Tyyrinvirta
Tyyrinvirta on Pohjois-Savossa Rautalammilla Rautalammin kirkonkylän lähellä virtaava kolme kilometriä pitkä koskimainen joki, joka muodostaa lyhyen osuuden Rautalammin pääreitin keskijuoksulla. Joki alkaa Koskeloveden Pitkälahdesta ja se laskee Lonkariin.[2]
| Tyyrinvirta | |
|---|---|
| Maat | Suomi |
| Maakunnat | Pohjois-Savon maakunta |
| Kunnat | Rautalampi |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kymijoen vesistö (14) |
| Valuma-alue | Konneveden alue (14.71) |
| Pinta-ala | 4 645,46 km² [1] |
| Järvisyys | 20,06 % [1] |
| Joen uoman kohteita | |
| Alkulähde | Koskelovesi, Virrankylä [2] |
| Laskupaikka | Lonkari, Pukkiharju [3] |
| Mittaustietoja | |
| Lähdekorkeus | 97,6 m [2] |
| Laskukorkeus | 96,2 m [3] |
| Korkeusero | 1,4 m |
| Pituus | 2,7 km [3] |
| Leveys | 70 – 170 m [3] |
| Kaltevuus | 0,52 m/km |
| Keskivirtaama | 45 m³/s (MQ) [4] |
| Muuta | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Yleistä muokkaa
Tyyrinvirta alkaa Koskeloveden luoteispäästä Virtaniemen kohdalta. Virtaniemi sijaitsee maastosta selvästi kohoavan mäenselänteen päällä ja selänne, joka on pari kilometriä pitkä, on ohjannut vedet kulkemaan sen pohjoispuolelta eteenpäin. Selänne on viime jääkauden loppuvaiheessa muodostunut drumliini, jonka kallioinen yhdin sijaitsee selänteen luoteispäässä joen mutkan kainalossa. Selänne on vain yksi monista selänteistä, jotka muodostavat laajan Keiteleen drumliinikentän. Monet Koskeloveden luoteis-kaakko -suuntaiset niemet ja mäet ovat näitä drumliinikentän selänteitä. Joen niskalla kaakkoon työntyvä Raasiaisniemi ja Saparosaari ovat osa vedenalaista drumliiniselännettä, joka sijaitsee edellisen vieressä.[5]
Kierrettyään selänteen Tyyrinvirta jatkaa kohti lounasta. Se virtaa alavan ja tasaisen maaston halki, johon veden virtaukset ovat uurtaneet 70–170 metriä leveän uoman. Joen uoma on matala ja veden alta pilkistää, riippuen vedenkorkeudesta, saari ja muutama luoto. Joen keskijuoksulla näkyy pienialaisia koskimaisia osuuksia, joissa vesi kuohuu maltillisesti. Alajuoksulla joen ylittää Rautalammin kirkonkylältä tulevan yhdystien 5451 silta. Yhdystie oli ehtinyt Tyyrinvirralle tultuaan ylittää alempana virtaavan Kattilavirran. Joki päättyy matalaan suistoon, jossa uoma levenee Lonkarin koillisrannassa.
Joen luoteisrannalla toimii 1,3 kilometrin pituinen kalankasvatuslaitos, jonka omistaa Hanka-Taimen Oy [6]. Joen yläjuoksulla joesta johdetaan kahta kanavaa pitkin vettä laitoksen kala-altaisiin. Laitoksesta poistuva vesi johdetaan samoja kanavia pitkin takaisin jokeen hieman sillan yläpuolelle. Joen kaakkoisrannalla erottaa vielä kahdesta paikasta rantaa seuraavia uomia, joiden merkitys jää auki. Joen rannan tuntumassa on kolme kiinteää asumusta ja kahdeksan vapaa-ajan asuntoa. Niille tulee tiet joko yhdystieltä 5451 tai Virrankylään johtavalta kylätieltä. Joen rantaviiva on metsämaata, mutta metsärajan takana on kalanviljelylaitoksen lisäksi muutama peltopalsta ja yksi turvetuotantoalue.
