Avaa päävalikko
Tykkivene Matti Kurki
Sisaralus Klas Horn
Alustyyppi tykkivene
Miehistö 5 + 52
Telakka Schichaun telakka, Elbing, Saksa
Vesillelasku 8. joulukuuta 1892
Käyttöönotto 1892 (Suomen merivoimille 1918)
Käytöstä poistuminen poistettu palveluksesta 1940
Mitat
Uppouma 420 tonnia
Pituus 57,2 m
Leveys 7,0 m
Syväys 3,1 m
Nopeus 19 solmua
Toimintasäde -
Voimanlähde
Koneisto Höyryhiili
Teho 3 600 hv
Aseistus
Aseistus

alun perin 2 × 45 mm tykit ja kaksoistorpedoheitin

Suomessa 2 × 102 mm Canet

myöhemmin

1 × 76 mm

Miinat 50 miinaa

Tykkivene Matti Kurki oli Suomen merivoimien tykkivene, joka oli rakennettu Saksassa (nyk. Puolassa) Elbingissä, Pommerin maakunnassa, Schichaun telakalla 1892. Sen alkuperäinen nimi oli Vojevoda (ven. Käskynhaltija).

AlkuperäMuokkaa

Alun perin Vojevoda ja sen sisaralus Posadnik (ven. Ruhtinas), kaksi osittain sotalaivaa ja osittain huvipurtta, rakennettiin Montenegron ruhtinaan Nikola Petrović-Njegošin tilauksesta hänen huvipurtensa saattajiksi. Sisustus oli hieno, muun muassa salongit tilattiin Pariisista. Alkuperäisestä käyttötarkoituksesta johtuen alukset olivat korkeita ja kapeita, mikä teki niistä erittäin kiikkeriä ja siis merikelpoisuudeltaan hyvin huonoja.[1]

Alusten valmistuessa ruhtinas Nikola oli konkurssin partaalla eikä pystynyt maksamaan tilaustaan, jolloin hänen sukulaisensa Venäjän keisari Aleksanteri III suostui lunastamaan alukset. Hän osti ne ja teki niistä oman huvipurtensa saattajia. Alukset kelpasivat vartiotehtäviin suojaisissa satamissa ja tyynillä merimatkoilla.[1]

Posadnik lähetettiin Kaukoitään Venäjän–Japanin sodan aikana, mutta laivaston purjehtiessa myrskyssä Itämerellä purjehdusominaisuuksiltaan heikot alukset lähetettiin takaisin satamaan, joten alus vältti uppoamisen Tsushiman meritaistelussa.[1]

Alukset liitettiin 1907 Venäjän Itämeren laivastoon saattajiksi, jolloin niiden aseistuksen 47 millimetrin pääaseet vaihdettiin kahteen 57 millimetrin ja 40 kaliiperin tykkiin. Alukset aseistettiin 1910 uudelleen kahdella 75 millimetrin ja kahdella 57 millimetrin tykillä sekä kahdella konekiväärillä, ja samalla aluksista poistettiin torpedoputket.

Ensimmäinen maailmansotaMuokkaa

Ensimmäisen maailmansodan alussa Posadnik ja Vojevoda määriteltiin miinaristelijöiksi. Alusten aseina oli 45-millimetrisiä tykkejä ja kaksoistorpedoheitin. Alukset sijoitettiin Poriin, jonne ne jäivätkin. Sotatoimiin ne eivät ottaneet varsinaisesti osaa.[2].

Enemmistö venäläisistä sotalaivoista oli romahtaneen moraalin vuoksi jäänyt heitteille. Kun käsky palata Venäjälle saapui huhtikuussa 1918, alukset jätettiin laitureihinsa, koska Selkämeren vaikean jäätilanteen ja koko merialueen runsaiden miinakenttien vuoksi ei ollut mahdollista saada näitä jäissäkulkuun soveltumattomia aluksia meritse pois. [3]

