Runojalka
mitallisessa runoudessa runon poljentoyksikkö ja runosäkeen perusosa
Runojalka on mitallisessa runoudessa runon poljentoyksikkö ja runosäkeen perusosa. Se muodostuu painottomien ja painollisten tavujen tai lyhyiden ja pitkien tavujen vaihtelusta. Runosäkeet koostuvat usein runojalkojen toistosta runomitan mukaisesti.[1]
Kreikkalaisessa metriikassa käytetään runojalkojen sijasta yleensä metroneita, jotka useimmiten vastaavat jotakin runojalkaa, mutta jambin, trokeen ja anapestin tapauksessa muodostuvat kahdesta jalasta.[2][3]
Runojalkoja
muokkaaYleisimpiä runojalkoja ovat muun muassa (
= lyhyt/painoton tavu, 
= pitkä/painollinen tavu):
- Anapesti: Yhdessä runojalassa on kaksi painotonta/lyhyttä tavua, joita seuraa yksi painollinen/pitkä:
- Daktyyli: Yhdessä runojalassa on yksi painollinen/pitkä tavu, jota seuraa kaksi painotonta/lyhyttä:
- Jambi: Yhdessä runojalassa on yksi painoton/lyhyt tavu, jota seuraa yksi painollinen/pitkä:
- Trokee: Yhdessä runojalassa on yksi painollinen/pitkä tavu, jota seuraa yksi painoton/lyhyt:
- Pyrrhikus: Kaksi painotonta/lyhyttä tavua:
- Spondee: Yhdessä runojalassa on kaksi painollista/pitkää tavua:
Lähteet
muokkaa- ↑ Runojalka Tieteen termipankki. Viitattu 30.1.2018.
- ↑ Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Metriikka, metron”, Antiikin käsikirja, s. 341–342. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4
- ↑ Kaimio, Maarit & Sironen, Erkki: Kreikkalaisen metriikan alkeet. Klassillisen filologian laitos, Helsingin yliopisto, 1982/2002.