Välkkyludekääpä
Välkkyludekääpä (Skeletocutis stellae) on koko Suomessa esiintyvä mutta harvinainen ja vaarantuneeksi luokiteltu kääpälaji.[1] Se elää vanhoissa metsissä kauan maassa maanneilla kuusen ja männyn (kelo)rungoilla, joiden alapinnoille kasvavat käävän monivuotiset itiöemät.[2]
| Välkkyludekääpä | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Vaarantunut |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Polyporales |
| Suku: | Rustokäävät Skeletocutis |
| Laji: | stellae |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Skeletocutis stellae |
|
| Katso myös | |
Itiöemä on resupinaattinen ja joskus hyvinkin suurikokoinen (pituus yli metrin). Pystypinnalla kasvaessaan välkkyludekääpä voi muodostaa matalia portaita. Varsinkin vuosia vanhalla itiöemällä reuna on korostuneen selvä ja vallimainen, leveydeltään 1–5 mm ja väriltään mustanruskea. Pillipinta on kermavalkoinen, hieman lohenpunaiseen sävyttynyt. Pillistöä kääntäessä väri välkkyy, koska pillit ovat väriltään harmahtavan puunvärisiä. Pillit ovat pyöreitä ja ahtaita. Niitä on 6–11 millimetrillä. Malto on kermanväristä ja lohkopinnassa näkyvä kerroksellisuus melko selvä. Kääpä on tuoreena nahkamaisen taipuisa, ei kuitenkaan sitkeä vaan lohkeava, ja se kuivuu puumaisen kovaksi ja kiertyy rullalle. Tuoksu on tuoreena ludemaisen kirpeä, puolikuivana taas makea.
Vertaa lamokääpään, jonka pillit isompia ja kulmikkaita, ja sitkaskääpään.[2]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Välkkyludekääpä – Skeletocutis stellae Punaisen kirjan verkkopalvelu Viitattu 10.4.2021.
- ↑ a b Tuomo Niemelä: Suomen käävät, s. 354-355. Helsinki: Luomus, 2016. ISBN 978-951-51-2434-0