Tuomas Bryggari
Tuomas Bryggari (myös Bryggare, 8. joulukuuta 1881 Jääski – 31. lokakuuta 1964 Helsinki) oli suomalainen poliitikko ja ammattiyhdistysjohtaja, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1922–1965 ja Suomen Rakennustyöläisten Liiton puheenjohtajana 1930–1939. Työväenliikkeen jakaannuttua hän oli sosialidemokraattisen ammattiyhdistysliikkeen keskeisimpiä vaikuttajia.[1][2]
Tuomas Bryggari | |
---|---|
Tuomas Bryggari vuonna 1931. |
|
Kansanedustaja | |
5.9.1922–21.7.1948
|
|
Ryhmä/puolue | SDP |
Vaalipiiri | Vaasan itäinen |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 8. joulukuuta 1881 Jääski |
Kuollut | 31. lokakuuta 1964 (82 vuotta) Helsinki |
Ammatti | kivityömies, piirisihteeri |
Elämä
muokkaaLapsuus ja nuoruus
muokkaaJääskin Littulassa syntyneen Tuomas Bryggarin vanhemmat olivat mökkiläinen Paavo Bryggari ja Maria Himmanen. Lapsena huutolaiseksi joutunut Bryggari kävi kolme luokkaa kansakoulua, jonka jälkeen hän työskenteli paimenena ja renkinä.[1][3] Myöhemmin Bryggari oli kivityömiehenä muun muassa Rovaniemen radan, Suupohjan radan ja Jyväskylä–Pieksämäki-radan työmailla.[4]
Työväenliikkeeseen
muokkaaBryggari lähti työväenliikkeeseen suurlakkovuonna 1905.[5] Hän toimi muun muassa Tie- ja vesirakennustyöläisten liiton puhujana Pohjois-Suomessa ja Teuvan sosialidemokraattisen kunnallistoimikunnan puheenjohtajana.[6][7] Ensimmäisen maailmansodan käynnistyttyä Bryggari asettui kivimieheksi Helsinkiin. Hän oli Helsingin työväenyhdistyksen johtokunnan sekä Suomen Kivityöntekijäin Liiton hallituksen jäsen.[8][9] Helsingin kunnallislakon aikana elokuussa 1917 Bryggari johti kenraalikuvernöörin luona vieraillutta lakkokomitean lähetystöä.[10] Joulukuussa hänet valittiin sosialidemokraattien kiertäväksi puhujaksi Uudellemaalle.[11] Sisällissodan käynnistyttyä Bryggari kiersi punakaartin rintamajoukkojen keskuudessa raportoiden niiden toiminnasta ja mielialoista pääesikunnalle.[12] Sodan loppuvaiheessa hän joutui valkoisten vangiksi. Vapauduttuaan Bryggari oli joulukuussa 1918 uudelleenkäynnistämässä sodan lamauttaman Suomen Ammattijärjestön (SAJ) toimintaa.[13] SAJ:n liittoneuvostoon kuulunut Bryggari toimi lyhyen aikaa myös kivityöntekijäin liiton sihteerinä, kunnes kommunistit syrjäyttivät hänet vuoden 1919 edustajakokouksessa. Vuosina 1919–1921 Bryggari työskenteli SAJ:n järjestäjänä ja luennoitsijana ja 1921–1922 sosialidemokraattien piirisihteerinä Jyväskylässä.[2][5][14]
Kansanedustajana ja ay-johtajana
muokkaaBryggari valittiin kansanedustajaksi vuoden 1922 vaaleissa. Vuonna 1930 hänestä tuli sosiaalidemokraattien perustaman Suomen Rakennustyöläisten Liiton ensimmäinen puheenjohtaja. Bryggari oli merkittävä hahmo myös sosiaalidemokraattien eroamisessa kommunistien valtaamasta SAJ:stä ja uuden keskusjärjestön Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton (SAK) perustamisessa. Kommunistien kasvatettua vaikutusvaltaansa rakennustyöläisten liitossa Byrggari syrjäytettiin puheenjohtajan pallilta vuonna 1939. Jatkosodan lopussa Bryggari kuului niin sanottuun rauhanoppositioon.[2] Hän vastusti myös heinäkuussa 1944 säädettyä lakimuutosta, joka mahdollisti sotilaskarkureiden kuolemantuomiot.[15] Sodan jälkeen Bryggari kuului sosialidemokraattien vasemmistosiipeen, joka kannatti yhteistyötä SKDL:n kanssa. Eduskuntatyössään Bryggari keskittyi erityisesti työterveyden ja työturvallisuuden edistämiseen. Hänen eduskunta-aloitteellaan oli keskeinen rooli muun muassa Työterveyslaitoksen perustamiseen.[2] Bryggari istui eduskunnassa kaikkiaan 30 valtiopäivät vuoteen 1948 saakka.[16] Lisäksi hän toimi kuudesti presidentin valitsijamiehenä vuosina 1925, 1931, 1937, 1940, 1943 ja 1950.[3]
Eduskunnan jätettyään Bryggari työskenteli Valtion Sähköpajan tarkastajana vuosina 1948-1951.[2] Vuonna 1961 Bryggari erosi rakennustyöläisten liitosta, koska se oli hänen mukaansa muuttunut SKP:n käsikassaraksi. Bryggari ei muun muassa hyväksynyt työehtosopimusten voimassaollessa käytyjä istumalakkoja, jonka lisäksi hän syytti liittoa sosialidemokraattisen Yleis- ja erikoisalojen ammattiliiton jäseniin kohdistuneesta työmaaterrorista.[17] Ennen kuolemaansa Bryggari ehti vielä toimimaan vuonna 1962 perustetun Kansaneläkkeensaajien Keskusliiton ensimmäisenä puheenj9ohtajana.[18] Bryggari kuoli Helsingissä 82-vuotiaana marraskuussa 1964. Hänet on haudattu Malmin hautausmaalle.[19]
Perhe
muokkaaTuomas Bryggarin ensimmäinen puoliso oli Valkealassa syntynyt Lempi Maria Bergman (1887-1926), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1908. Pariskunnalla oli kaksi tytärtä. Vuonna 1938 Bryggari meni naimisiin Hämeenlinnasta kotoisin olleen Ida Vilhelmiina Lumivuokon (os. Nieminen, 1888-1962) kanssa. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli J. H. Lumivuokko.[2][20][21]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Tuomas Bryggari Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 13.9.2008.
