Ursus (laiva)
Ursus on vuonna 1979 alun perin Merenkulkulaitoksen käyttöön valmistunut raskaskuljetusalus.
| Ursus | |
|---|---|
 Raskaskuljetusalus Ursus Hiittisten saaristossa 15.5.1989. |
|
| Tyyppi | Raskaskuljetusalus |
| Lippuvaltio | Suomi |
| Kotipaikka | Raasepori |
| IMO-numero | 8634651 |
| MMSI-numero | 230992650 |
| Tunnuskirjaimet | OIRM |
| Omistaja | K. Jousmaa, Ky |
| Aiemmat omistajat | Merenkulkulaitos, Finstaship, Arctia Shipping |
| Rakennustelakka | Navire, Naantali, Suomi |
| Kölinlasku | 1979 |
| Tekniset tiedot | |
| Pituus | 26,5 m / 28,1 m m |
| Leveys | 10,0 m m |
| Syväys | 2,2 m m |
| Bruttovetoisuus | 66 brt |
| Bruttovetoisuus (GT) | 217 |
| Koneteho | 2×201 kW |
| Nopeus | 7,6 kn |
| Lähteet | [1][2][3] |
Alusta käytetään tilausluontoisesti. Koneistona siinä on kaksi 230 hv kansiperämoottoria, jotka voidaan tarvittaessa nostaa ylös; näin aluksen syväys pienenee jopa täydessä lastissa hiukan alle puolentoista metrin. Näin tehdään yleensä talvella tai pitkillä siirtomatkoilla, jolloin alusta liikuttelee hinaaja. Aluksessa on myös 30 tonnin nostokykyinen kiinteä nosturi.
Alus poikkeaa muista siten, että siinä ei ole matkustajatiloja vaan ainoastaan kansitilaa kahdelle 10 tonnin puoliperävaunulliselle kuorma-autolle. Kansihytissä on hiukan tilaa etupäässä autojen kuljettajille ja muutamalle muulle. Tilaa on kuitenkin niin vähän, ettei alusta voida käyttää esimerkiksi pelastusoperaatioiden turvatoimien johtoaluksena.
Siksi mm. ALGOL-rahtilaivan pelastusoperaation johtoaluksena alkuvuodesta -81 Utössä käytettiin merenmittauskäyttöön siirrettyä tarkastusalus Saaristoa.
Ursus poikkeaa muista yhteysaluksista myös siten, että jäiden aikana se ei yleensä liiku yksinään vaan jäänmurtokykyisen aluksen, tavallisimmin suuren hinaajan, avustamana. Alus on aikoinaan ollut lajissaan maailmanmitassakin harvinainen. [4] Proomumaista Ursusta on siirtymämatkoilla yleensä hinannut Turun laivastoaseman yhteysalus Valas, esimerkikiksi Ruotsin puolella pidetyissä öljyntorjuntaharjoituksissa, koska omilla koneillaan alus olisi jäänyt saattueen matkasta.lähde?
Omistussuhteet muokkaa
Merenkulkulaitos huomasi 1970-luvulla tarvitsevansa erityiskalustoa raskaskuljetuksiin. Tarve kartoitettiin puolustusvoimilta vuokratuilla Kala-lautoilla. Kun tarve ja vaatimukset olivat selvillä, alus suunniteltiin ja tilattiin tarjouskilpailun jälkeen Naantalissa olevalta Navire Oy:n telakalta.
Uudisalus laskettiin vesille vuonna 1980 ja se sai nimen Ursus. Aluksen tilanneelta Merenkulkulaitokselta alus siirtyi vuonna 2004 varustamoliikelaitos Finstashipin (nyk. Arctia Shipping) omistukseen.
Aluksen omistanut Finstaship laittoi Ursuksen myyntiin joulukuussa 2008, koska saariston raskaskuljetukset siirtyivät kilpailutuksen seurauksena toisen yrittäjän tehtäväksi. Myyntiin vaikutti myös aluksen soveltumattomuus muihin tehtäviin, joka olisi vaatinut kalliita muutostöitä. 30 vuotta vanha alus oli kuitenkin edelleen erittäin hyväkuntoinen. Myynnistä nousi paljon kysymyksiä yksityisten varustamojen taholta, koska sen myynti vaihtui kesken markkinoinnin huutokaupaksi kilpailutuksen pelossa. Tämä johti myynnin moraalin laajaan käsittelyyn mediassa, sekä mm. Suomen eduskunnassa. Finstaship myi aluksen tammikuun 23. 2009 tammisaarelaiselle K. Jousmaa Ky:lle.[5]
Algolin pelastus muokkaa
Ursuksen ensimmäinen mittavampi kuljetustehtävä oli siirtää Utössä matalikolle ajaneen saksalaisen rahtilaiva Algolin luo säiliökontit, joihin haaksirikkoisen keulakannella olleet titaanitetrakloridia ja suolahappoa sisältäneet säiliökontit tyhjennettiin, minkä jälkeen tyhjät kontit voitiin siirtää samaan kuormaan.Aluksen rahdin myrkyllisimmän osan eli noin 30 sadan litran vetoista tynnyrillistä muurahaishappoa ja kontillisen hyvin myrkyllistä Polyram-peittausainetta poisti jo haaksirikon jälkeisenä päivänä alukselta Turun palolaitoksen osasto yhdessä väyläalus Lonnan miehistön kanssa [6]
Pelastusyhtiön tarkoitus oli jättää keulakannella olleet nestekontit paikalleen; ne olivat suojaisessa paikassa, mutta kontit poistettiin, koska ne painoivat keulaa liikaa.[7]
Nestekonttien siirtotyhjennys oli hankala operaatio, ja sen tekivät Kemira Oy:n työntekijät. Aine ei saanut joutua kosketuksiin ilman kanssa, ettei syntyisi myrkyllistä ja syövyttävää kaasupilveä. Vain Ursus oli riittävän iso, matalakulkuinen ja voimakkaalla nosturilla varustettu tyhjien konttien saamiseksi paikalle ja tyhjennettyjen säiliöiden siirtoon. Kun työ oli tehty, vartiolaiva Uisko hinasi sen Turkuun.[8] Nestekonttien poiston jälkeen pelastusalus Protector (3000 hevosvoimaa) sekä raskaat hinaajat Hepa ja Heimo Saarinen (kumpikin 4 000 hevosvoimaa) vetivät haaksirikkoisen aluksen irti ja hinasivat Turkuun.[9]
Lähteet muokkaa
- Auvinen, Visa (toimittaja): Leijonalippu merellä. Etelä-Suomen Kustannus Oy, 1980. ISBN 951-9578-11-0 (1980) ISBN 951-9064-23-0 (EITA Oy, 1983).
- Finstaship vuosikertomus 2007 (pdf) 2007. Finstaship. Viitattu 03/2010. (suomeksi)[vanhentunut linkki]
- Raskaskuljetusalus Ursus on myyty Arctia Shipping Oy. Viitattu 16.3.2010 (suomeksi). [vanhentunut linkki]
- Sinervä, Ilkka: Finstashipin aluskaupasta nousi myrsky Kauppalehti. 2008. Viitattu 03/2010. (suomeksi)[vanhentunut linkki]
Viitteet muokkaa
Aiheesta muualta muokkaa
- Kirjallinen kysymys 987/2008 vp - Valtion omistaman ja liikenne- ja viestintäministeriön ohjauksessa olevan liikelaitoksen toiminta valtion omaisuutta myytäessä, Suomen eduskunnan asiakirja-arkisto, joulukuun 30. 2008