Ut queant laxis
Äänitiedostojen kuunteluohjeet
Ut queant laxis (Hymnus in Ioannem) on latinankielinen Johannes Kastajan kunniaksi kirjoitettu hymni. Hymni on kirjoitettu Horatiuksen käyttämässä Stropha Sapphica -runomitassa,[1] ja sen tekijänä on pidetty 700-luvulla elänyttä lombardialaista historioitsijaa Paulus Diaconusta.[2] Hymnillä on ollut merkittävä osuus nuottikirjoituksen historiassa, sillä sen säkeiden alkutavuista ovat peräisin laulunopetuksessa yhä käytetyt solmisaatiotavut, joita romaanisissa kielissä käytetään myös absoluuttisen sävelkorkeuden ilmaisevina sävelten niminä.
Alkuperä muokkaa
Hymnin säveltäjää ei tiedetä. Guido sävelsi sen mahdollisesti itse[3], mutta todennäköisemmin kyseessä on vanhempi sävelmä. Eräässä 1000-luvulta peräisin olevassa ranskalaisessa käsikirjoituksessa saman sävelmän eräs muunnelma on yhdistetty myös Horatiuksen runoon 'Oodi Phyllikselle.
Hymnissä käytetään klassista runomittaa: kolme 11-tavuista tropha sapphica[1] -säettä sekä lopuksi yksi adonius, joka käsittää kaksi runojalkaa.
Hymnin sanat muokkaa
Hymnin ensimmäinen säkeistö kuuluu:
- Ut queant laxis
- resonare fibris,
- Mira gestorum
- famuli tuorum,
- Solve polluti
- labii reatum,
- Sancte Iohannes.[2]
Tässä ovat lihavoituina puolisäkeiden alkutavut, joista solmisaatiossa käytetyt sävelten nimet ovat peräisin.
Käännös: Että palvelijasi voivat irti päästetyin äänin kaiuttaa tekojesi ihmeitä, puhdista syyllisyys tahraantuneilta huuliltamme, Pyhä Johannes.
Hymni ja sävelten nimet muokkaa
Äänitiedostojen kuunteluohjeet
Tämä gregoriaaninen hymni on käyttökelpoinen laulun opetuksessa sen säännönmukaisen tavan vuoksi, jolla asteikon sävelet esiintyvät puolisäkeiden alussa. Hymnin kuusi ensimmäistä puolisäettä alkavat kukin yhden sävelaskelen korkeammalta kuin edellinen, ja näin säkeiden ensimmäiset sävelet yhdessä muodostavat heksakordin. Nämä sävelet saivat jo keskiajalla hymnin puolisäkeiden alkutavujen mukaan nimet ut, re, mi, fa, sol ja la. Nimet ovat yhä käytössä solmisaatiossa duuriasteikon eri sävelten niminä sekä romaanisissa kielissä myös absoluuttisina sävelniminä useimmissa muissa kielissä käytettyjen aakkosten alkukirjainten sijasta. Tämän nimeämistavan keksijänä on yleensä pidetty Guido Arezzolaista, jota pidetään myös nykyisen nuottikirjoituksen isänä. Tällä säännönmukaisella tavalla hymnistä ei kuitenkaan saatu nimeä asteikon seitsemännelle sävelelle, sillä muista poiketen hymnin viimeinen säe, Sancte Iohannes, alkaakin sävelaskelen verran alempaa kuin edellinen säe.
Sävelnimen Do, joka toisin kuin alkuperäinen nimi ut on avotavu ja siten helpommin laulettavissa, ottivat vuonna 1640 käyttöön italialainen teoreetikko Giovanni Battista Doni[4] ja Pietro d'Uranga.[5] Ut on silti edelleen käytössä c-sävelen nimenä ranskan kielessä, mutta italiassa se on korvattu nimellä do.[6]
Asteikon seitsemäs sävel ei kuulunut keskiaikaiseen heksakordiin eikä esiinny tässä melodiassa. Sille on annettu nimi si, joka on muodostettu hymnin viimeisen säkeen Sancte Iohannes sanojen alkukirjaimista.[3][2] Nimen antoi mahdollisesti Guido itse[5], toisten tietojen mukaan kuitenkin vasta Erich van der Putten 1500-luvulla tai Lemaire vuonna 1666.[5] Englantilainen musiikinopettaja Sarah Glover muutti 1800-luvulla nimen muotoon ti, jolloin kukin solmisaatiotavu voitiin tarvittaessa merkitä pelkällä alkukirjaimellaan. Nimenä ti on käytetty myös suomalaisessa musiikin opetuksessa[7], mutta se ei ole tullut käyttöön niissä kielissä, joissa solmisaatiotavuja käytetään kiinteän sävelkorkeuden niminä; niinpä romaanisissa kielissä h-sävelen nimi on yhä si.[6]
Liturginen käyttö muokkaa
Katolisessa kirkossa hymniä lauletaan jumalanpalveluksessa Johannes Kastajan päivänä eli juhannuspäivänä 24. kesäkuuta. Hymni kokonaisuudessaan jakautuu kolmeen osaan, joista Ut queant laxis lauletaan vesperissä, Antra deserti aamupalveluksessa O nimis felix laudesissa. Kahden ensimmäisen osan jälkeen lisätään doksologia.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Stuart Lyons: Music in the Odes of Horace. Oxford: Aris & Phillips, 2010. ISBN 978-0-85668-844-7.
- ↑ a b c d Ut Queant Laxis Resonare Fibris Catholic Encyclopedia. Viitattu 12.9.2015.
- ↑ a b Encyclopedie Larousse: Ut queant laxis larousse.fr. Viitattu 11.9.2015.
- ↑ The History and Uses of the Sol-fa Syllables. Proceedings of the Musical Association, 1893, nro 19. Lontoo: ISSN 0958-8442. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c Yrjö Karilas: ”Musiikki”, Pikku jättiläinen, 19. painos, s. 996. WSOY, 1964.
- ↑ a b ”Sävelnimet”, Tammen musiikkitietosanakirja, 2. osa (M-Ö), s. 194. Tammi, 1983. ISBN 951-30-5916-2.
- ↑ Jorma Pukkila, Matti Rautio: Musiikkia oppimaan, s. 4-5 (alkusanat). Fazerin musiikkikauppa, 1965.
Aiheesta muualla muokkaa
- Laulun latinalaiset sanat kokonaisuudessaan ja englanninkielinen käännös cpdl.org. Viitattu 12.9.2015.
- Catholic Activity: Ut queant laxis hymn description Catholicculture.org. Viitattu 12.9.2015.