Avaa päävalikko

Pikkujoutsen (Cygnus columbianus) on pieni pohjoisten alueiden joutsen. Sitä on kaksi alalajia: C. c. columbianus Amerikassa ja C. c. bewickii Eurooppassa. Lajin kuvasi yhdysvaltalainen George Ord.

Pikkujoutsen
Cygnus columbianus jcwf.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Sorsalinnut Anseriformes
Heimo: Sorsat Anatidae
Suku: Joutsenet Cygnus
Laji: columbianus
Kaksiosainen nimi

Cygnus columbianus
(Ord, 1815)

Alalajit
  • C. c. columbianus
  • C. c. bewickii
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Pikkujoutsen Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pikkujoutsen Commonsissa

Koko ja ulkonäköMuokkaa

Pikkujoutsen on laulujoutsenen näköinen mutta pienempi, pituus 115–127 cm ja siipien kärkiväli 170–195 cm. Kaula on lyhyempi ja nokassa on huomattavasti enemmän mustaa. Pikkujoutsenen ääni muistuttaa laulujoutsenen trumpetintoitotusta mutta on haukkuvampi, nasaalimpi.

Euroopan vanhin rengastettu pikkujoutsen on ollut vähintään 23 vuotta 7 kuukautta vanha brittiläinen lintu.

Pikku-, laulu- ja kyhmyjoutsenen väliset erot
 
Pikkujoutsenen nokka
 
Pikkujoutsenen lyhyt kaula ja vaakasuora pyrstö
 
Laulujoutsenen nokka
 
Laulujoutsenen suora kaula ja lyhyt pyrstö
 
Kyhmyjoutsenen nokkakyhmy ja punainen nokka
 
Kyhmyjoutsenen kaareva kaula ja pitkä, pystyyn nouseva pyrstö

LevinneisyysMuokkaa

Pikkujoutsen pesii Kuolan niemimaalla ja muualla Pohjois-Venäjällä Tyynen valtameren rannoille asti, sekä Pohjois-Amerikan arktisilla alueilla. Maailman populaation koko on noin 300 000 yksilöä. Ne muuttavat Vienanmeren, Suomen ja Viron kautta Elbe-joelle, Alankomaihin ja Britteinsaarille. Pohjois-Venäjän itäosien populaatiot talvehtivat Kiinassa ja Japanissa. Suomessa pikkujoutsenia nähdään säännöllisesti levähtämässä muuttomatkallaan, varsinkin keväisin. Laji ei pesi Suomessa.[2]

ElinympäristöMuokkaa

Pesii tundralla lammilla, järvillä ja joissa.

LisääntyminenMuokkaa

Pikkujoutsenet pariutuvat eliniäkseen 2–3-vuotiaina. Kekomainen pesä tehdään kasvinjätteistä maalle lähelle vesirajaa, usein pienelle saarelle. Naaras munii 3–5 valkoista munaa, ja hautoo niitä 29–30 päivää koiraan vartioidessa pesää. Poikaset ovat lentokykyisiä 40–45 vuorokauden kuluttua kuoriutumisestaan.

RavintoMuokkaa

Pikkujoutsen syö vesikasveja, kuten esimerkiksi vitalajit, ajokas ja sorsimot. Myös pesimispaikkoina toimivia vesistöjä reunustavat heinäkasvit muodostavat osansa pikkujoutsenen ravinnosta.

LähteetMuokkaa

  1. BirdLife International: Cygnus columbianus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 6.6.2014. (englanniksi)
  2. http://www.luontoportti.com/suomi/fi/linnut/pikkujoutsen

Aiheesta muuallaMuokkaa