset lokakuussa 1943. Ilmavoimien komentajan käsky Bestmannin koelentämisestä toteutettiin saman kuun aikana lähettämällä suunnittelija Martti Vainio ja koelentäjä Pekka Kokko Rangsdorfiin kolmeksi päiväksi. Kokko pääsi koelentämään Bestmannia ja totesi sen olevan erittäin onnistunut koulukone. Matkan aikana saatiin herätys rinnakkainistuttavan ohjaamon paremmuudesta etenkin kuomullisten koneiden kohdalla.[1]
Bestmannin edut ja niiden pohjalta tulleet muutostarpeet tiedostettiin, mutta niitä ei voitu alkaa tehdä Tuuleen VL:n kärsiessä sodanaikaisen hajasijoituksen tuomista hankaluuksista. Konetyyppi määrättiin myös maaliskuussa alempaan kiireellisyysluokkaan, jolloin työt sen parissa keskeytyivät lähes kokonaan. Heinäkuussa 1944 Tuuli I:n kehitykseen oli käytetty noin 693 000 markkaa. Rauhan tultua ilmavoimien komentaja antoi käskyn Tuulen suunnittelun ja prototyypin valmistamisen jatkamisesta täytetyönä, jotta tehtaan suunnitteluosastolle saatiin työkuormitusta. Konetyyppiä lähdettiin VL:n esityksestä muokkaamaan rinnakkainistuttavaksi lokakuussa 1944, ja erilaisilla siivillä varustetusta jatkokoulutusversiosta luovuttiin. Koneen rakenteisiin päätettiin käyttää mahdollisimman paljon muotoviilupuumenetelmää (engl. Plastic Wood), ja muutosten pohjalta kehittyi uusi Tuuli-konesarjan toinen tyyppi, Tuuli II.[1]
Versiot muokkaa
- VL Tuuli I (TLa) Alkeiskoulukone suurempipinta-alaisella laskusiivekkeettömällä siivellä.
- VL Tuuli I (TLj) Jatkokoulukone pienempipinta-alaisella laskusiivekkeellisellä siivellä.
Tekniset tiedot muokkaa
Ilman sulkuja alkeiskoulukoneversion (TLa) tiedot, suluissa jatkokoulukoneen (TLj). (Pois lukien kohta ”Voimalaite”)
Lähde: [1]
Yleiset ominaisuudet
- Miehistö: 2
- Siipipinta-ala: 14,72 m² (10,70 m²)
- Lentopaino: 840 kg (900 kg)
- Voimalaite: 1 × Siemens-Halske Sh 14A seitsemänsylinterinen tähtimoottori; 119 kW (160 hv)
Suoritusarvot
- Suurin nopeus: 215 km/h (235 km/h)
- Laskunopeus: 80 km/h (100 km/h)
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Raunio, Jukka: Valtion lentokonetehtaan historia – Osa 2: Tampereella ja sodissa 1933–1944. Kuorevesi: Jukka Raunio, 2007. ISBN 978-951-96866-8-4.
Viitteet muokkaa
| IVL ja VL | |
|---|---|
| Valmet | |
| Suunnitellut konetyypit |