Historiaa muokkaa
Koskessa on aikoinaan sijainnut vähintään yksi vesimylly, joka on jo purettu pois. Myllystä vihjaa karttojen paikannimistö ainakin kahdessa paikassa.[4] Virran rannalle perustettiin vuonna 1967 kalankasvatuslaitos.[6] Sillan viereen on jo vuonna 1973 näkyvillä kaksi mökkiä ja vuoteen 1987 mennessä rannoille kaksi rantamökkiä lisää.[7][8]
Luontoarvoja muokkaa
Tyyrinvirralla on kalataloudelle kalastuksen lisäksi muutakin arvoa. Vaikka joki on tukinuittoa varten perattu, on sieltä tavattu villinä lisääntyvien järvitaimenien kutukuoppia (arviolta 30–70 pesää).[9]
Tyyrinvirta on Rautalammin tunnetuimpia lintupaikkoja, koska joki ei talvisin jäädy kokonaan umpeen. Silloin voivat monet vesilinnut kuten esimerkiksi laulujoutsen, sinisorsa, telkkä ja isokoskelo. Rantavesissä talvehtii Norjan, Ruotsin ja Suomen ja Lapista etelään siirtyneitä koskikaroja. Joinakin vuosina voi tavata jokeen satunnaisesti talvehtimaan jääneen pikku-uikun, merimetson, pikkujoutsenen, tavin, allin, uivelon, lapasotkan, allihaahkan ja nokikanan. Kun kevät lähestyy, alkaa sula-alue laajentua kohti alavirtaa ja voi nopeastikin laajentua Lonkariin, Kattilavirtaan, Äijäveteen, Tallinvirralle ja Hankaveden pääaltaalle asti. Edullinen tilanne houkuttelee monia lintulajeja tänne aikaisemmin kuin niitä nähdään muualla. Alue kuitenkin hiljenee kesäkuukausiksi. Lintuja voi seurata joen alajuoksulla sijaitsevasta lintutornista, joen ylittävältä sillalta ja joen rannoilla voi käyskennellä melko vapaasti.[10][11]
Vesistösuhteita ja hydrologiaa muokkaa
Joki virtaa Koskelojärvestä Lonkariin, joka Karttapaikan mukaan muodostaa 1,4 metrin pudotuksen. Vuoden 1977 Koski-inventoinnin mukaan joella on pudotusta 1,6 metriä, mutta pudotuksen suuruus riippuu myös järvien vesitilanteista. Koskelojärven keskivirtaama on 45 kuutiometriä sekunnissa.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
- ↑ a b c Tyyrinvirta, niska (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 14.9.2023.
- ↑ a b c d Tyyrinvirta, suisto (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 14.9.2023.
- ↑ a b c Koski-inventointi, s. 80. raportti 188. Helsinki: Vesihallitus, 1980. ISBN 951-46-4852-8. Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ Virrankylän drumliini (Rautalampi) (PDF) (Liite MOR-Y07-006) Valtakunnallisesti arvokkaat moreenimuodostumat. 2007. Ympäristöministeriö. Viitattu 15.9.2023.
- ↑ a b Savon Taimen Oy ja Hanka-Taimen Oy savontaimen.fi. Savon Taimen Oy. Viitattu 15.9.2023.
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3224 10 Vaajasalmi. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1973. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 31.7.2023)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3224 10 Vaajasalmi. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1987. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 31.7.2023)
- ↑ Valkeajärvi, Pentti, Syrjänen, Jukka & Heinimaa, Petri: Konneveden koskien taimenkannan hoito- ja kalastussuunnitelma (PDF) (s. 4 ja 10) 2013. Konnevesi: Konneveden kalatutkimus ry. Viitattu 15.9.2023.
- ↑ Tyyrinvirta sll.fi. Helsinki: Suomen luonnonsuojeluliitto. Viitattu 15.9.2023.
- ↑ Tyyrinvirran lintutorni visitrautalampi.fi. Rautalammin kunta. Viitattu 15.9.2023.
Aiheesta muualla muokkaa
- Tyyrinvirta tarjoaa joutsenille turvapaikan, YLE (12.1.2012)
- Tyyrinvirta (video), youtube.com