Valentinianus II
Valentinianus II (371 – 15. toukokuuta 392) oli Länsi-Rooman keisari 375–392. Hänen isänsä Valentinianus I kuoli vuonna 375, ja hänen sotilaansa halusivat nelivuotiaan Valentinianuksen uudeksi keisariksi. Todellinen valta joutui kuitenkin hänen velipuolensa Gratianuksen ja Valentinianuksen äidin Justinan käsiin. Gratianus otti hallittavakseen Gallian ja Valentinianukselle jäivät Italia, Illyria ja Africa. Valentinianus ja Justina asettuivat Mediolanumiin. Koska Justina oli areiolainen, hänen ja Mediolanumin piispan Ambrosiuksen välillä syntyi riita, joka heikensi keisariperheen valtaa. Vuonna 383, samana vuonna kun Gratianus kuoli, kenraali Magnus Maximus kapinoi ja julisti itsensä keisariksi. Vuonna 387 hän ylitti Alpit ja uhkasi Mediolanumia. Valentinianus ja hänen äitinsä pakenivat Itä-Rooman keisarin Theodosius I:n luokse. Kun Maximus kuoli vuonna 388, Theodosius saattoi jälleen asettaa Valentinianuksen keisariksi.
Valentinianus kuoli epäselvissä olosuhteissa 15. toukokuuta 392. Hänet löydettiin kuolleena asunnostaan Gallian Viennasta pian sen jälkeen, kun Valentinianus oli yrittänyt erottaa armeijansa sotapäällikköä (magister militum). Kyseinen sotapäällikkö, germaanitaustainen Arbogast, väitti että kyseessä oli itsemurha, mutta Valentinianus oli aikaisemmin valittanut Theodosiukselle Arbogastin suuresta vallasta. Arbogast ja Valentinianus olivat myös riidelleet paljon siitä, miten valtakuntaa piti hallita. Arbogast julisti pian Eugeniuksen uudeksi keisariksi, mutta Theodosius kukisti heidät Frigiduksen taistelussa.
Kirjallisuutta muokkaa
- Alf Henrikson: Antiikin tarinoita 1–2. WSOY, 1993. ISBN 951-0-18515-9.
- Arto Kivimäki ja Pekka Tuomisto: Rooman keisarit. Karisto, 2000. ISBN 951-23-4094-1.
| Edeltäjä: Valentinianus I ja Valens |
Rooman keisari Valens, Gratianus ja Theodosius I |
Seuraaja: Theodosius I |