Zuo Zongtang
Zuo Zongtang (Wade–Giles: Tso Tsung-tang; 10. marraskuuta 1812 Xiangyin, Hunan – 5. syyskuuta 1885 Fuzhou, Fujian) oli kiinalainen sotapäällikkö, joka osallistui 1800-luvun jälkipuoliskolla useiden Kiinan keisarikuntaa uhanneiden kapinoiden kukistamiseen ja palautti 1870-luvulla Kiinan vallan Keski-Aasiassa.[1] Sotilasuransa ohella Zuo toimi Kiinan teollisuuden pioneerina ja oppineena.
| Zuo Zongtang | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 10. marraskuuta 1812 Xiangyin, Hunan |
| Kuollut | 5. syyskuuta 1885 (72 vuotta) Fuzhou, Fujian |
Elämäkerta muokkaa
Zuo syntyi oppineeseen mutta köyhään perheeseen Xiangyinin kaupungissa Hunanin maakunnassa vuonna 1812. Hän läpäisi keisarillisen virkatutkinnon alemmat asteet, mutta epäonnistui kolme kertaa ylemmän jinshi-asteen kokeessa. Epäonnistumisen takia mahdollisuudet saada valtiontehtäviä olivat pienet, joten hän omistautui maantieteellisille tutkimuksille ja maatalouskokeiluille. Zuon maatalouskokeiluihin kuuluivat esimerkiksi eri tee-, riisi- ja bambulajikkeiden istutukset. Hänen taitonsa ikonoklasmin saralla tekivät ajan myötä vaikutuksen paikallisiin oppineisiin ja virkamiehiin, joista hän tutustui esimerkiksi Hu Linyiin ja Lin Zexuun.[2]
Zuo auttoi vuonna 1850 puhjenneen taiping-kapinan aikana paikallisten vastarintajoukkojen järjestämisessä ja päätyi näin sotilaskomentajaksi.[1] Vuonna 1860 Zuo kokosi Hunanista 5 000 miehen vapaaehtoisjoukon, jonka avulla hän ajoi kapinalliset Jiangxin maakunnasta Zhejiangiin, ja sai joulukuussa 1860 nimityksen kaikkien Zhejiangin alueen keisarillisten joukkojen komentajaksi. Hänestä tuli 1862 Zhejiangin kuvernööri ja seuraavana vuonna Zhejiangin ja Fujianin yhteinen kenraalikuvernööri.[3] Hän oli nyt yksi Kiinan vaikutusvaltaisimmista henkilöistä.[1]
Vuonna 1867 Zuo nimitettiin Shaanxin ja Gansun kenraalikuvernööriksi tehtävänään kukistaa alueella vuosia riehunut muslimikapina. Ennen tehtävään ryhtymistä hän kuitenkin auttoi pohjoisessa Zeng Guofania ja Li Hongzhangia Nian-kapinan kukistamisessa, joka vietiin päätökseen vuonna 1868. Sen jälkeen Zuo jatkoi Luoteis-Kiinaan taistellakseen muslimikapinallisia vastaan. Hän toimi seuraavat 12 vuotta Shaanxin, Gansun ja Itä-Turkestanin alueella eri muslimiryhmiä vastaan.[3] Zuo taltutti vähitellen Shaanxin ja Gansun kapinaliikehdinnän kehittämällä alueen verotusta, maanviljelyä ja paikallista tuotantoa.[1][3] Kapinalliset dungaanikansan edustajat pakenivat Kirgisiaan ja Kazakstaniin.[4]
Seuraavaksi Zuo suuntasi huomionsa kauemmas ja otti tavoitteekseen valloittaa takaisin Kiinalle Itä-Turkestanin ja Etelä-Džungarian alueet Keski-Aasiassa (nykyisen Xinjiangin alueella), jotka olivat myös päätyneet kapinallisten ja separatististen muslimiryhmien haltuun.[1][4] Lisäksi Venäjä oli vuonna 1871 miehittänyt Ilin alueen, jonka se lupasi palauttaa Kiinalle, kun Kiina saisi lähimaakunnat takaisin kontrolliinsa. Varovainen Li Hongzhang vastusti sotaan lähtemistä, mutta Zuo sai vakuutettua Kiinan hovin Venäjän uhasta. Vuonna 1875 hänet nimitettiin ylipäälliköksi sotaretkeen kapinallista Yakub Begia vastaan, joka oli saanut haltuunsa koko Tarimin altaan. Zuo kukisti vuonna 1877 Begin lyhytikäiseksi jääneen Kašgarian kuningaskunnan ja valloitti alueet takaisin. Kun Venäjä ei suostunut lupauksensa mukaisesti palauttamaan Ilin aluetta Kiinalle, käytiin siitä vuoden 1879 epäonnistuneen rajasopimuksen jälkeen uusi rajasota.[4] Zuon armeijan läsnäolo alueella pakotti Venäjän taipumaan neuvotteluissa, ja vuoden 1881 Pietarin rauhansopimuksessa Venäjä palautti Ilin Kiinalle.[1][3][4] Pitkälti Zuon ponnistelujen seurauksena Xinjiang liitettiin lopulta maakuntana Kiinaan vuonna 1884.[3]
