Saaristolaisleipä
Saaristolaisleipä on musta ja tiivis hapanimeläleipä, jota valmistetaan perinteisesti Suomen lounaisrannikolla ja -saaristossa. Se on tavallisesti tiilenmuotoinen ja leivotaan piimästä tai vedestä, kaljamaltaista, rukiista ja siirapista.[1][2] Ahvenanmaalainen mustaleipä on hyvin samantapainen mutta muodoltaan pyöreä ja litteä leipä.[2]
Saaristolaisleipää voi ostaa nykyään useimmista suurista kaupoista koko Suomessa mutta syntysijoillaan Varsinais-Suomessa ja Ahvenanmaalla sitä saa pienistä lähikaupoistakin. Se säilyy pitkään, jopa kuukausia, mikä on ollut tärkeä ominaisuus pitkillä purjehdusmatkoilla, joilla leipä on ollut muonituksen perusta.[1][2]
Saaristolaisleivän historiaa ei juurikaan tunneta. Sen arvellaan saaneen vaikutteita saksalaisesta tummasta leivästä, jota hansakauppiaat toivat Suomeen 1600-luvulla. Toisaalta Lounais-Suomessa on leivottu aikaisemmin saaristolaisleivän tapaista varileipää, joka on makeutettu imelletyillä maltailla sokerin tai siirapin sijaan.[3] Saaristolaisleivän valmistus kestää nykyisillä, hiivaa hyödyntävillä resepteillä joitakin tunteja mutta perinteisellä tavalla siihen kului kolme päivää: ensimmäisenä päivänä leivottiin hapantaikina ja toisena siihen lisättiin imellettyä taikinaa ja oluenpanosta jäänyttä mäskiä. Kolmantena päivänä leivät lopulta paistettiin ja jätettiin vielä yön ajaksi jäähtyvään uuniin imeltymään.[1]
Aiheesta muualla muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Varsinais-Suomen saaristolaisleipä 1.10.2022. Maa- ja kotitalousnaiset. Viitattu 20.11.2022.
- ↑ a b c Simola, Sami: Leivistä mustin (Maksumuurin takana) Helsingin Sanomat. 9.7.2009. Viitattu 23.11.2022.
- ↑ Saaristolaisleivän tarkka historia on pimennossa Kaupunkimedia Aamuset. 23.5.2015. Viitattu 20.11.2022.