Pikku-uikku

lintulaji

Pikku-uikku (Tachybaptus ruficollis) on Euroopan pienin uikkulintu. Suomessa se on erittäin vähälukuinen pesimälaji.

Pikku-uikku
Zwergtaucher 060319 3.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Suomessa:

Äärimmäisen uhanalainen [2]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Uikkulinnut Podicipediformes
Heimo: Uikut Podicipedidae
Suku: Pikku-uikut Tachybaptus
Laji: ruficollis
Kaksiosainen nimi

Tachybaptus ruficollis
(Pallas, 1764)

Pikku-uikun levinneisyys. Lisääntymisalueet keltaisella, talvehtimisalueet oranssilla ja ympärivuotinen vihreällä.
Pikku-uikun levinneisyys. Lisääntymisalueet keltaisella, talvehtimisalueet oranssilla ja ympärivuotinen vihreällä.
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Pikku-uikku Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pikku-uikku Commonsissa

Tachybaptus ruficollis
Tachybaptus ruficollis

Koko ja ulkonäköMuokkaa

Pikku-uikku on vesilinnuksi hyvin pieni: sen pituus on 25–29 cm, siipien kärkiväli 40 cm ja paino 120–300 g. Kesäpuvussa muuten ruskealla linnulla on punainen niska ja kaula. Alaperä on vaalea, mikä näkyy etenkin katsottaessa lintua takaa. Talvella pikku-uikun väritys on tummahko, posket ruskeammat.

LevinneisyysMuokkaa

Pikku-uikun pesimäaluetta on Eurooppa, Afrikka ja Aasia Uuteen-Guineaan asti. Siellä missä pesimäjärvi jäätyy, pikku-uikut muuttavat talveksi merenrantaan tai avoveden luo. Suomessa laji on erittäin vähälukuinen esiintyen siellä täällä Etelä-Suomessa. Ainakin osa havainnoista koskee vain harhailijoita. 1990-luvun lopulla pesiviä pareja arvioitiin olevan 5–20.lähde? Euroopan pesimäkanta on 75 000–100 000 paria, joista Britteinsaarilla 5 000–10 000. Venäjän kanta on 500–5 000 ja Turkin 5 000–50 000 paria.

ElinympäristöMuokkaa

Pikku-uikku pesii yhdyskunnissa rehevän kasvillisuuden keskellä järvien rannoilla. Laji on hyvin piilotteleva ja jää helposti huomaamatta.

RavintoMuokkaa

Pikku-uikku on hyvä sukeltaja ja pyydystää ravinnokseen ennen kaikkea kalaa ja vesikasveja.

NimiMuokkaa

Tieteellinen nimi Tachybaptus tulee kreikan sanoista takhus ("nopea") ja bapto ("vajota alas"). Lajinimi ruficollis tulee latinan sanoista rufus ("punainen", "punertava") ja -collis ("-niskainen") [3]

LähteetMuokkaa

  • Jobling, James, A.: The Helm Dictionary of Scientific Bird Names. Christopher Helm, 2010. ISBN 978-1-4081-2501-4.

ViitteetMuokkaa

  1. BirdLife International: Tachybaptus ruficollis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 15.6.2014. (englanniksi)
  2. Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 569. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 24.7.2021).
  3. Jobling, 2010

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.