Avaa päävalikko

Uusi Suomalainen Puolue oli 1930- ja 1940-luvuilla toiminut suomalainen äärioikeistolainen puolue, jota johti insinööri Niilo Rauvala. Puolueen motto oli: ”Suomi suureksi ja rikkaaksi kansallisvaltioksi”. Vuosina 1933–1939 järjestö tunnettiin nimellä Suomalaisen Työn Puolue.[1] Puolue lakkautettiin jatkosodan jälkeen voimaan tulleen välirauhansopimuksen 21. artiklan nojalla 18. tammikuuta 1945.[2]

Uusi Suomalainen Puolue
Suomalaisen Työn Puolue
Oikeisto-Työväen ja Talonpoikain Puolue
Perustettu 1932
Lopetti 1945
Ideologia nationalismi
Poliittinen kirjo äärioikeisto
Äänenkannattaja Vapaa Suomi (1932–1933)

Puolue sai alkunsa, kun joukko Vapaaseen Työväenliittoon tyytymättömiä helsinkiläisiä irtautui järjestöstä ja päätti perustaa kilpailevan yhdistyksen. Lokakuussa 1931 järjestäytyi Helsingin Oikeisto-Työväenyhdistys, ja elokuussa 1932 samat henkilöt päättivät muodostaa Oikeisto-Työväen ja Talonpoikain Puolueen. Puoluetta johti Vapaan Työväenliiton entinen varapuheenjohtaja Niilo Rauvala. Ensimmäinen varapuheenjohtaja Yrjö Säde erosi järjestöstä jo marraskuussa 1932 ja siirtyi Suomen Kansan Järjestöön.[1]

Rauvala toimi myös järjestön julkaiseman Vapaa Suomi -lehden päätoimittajana. Syyskuun 1932 alusta kesään 1933 ilmestyneessä lehdessä ajettiin muun muassa Suur-Suomi-aatetta ja protektionistista taloudenhoitoa. Lehti hyökkäsi etenkin Yrjö Ruudun Suomen Kansallissosialistista Liittoa vastaan syyttäen puoluetta ”kryptomarxilaisuudesta”. Puolueohjelman keskeisimmät kohdat liittyivät työolosuhteisiin. Puolue halusi myös esimerkiksi antaa yli 40-vuotiaille kaksi ääntä valtiollisissa vaaleissa.[1]

Suomalaisen Työn Puolue osallistui eduskuntavaaleihin 1933 Uudenmaan, Turun läänin pohjoisessa ja Vaasan läänin itäisessä vaalipiirissä. Puolue sai 226 ääntä Uudellamaalla ja noin 40 Vaasan itäisessä. Turun pohjoisessa STP:n ja Kansanpuolueen vaaliliitto sai yhteensä 311 ääntä.[1]

Puolueella oli sympatioita kansallissosialistien suuntaan. Rauvala teki yhteistyötä SKJ:n kanssa, mutta hänen puolueensa ei tunnustautunut aatteen kannattajaksi. Ennen eduskuntavaaleja 1933 STP ja SKJ tekivät sopimuksen (SKSL:ää vastaan suunnatusta ”kansantaloudellisesta”)[3] vaaliliitosta, mutta SKJ vetäytyi hankkeesta kuukausi ennen vaaleja.[1]

LähteetMuokkaa

  • Henrik Ekberg: Führerns trogna följeslagare. Den finländska nazismen 1932–1944. Schildts, 1991. 951-50-0522-1.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e Ekberg 1991, s. 118–119.
  2. Mikko Uola: "Suomi sitoutuu hajottamaan...": Järjestöjen lakkauttaminen vuoden 1944 välirauhansopimuksen 21. artiklan perusteella, s. 262–271. Helsinki: Suomen Historiallinen Seura, 1999. ISBN 951-710-119-8.
  3. Ekberg 1991, s. 79.