Avaa päävalikko

Tsahurin kieli (tsahuriksi цӀаьхна миз,[1] c’аxna miz) on tsahurien puhuma dagestanilainen kieli. Sitä puhutaan Dagestanin tasavallan Rutulin piirissä Venäjällä sekä Azerbaidžanin Zaqatalan ja Qaxin piireissä.[2] Tsahur on yksi Dagestanin virallisista kirjakielistä.[3]

Tsahuri
Oma nimi цӀаьхна миз, c’аxna miz
Tiedot
Alue Azerbaidžan, Dagestan
Virallinen kieli -
Puhujia 17 000 - 20 000
Sija ei sadan suurimman joukossa
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta dagestanilaiset kielet
Kieliryhmä lezgiläiskielet
Kielikoodit
ISO 639-2 cau (muut kaukasialaiset kielet)
ISO 639-3 tkr

Vuoden 1989 väestönlaskennan mukaan Neuvostoliitossa oli 20 000 tsahuria, joista 13 500 Azerbaidžanissa ja 5 200 Dagestanissa. 95 % tsahureista puhui tsahuria äidinkielenään.[4] Venäjällä oli vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan 9 800 tsahurin puhujaa,[5] joista 8 000 Dagestanissa.[6] Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Venäjällä on 10 600 tsahurin puhujaa[7].

Tsahurin kieli kuuluu dagestanilaisten kielten lezgiläiseen ryhmään, jossa se muodostaa rutulin kanssa oman alaryhmänsä. Kieli jakaantuu kolmeen toisistaan selvästi erottuvaan murteeseen, jotka koostuvat useista paikallismurteista. Murre-erot eivät kuitenkaan estä puhujia ymmärtämästä toisiaan.

Tsahurit käyttävät sivistyskielinään Azerbaidžanissa azeria ja Dagestanissa venäjää ja azeria. 1930-luvulla luotiin latinalaiseen kirjaimistoon perustunut kirjakieli, jotka käytettiin kouluopetuksessa vuodesta 1934 lähtien. Vuonna 1938 sekä Azerbaidžanissa että Dagestanissa siirryttiin azerinkieliseen opetukseen, joka Dagestanissa korvattiin vuonna 1952 venäjällä. 1990-luvun alussa Dagestanissa luotiin uusi kyrilliseen kirjaimistoon perustuva kirjakieli, jota käytetään opetuskielenä koulujen alaluokilla ja ylemmillä luokilla opetetaan aineena. Dagestanin muiden kielten tapaan venäjästä poikkeavia äänteitä merkitään kirjainyhdistelmillä sekä merkin Ӏ avulla.[8] Vuodesta 1995 lähtien Mahatškalassa ilmestyy tsahurin- ja venäjänkielinen sanomalehti Nur.[9]

LähteetMuokkaa

  1. Jazyki narodov SSSR: iberijsko-kavkazskije jazyki, s. 591. Moskva: Nauka, 1967.
  2. Jazyki mira: Kavkazskije jazyki, s. 420. Moskva: Academia, 1999. ISBN 5-87444-079-8.
  3. Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom III, s. 335. Moskva: Nauka, 2005. ISBN 5-02-011237-2.
  4. Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom III, s. 334. Moskva: Nauka, 2005. ISBN 5-02-011237-2.
  5. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.4. Rasprostranjonnost vladenija jazykami (krome russkogo). perepis2002.ru. Viitattu 21.2.2009. (venäjäksi)
  6. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.6. Vladenije jazykami (krome russkogo) naselenijem otdelnyh natsionalnostei po respublikam, avtonomnoi oblasti i avtonomnym okrugam Rossijskoi Federatsii. perepis2002.ru. Viitattu 21.2.2009. (venäjäksi)
  7. Naselenije Rossijskoi Federatsii po vladeniju jazykami gks.ru. Viitattu 20.1.2012. (venäjäksi)
  8. Krasnaja kniga jazykov narodov Rossii: Entsiklopeditšeski spravotšnik, s. 45. Moskva: Institut jazykoznanija narodov Rossii, 1994. ISBN 5-87444-018-6.
  9. Nurin verkkosivut nur.etnosmi.ru. Viitattu 21.2.2009. (venäjäksi)
Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.