Suomen uudelle laivastolleMuokkaa

Vojevoda liitettiin 1918 Suomen merivoimiin nimellä Matti Kurki. Alus sai nimensä 1200-luvulla eläneestä Matti Kurjesta. Alus oli jopa astiastoja myöten käyttökunnossa, joten määräaikaishuoltojen jälkeen alukset olivatkin jo toukokuussa merikunnossa. [4] Alusten aseistusta kuitenkin pidettiin epätarkoituksenmukaisena, joten suomalaiset vaihtoivat tilalle miinakiskot ja kaksi kappaletta 102-millimetrisiä Canet-tykkejä, jolloin alus samalla luokiteltiin tykkiveneeksi. Tykit olivat kuitenkin liian raskaita heikolle rungolle. [5]

Täydessä vauhdissa kumpikin alus tärisi niin kovasti ettei perätykkiä voitu käyttää. Yleensäkin merelle lähtiessä tykit piti kiinnittää paikoilleen erillisillä tukirakenteilla. Ampumaan pystyttiin vain tiukasti ankkuroituna tyynellä säällä; alukset olivat siis mitä selvimmin soveltuvia vain kone-, miinanlasku- ja tykkikoululaivoiksi. [6] Matti Kurkea sisarlaivoineen tarjottiin takaisin venäläisille vuonna 1919, mutta nämä eivät kelpuuttaneet niitä. [7]

Matti Kurki siirrettiin vuonna 1930 Helsingin laivastoaseman esikuntalaivaksi, johon se hienojen salonkiensa ansiosta sopi hyvin, kunnes aluksen kattilat laitettiin syyskuussa 1939 lopulliseen lämmityskieltoon.[8]

Kattilat eivät kelvanneet edes keskuslämmityksen voimanlähteeksi. Alusta liikuteltiin tarvittaessa hinaajalla. Raskaat tykit oli poistettu esikuntalaivakauden alkaessa, mutta miinakiskot jätettiin paikoilleen.[9]

TalvisotaMuokkaa

Talvisodan alussa alus toimi yhdellä 76,2 millimetrin Obuhov-tykillä varustettuna uivana ilmatorjuntapatterina Katajanokalla. Patterin miehistö koottiin Merisotakoulun upseerioppilaista ja majoitettiin aluksen upseerien asuintiloihin. [10]

Patterin etäisyydenmittaaja, tuolloin vielä meriupseerioppilas (sittemmin diplomiekonomi ja kirjailija) P-O Ekman kirjoitti Navigator-lehteen artikkelin Matti Kurjen talvisota. Artikkelin lopussa hän muisteli, että kun joutui komennetuksi tammikuussa 1940 rintamalle, hän näki ennen lähtöään Matti Kurjen makaavan entisellä paikallaan, takakansi tyhjänä ja messin kamiina kylmillään.[11]

Alus poistettiin lopullisesti käytöstä sotien jälkeen ja romutettiin. Aluksen nimen peri vuonna 1962 Englannista uudeksi koululaivaksi ostettu Bay-luokan fregatti Porlock Bay, joka oli käytössä aina vuoteen 1974 asti.

LähteetMuokkaa

  • Auvinen, Visa (toim.): Leijonalippu merellä, s. 27–28. Pori: EITA Oy, 1983. ISBN 951-95781-1-0.
  • Suomen laivasto 1918-1969. Helsinki: Meriupseeriyhdistys, 1968.
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921, s. 297. Lontoo: Conway, 2006. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. a b c Leijonalippu merellä s. 27
  2. Tauno Niklander: Meidän panssarilaivamme, s. 35
  3. Suomen Laivasto 1918 1968, osa 2, s. 45
  4. Suomen Laivasto 1918 - 1968, osa 2, s. 46
  5. Leijonalippu merellä
  6. Suomen Laivasto 1918 - 1968, osa 2
  7. Tauno Niklander: Meidän panssarilaivamme, s. 35
  8. Sota-arkisto, tykkivene Matti Kurjen asiakirjat
  9. Sota-arkisto, tykkivene Matti Kurjen asiakirjat
  10. Navigator 4/1989; P-O Ekman: Matti Kurjen talvisota, artikkeli
  11. Navigator 4/1989; P-O Ekman: Matti Kurjen talvisota, artikkeli