Sapfon säkeistö (sapfinen säkeistö, Sapfon stroofi) on antiikin kreikkalaisesta metriikasta peräisin oleva lyyrinen runosäkeistö. Se koostuu neljästä säkeestä: kolmesta sapphicuksesta ja yhdestä adoneuksesta. Säkeistö on saanut nimensä runoilijatar Sapfosta, joka käytti sitä tunnetuimmissa runoissaan.[1]

Säkeistön kaava on (  = lyhyt tavu,   = pitkä tavu,   = anceps eli lyhyt tai pitkä tavu):[1]

            (sapphicus)
            (sapphicus)
            (sapphicus)
      (adoneus)

Esimerkkejä

muokkaa

Sapfo, alku hymnistä Afroditelle:[2]

Ποικιλόθρον᾽ ὰθάνατ᾽ ᾽Αφροδιτα,
παῖ δίος, δολόπλοκε, λίσσομαί σε
μή μ᾽ ἄσαισι μήτ᾽ ὀνίαισι δάμνα,
πότνια, θῦμον.
ἀλλά τυίδ᾽ ἔλθ᾽, αἴποτα κἀτέρωτα
τᾶς ἔμας αὔδως αἴοισα πήλγι
ἔκλυες πάτρος δὲ δόμον λίποισα
χρύσιον ἦλθες
Poikilothron āthanat' Afrodīta,
pai Dios, doloploke, lissomai se
mē m' asaisi mēt' oniaisi damna,
potnia, thȳmon.
alla tyid᾽ elth᾽, aipota katerōta
tas emas aydōs aioisa pēlgi
eklyes patros de domon lipoisa
khrȳsion ēlthes
Afrodite, Zeun tytär, juonimieli,
kirjohuntu, oi ikinuori, pyydän,
ettet ilkkuin mieltäni murra murhein,
valtias ylhä.
Tänne saavu, jos sinä hennon äänen
kuulit kaukaa, mieltäni aina noutain,
kultavaunuin matkasit maahan, jättäin
taattosi linnan.[2]

Horatius, Oodit, alku oodista ”Lyyralle”:[3]

Poscimur. si quid vacui sub umbra
lusimus tecum, quod et hunc in annum
vivat et pluris, age dic Latinum,
barbite, carmen,
Lesbio primum modulate civi,
qui ferox bello tamen, inter arma
sive iactatam religarat udo
litore navim,
Liberum et Musas Veneremque et illi
semper haerentem puerum canebat
et Lycum nigris oculis nigroque
crine decorum.[4]
Kansa vaatii taas. – Iloks iltahetken
kerta soimaan jos ikilaulu syntyi,
niin sa kanssain taas runo roomalainen
luo, jalo lyyra.
Kansalainen maan ihanan ja uljaan
Lesboksen sua niin sulokielin soitti.
Konsa surmatyö sodan kauhukauden
vain levon salli,
öistä rakkauden ylistäin hän lauloi,
unten Lycustaan ihanaista palvoi,
tuota kaunoisaa, joll' on tukka tumma,
yön syvät silmät.[3]

Lähteet

muokkaa
  1. a b Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Sapfo, Sapfon säkeistö”, Antiikin käsikirja, s. 504. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4
  2. a b Sapfo: ”Hymni Afroditelle” 1–8. Teoksessa Oksala, Päivö & Oksala, Teivas: Kreikkalaisia kirjailijakuvia, s. 57–58. (Runojen ja runokatkelmien suomennoksia) Helsinki: Otava, 1965.
  3. a b Horatius: Oodit I.32.1–12. Teoksessa Oodeja ja epoodeja, s. 46–47. (Suomennos Eero Kivikari) Hämeenlinna: Karisto, 1930.
  4. Q. Horatius Flaccus (Horace): Carmina 1.32.