Avaa päävalikko

Runojalka on mitallisessa runoudessa runon poljentoyksikkö ja runosäkeen perusosa. Se muodostuu painottomien ja painollisten tavujen tai lyhyiden ja pitkien tavujen vaihtelusta. Runosäkeet koostuvat usein runojalkojen toistosta runomitan mukaisesti.[1]

Kreikkalaisessa metriikassa käytetään runojalkojen sijasta yleensä metroneita, jotka useimmiten vastaavat jotakin runojalkaa, mutta jambin, trokeen ja anapestin tapauksessa muodostuvat kahdesta jalasta.[2][3]

RunojalkojaMuokkaa

Yleisimpiä runojalkoja ovat muun muassa (  = lyhyt/painoton tavu,   = pitkä/painollinen tavu):

  • Anapesti: Yhdessä runojalassa on kaksi painotonta/lyhyttä tavua, joita seuraa yksi painollinen/pitkä:    
  • Daktyyli: Yhdessä runojalassa on yksi painollinen/pitkä tavu, jota seuraa kaksi painotonta/lyhyttä:    
  • Jambi: Yhdessä runojalassa on yksi painoton/lyhyt tavu, jota seuraa yksi painollinen/pitkä:   
  • Trokee: Yhdessä runojalassa on yksi painollinen/pitkä tavu, jota seuraa yksi painoton/lyhyt:   
  • Pyrrhikus: Kaksi painotonta/lyhyttä tavua:   
  • Spondee: Yhdessä runojalassa on kaksi painollista/pitkää tavua:   

LähteetMuokkaa

  1. Runojalka Tieteen termipankki. Viitattu 30.1.2018.
  2. Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Metriikka, metron”, Antiikin käsikirja, s. 341–342. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  3. Kaimio, Maarit & Sironen, Erkki: Kreikkalaisen metriikan alkeet. Klassillisen filologian laitos, Helsingin yliopisto, 1982/2002.