Wikipedia

Vaasan mellakka

Lapuan liikkeen mielenosoitus ja siitä syntynyt kahakka Vaasassa 1930

Vaasan mellakka (4. kesäkuuta 1930) oli lapuanliikkeen kommunistisen Työn Ääni -lehden kirjapainoon kohdistunutta iskua käsitelleen oikeudenkäynnin yhteydessä syntynyt väkivaltainen mielenosoitus. Lapuanliikkeen kannattajat ottivat oikeuden omiin käsiinsä ja pahoinpitelivät paikalla olleita kommunisteja ja sivullisia. Kommunistien kansanedustaja Asser Salo siepattiin ja kyydittiin väkivaltaisesti.

Lapualaiset Iisakki Valkama ja Nuutti Nummikoski pahoinpitelevät Vaasan oikeustalon ulkopuolella kirjapainojupakan (28.3.1930) todistajaa, Työn Äänen faktoria Eino Niemistä 4.6.1930. Etsivän Keskuspoliisin (EK) miehet olivat vihjanneet Niemisen olevan punaupseeri. Lapualaiset veivät Niemisen oikeustalosta väkivalloin ja pahoinpitelivät hänet, kuten myös toistakymmentä muuta paikalla ollutta.

Vaasan mellakka oli lapuanliikkeelle käännekohta. Liikkeen radikaalit kannattajat hylkäsivät näkyvästi laillisen järjestyksen roolin, eivätkä laillisen esivallan edustajat kyenneet estämään joukkovoimaa. Vaasan mellakassa lapuanliike kääntyi lopullisesti kesän ja syksyn 1930 väkivaltaisen painostuksen ja poliittisen terrorin tielle.

Taustaa muokkaa

Lapuan toisessa kansalaiskokouksessa 15. maaliskuuta lapuanliikkeen maltillisempi siipi oli pyrkinyt hillitsemään suoran toiminnan kannattajia. Kansalaiskokouksen päätteeksi oli perustettu Suomen Lukko ry. Siitä toivottiin laillisin keinoin toimivaa kanavaa, joka yhdistäisi kommunismin vastustajat lapuanliikkeen tukemana. Liikkeen pohjalaisille kannattajille yhdistystoiminta ei kuitenkaan riittänyt. Vain kolmetoista päivää myöhemmin suoran toiminnan kannattajat tuhosivat Vaasassa kommunistisen Työn Ääni -lehden kirjapainon.

Iskun jälkeen lapuanliikkeen kannattajat odottivat yhteiskunnan reaktiota. Liikkeen keulakuvaksi nousi Vihtori Kosola, joka ei ollut kuulunut iskun suunnittelijoihin, mutta asettui nyt tukemaan sitä. Kulisseissa käytiin kamppailua liikkeen maltillisempien, pääosin helsinkiläisen suuntauksen ja Etelä-Pohjanmaan suoran toiminnan miesten välillä. Suoran toiminnan kannattajat haastoivat oikeuslaitoksen avoimesti. Tekoon syyllisiksi ilmoittautui 72 miestä ja kirjapainon rikkojiksi viisi miestä. Lapuanliikkeen äänenkannattajassa Aktivistissa teon kannattajiksi ilmoittautui 650 miestä. Vihtori Kosolan julkaisemassa viestissä liike ilmoittautui iskun tekijäksi, mutta kertoi myös edelleen tukevansa hallitusta.

Vaasan tapahtumat muokkaa

Vaasan raastuvanoikeudessa Työn Äänen oikeusjutun käsittelyn päivämäärä oli siirretty 4. päivään kesäkuuta 1930. Tiedettiin, että päivä aiheuttaisi liikehdintää. Etsivän keskuspoliisin johtaja Esko Riekki varoitti hallitusta tulevista levottomuuksista, mutta lapuanliike kieltäytyi peruuttamasta mielenosoitustaan. Hallitus ei halunnut provosoida mielenosoitusta ylimääräisillä toimilla ja pyysi asianomistajia saapumaan paikalle ilman tukijoukkoja. Lapuanliike sen sijaan tuli paikalle joukkovoimalla. Vaasaan saapui aikaisin aamulla 1 800 lapuanliikkeen kannattajaa Suomen lipuin koristelluilla autoilla. 200 auton kulkue pysähtyi matkalla mielenosoituksellisesti hajotetun kirjapainon ja maaherran virka-asunnon eteen. Miehet tekivät kunniakäynnin Vaasan sankarihaudoille, missä laulettiin virsiä ja isänmaallisia lauluja sekä pidettiin puheita.[1]

 
Eino Niemisen revittyjen housujen kaistaleet jaettiin halukkaille ”kommunisminvastaisen taistelun muistoesineinä”. Valokuvat otti helsinkiläinen lehtikuvaaja Paavo Poutiainen, joka yllytti väkijoukkoa pahoinpitelemään Niemistä saadakseen parempia kuvia.