Keski-Aasian sotaretkensä jälkeen Zuo oli jo vanha ja sairas mies, mutta häntä ei päästetty eläkkeelle, vaan hänet nimitettiin Nanjingin kenraalikuvernööriksi. Vuonna 1884 hänestä tehtiin kaikkien keisarikunnan joukkojen ylipäällikkö, kun sota Ranskaa vastaan puhkesi Annamissa.[1][3] Toisin kuin Li Hongzhang, Zuo uskoi sodan olevan paras keino maiden välisen kiistan ratkaisemiseen. Hän johti sotaoperaatioita Fuzhousta käsin samalla kun Li neuvotteli rauhasta ranskalaisten kanssa. Rauhansopimus syntyi kesäkuussa 1885. Zuo kuoli kolme kuukautta myöhemmin.[3]
Uudistustoimet ja perintö muokkaa
Sotaretkien johtamisen ohella Zuo pyrki nykyaikaistamaan Kiinaa. 1850-luvulta eteenpäin hän hankki länsimaisia aseita ja suunnitteli niiden valmistuksen aloittamista Kiinassa. Käytettyään höyrylaivoja taiping-kapinan kukistamisen aikana hän perusti telakan Fuzhouhun ja palkkasi ranskalaisia neuvonantajia opettamaan kiinalaisia opiskelijoita sotataidoissa ja teollisuusteknologiassa. Höyrylaivat eivät suunnitelmien mukaan vahvistaisi vain Kiinan laivastoa, vaan ne myös auttaisivat kiinalaisia kauppiaita kilpailemaan ulkomaisten kauppiaiden kanssa. Vuosien 1869 ja 1874 välillä Fuzhoussa rakennettiin 15 suurikokoista laivaa. Sisämaan Lanzhoussa Zuo perusti saksalaisten neuvonantajien opastuksella koneita hyödyntäneen kutomon. Kutomo ei säilynyt, mutta se oli silti tärkeä pioneerihanke Kiinassa.[2]
Zuo jätti jälkipolville ristiriitaisen maineen. Elämänsä aikana hän tuki hanakasti Qing-dynastian mantšuhallitsijoita, joita han-kiinalaiset virkamiehet usein vastustivat. Sittemmin osa kansallismielisistä tuomitsi Zuon uskollisuuden ”barbaareina” pidetyille mantšuille, mutta samalla he arvostivat Zuon johdolla toteutettua Kiinan laajentamista. Kommunistihistorioitsijat tuomitsivat puolestaan vallankumouksellisen taiping-kapinan lyömisen, mutta kansallismielisten tapaan hekin pitivät Kiinan laajentumista hyvänä asiana. Nykyisin Zuota pidetään kiinalaisessa historiankirjoituksessa patrioottina, mutta maan muslimiväestö muistaa edelleen hänen joukkojensa toteuttamat verilöylyt Kiinan luoteisosissa.[2]
Zuon mukaan on nimetty New Yorkin kiinalaisissa ravintoloissa 1970-luvulla kehitetty ruokalaji, kenraali Tson kana.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g Zuo Zongtang (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 20.3.2014.
- ↑ a b c David Pong: Encyclopedia of Modern China, s. 172-175. Osa 4: U-Z. Charles Scribner’s Sons, 2009. ISBN 978-0-684-31566-9. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Tso Tsung-tang (englanniksi) Encyclopedia of World Biography (2004), Ecyclopedia.com. Viitattu 20.3.2014.
- ↑ a b c d Erling Bjøi, Olof G. Lidin & Göran Malmqvist (suom. Heikki Eskelinen): Otavan suuri maailmanhistoria 15: Imperialismin aika, s. 303–304. Otava, Helsinki 1986.
Kirjallisuutta muokkaa
- Zuo Zongtang: Zuo Zongtang quanji. Zuo Zongtangin kootut teokset, 20 osaa. Shanghai: Shanghai Shu Dian, 1986. (kiinaksi)