- ↑ a b c d e f Helin, Jyrki: Bryggari, Tuomas (1881–1964) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen artikkeli). 30.11.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 24.11.2023.
- ↑ a b Patrikainen, Seppo; Joensuu, Miikka: Se olkoon vapauden työ : Vaasan läänin itäisen vaalipiirin sosialidemokraattinen piirijärjestö ja SDP:n Keski-Suomen piiri 1906–2006, s. 437. Jyväskylä: SDP:n Keski-Suomen piiri, 2007. ISBN 978-952-92258-6-6
- ↑ 50-vuotias. Työn Voima, 8.12.1931, nro 284, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.11.2023.
- ↑ a b ”Sosialidemokraattiset kansanedustajat heinäk. 1 ja 3 p:nä 1922 valitussa eduskunnassa”, Työväen kalenteri 1923, s. 101. Helsinki: Suomen sosialidemokraattinen puoluetoimikunta, 1922. Kansalliskirjasto.
- ↑ Tie- ja vesirakennustyöläisten puhuja. Kansan Tahto, 10.12.1908, nro 286, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.11.2023.
- ↑ Järjestö-ilmoituksia : Teuvan Sos.-dem. Kunnallistoimikunta. Vapaa Sana, 21.4.1911, nro 45, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.11.2023.
- ↑ Helsingin työväenyhdistyksen kokouksessa. Työmies, 25.11.1916, nro 319, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.11.2023.
- ↑ Kivityöntekijäin liittokokous. Työmies, 1.4.1917, nro 88, s. 7. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.11.2023.
- ↑ Tanner, Väinö: Kuinka se oikein tapahtui : vuosi 1918 esivaiheineen ja jälkiselvittelyineen, s. 116-117. (3. painos) Helsinki: Tammi, 1957.
- ↑ Uudenmaan sos.-dem. vaalipiiritoimikunta. Työmies, 11.12.1917, nro 329, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.11.2023.
- ↑ ”Tiitus” [Ilmari Kivinen]: Päivän pakinaa : Kirjeitä, jotka eivät tulleet perille. Helsingin Sanomat, 22.5.1918, nro 60, s. 8. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.11.2023.
- ↑ Ammattijärjestön toiminnan elvyttäminen. Suomen Sosialidemokraatti, 19.12.1918, nro 63, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.11.2023.
- ↑ S. Ammattijärjestön valtuuston kokous. Savon Kansa, 23.8.1919, nro 81, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.11.2023.
- ↑ Hämäläinen, Unto: Verellä kirjoitettu laki (vain tilaajille) 4.11.2006. Helsingin Sanomat. Viitattu 26.11.2023.
- ↑ 1947 års riksdag högtidligen avslutad. Hufvudstadsbladet, 15.7.1948, nro 187, s. 1, 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.11.2023. (ruotsiksi)
- ↑ Bryggari eronnut rakennusliitosta. Helsingin Sanomat, 11.6.1961, s. 6. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 26.11.2023.
- ↑ Kangas, Lasse: Eläkeläiset ja puoluetoiminta 9.3.2012. Keskisuomalainen. Viitattu 26.11.2023.
- ↑ Tuomas Bryggarin kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat, 3.11.1964, s. 2. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 26.11.2023.
- ↑ Lempi Maria Bryggarin kuolinilmoitus. Työn Voima, 29.10.1926, nro 245, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.11.2023.
- ↑ Siviilirekisteri ja seurakunnat. Suomen Sosialidemokraatti, 21.6.1938, nro 165, s. 10. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.11.2023.