Eino Niemisen pahoinpitely muokkaa

Suunniteltu mielenosoitus sujui ilman välikohtauksia, mutta iltapäivällä tuomioita julistettaessa tilanne kärjistyi. Lapuanliikkeen kannattajat pahoinpitelivät todistajana paikalle kutsutun Työn Äänen faktorin Eino Niemisen. Oikeustalon toisen kerroksen eteisessä Eino Nieminen joutui suukopuun hänet ympäröineiden miesten kanssa. Sanaharkan jälkeen Nieminen vietiin oikeustalon ulkopuolelle, hänen vaatteensa revittiin ja Nieminen pahoinpideltiin. Väkijoukko seurasi tekoa sivusta eikä poliisi puuttunut asiaan.[2]

Lapuanliikkeen miehet pahoinpitelivät myös noin kymmenen muuta vasemmistolaista, näiden joukossa vaasalaisen sosiaalidemokraattisen lehden Nya Folkbladetin toimittajan Allan Asplundin. Iskujen kohteeksi joutui myös oikeistolaisia sivullisia, jotka yrittivät estää tekoja oikeusvaltioon vedoten.[3] Poliisimestari Gunnar Tallroth pelasti lopulta pahoinpidellyn Niemisen poliisiasemalle. Nieminen ehti poistua poliisiasemalta juuri ennen kuin lapuanliikkeen kannattajat tunkeutuivat rakennukseen ja tarkastivat sen. Paikalle hälytetty maaherra ei voinut estää väkijoukkoa.

Kansanedustaja Asser Salon kyyditys muokkaa

 
Asianajaja Asser Salo joutuu lapualaisten muilutettavaksi Vaasan oikeustalon edustalla 4. kesäkuuta 1930.[4]

Kun Työn Äänen asianomistaja ja kommunistien kansanedustaja Asser Salo astui ulos oikeustalosta mellakka paheni. Maaherra Bruno Sarlin yritti vedota käräjärauhaan, mutta lapuanliikkeen kannattajat ottivat Salon kiinni ja veivät hänet väkivalloin paikalla odottaneeseen autoon.

Etsivä keskuspoliisi (EK) seurasi tapahtumia vierestä puuttumatta asiaan. Paikalla ollut EK:n etsivä Kosti-Paavo Eerolainen liittyi myöhemmin itse lapuanliikkeen radikaaliin siipeen. Lapuanliike oli yrittänyt Salon sieppaamista Seinäjoen asematunnelissa jo 7. toukokuuta kun oikeus oli ensimmäisen kerran kokoontunut siirtämään varsinaista käsittelypäivää.

Sieppaajat eivät osanneet päättää, mitä Salolle tulisi tehdä. Saloa uhattiin ampumisella, mutta lopulta hänet vietiin Lapualle nuorisoseuran talolle. Hänet pakotettiin vannomaan, että hän ei enää astuisi Lapualle. Tämän jälkeen Salo vietiin Viitasaarelle, jossa hänet päästettiin vapaaksi.[5] Lapuanliikkeen miehet poistuivat Vaasasta ilmoitettuaan Työn Äänen toimitukselle, ettei lehteä julkaistaisi kahden kuukauden lakkautusajan päättymisen jälkeenkään. Vaasa jäi sotilaspartioiden haltuun.

Mellakan seuraukset muokkaa

Suomen kansalle!
T.k. 4 päivän tapahtuman johdosta Etelä-Pohjanmaalla tiedoitamme:
Minkä vuoksi? Sen vuoksi, ettemme täällä kerta kaikkiaan voi sietää ryssän kätyreitä.
Maakunnassamme ei tulla enää julkaisemaan kommunistisia sanomalehtiä.
—Lapualla, kesäk. 5 p:nä 1930 Etelä-Pohjanmaan miehet.[6]

Valtiovallan kyvyttömyys yllätti kaikki osapuolet. Hallitus oli järkyttynyt, sillä lapuanliikkeen oli luultu jo laantuneen. Henkilökohtaisen uhkailun pelottaman maaherra Sarlinin mukaan Vaasaan tarvittaisiin 6 000–10 000 sotilasta hillitsemään väkijoukkoja. Vasemmistolainen ja ruotsinkielinen lehdistö vaativat tekijöiden rankaisua. Hallitus asettui kuitenkin tukemaan lapuanliikettä ja syytti Sosialidemokraatteja ja ruotsinkielisiä käsiensä sitomisesta kommunismin vastaisessa taistelussa. Toivottiin, että liikettä voitaisiin vielä hillitä myönnytyksillä ja kommunismin vastaisilla lakialoitteilla.[7]

Lapuanliike oli kuitenkin ymmärtänyt itsekin joukkovoimansa. Lapualla julistettiin ns. Lapuan laki 5. kesäkuuta 1930. Käytännössä liike hylkäsi esivallan järjestyksen ylläpitäjänä ja julisti olevansa säädettyjen lakien ja oikeuslaitoksen yläpuolella. Vihtori Kosola tapasi 8. kesäkuuta Helsingissä sekä suojeluskunnan päällikön että Suomen yleisesikunnan päällikön samalla kun istuva Kyösti Kallion johtama hallitus epäröi päätöksissään. Lapuanliike alkoi vaatia hallitusta ajamaan omia tavoitteitaan yhä voimakkaammin. Myöhemmin kesäkuussa liikkeen väkivalta, poliittinen terrori, poliittinen painostus ja vaikutusvalta kärjistyivät äärimmilleen.[7]

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Siltala 1985 s. 76
  2. ↑ Siltala 1985 s.76-77
  3. ↑ Niinistö 2003, s. 10–137
  4. ↑ asianajaja Asser Salo joutuu lapualaisten muilutettavaksi Vaasan oikeustalon edustalla www.finna.fi. Viitattu 5.1.2020.
  5. ↑ Siltala 1985 s.77-78
  6. ↑ Siltala 1985 s. 78
  7. ↑ a b Vares & Uola & Majander 2006

Aiheesta muualla muokkaa

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vaasan_mellakka&oldid=22072345”