Vladimir Sorokin

Vladimir Georgijevitš Sorokin (ven. Владимир Георгиевич Сорокин, s. 7. elokuuta 1955 Bykovo, Moskovan oblast) on postmoderni venäläinen kirjailija ja dramaturgi.

Vladimir Sorokin

Sorokin opiskeli Gubkin öljy- ja kaasuteollisuuden instituutissa Moskovassa ja valmistui vuonna 1977 insinööriksi. Hän julkaisi ensimmäisen teoksensa vuonna 1972 öljyteollisuuden lehdessä. Valmistuttuaan hän työskenteli vuoden Smena-lehdessä, mutta joutui jättämään sen, kun ei suostunut Komsomolin jäseneksi.

Sorokin tunnetaan tulevaisuudendystopioista, jotka siirtävät historian (mm. Iivana Julman opritšnikit) nykypäivään ja armottomasta historiallisten henkilöiden pilkasta.

Sorokin tuli kuuluisaksi vuonna 2002, kun nuorisoliike Idushije Vmeste valitsi hänet yhtenä kolmesta kirjailijasta moraalisen rappion syntipukiksi. Syynä oli Sorokinin teos Goluboje salo (suom. Sininen rasva) ja sen rohkeat seksikohtaukset ”Josef Stalinin” ja ”kreivi Nikita Hruštševin” välillä. Sorokinin kirjat heitettiin julkisesti Punaiselle torille pystytettyyn vessanpönttöön, joka myöhemmin räjäytettiin. Kirja poiki myös oikeusjutun. Samalla sen myynti viisinkertaistui.

Teoksia

• Jono. SN-kirjat, 1990. ISBN 951-615-736-X.
• Marinan kolmaskymmenes rakkaus. (Тридцатая любовь Марины). Suomentanut Jukka Mallinen. Helsinki: Orient Express, 1992. ISBN 951-615-805-6.
• Pyhän Venäjän palveluksessa: 2027. (Den’ opričnika, 2008.) Suomentanut Arvi Perttu. Like, 2008. ISBN 978-952-01-0150-3.
• Telluuria. (Tеллурия, 2013). Suomentanut Anna Taitto. Like, 2015. ISBN 978-952-01-1255-4.

Elokuvakäsikirjoituksia

• Москва (Moskova), Alexander Zeldovitšin ohjaus vuodelta 2001 sai ensimmäisen palkinnon Bonnin elokuvafestivaaleilla vuonna 2001. Elokuva palkittiin myös Venäjän Federaation elokuvaklubissa vuoden 2001 parhaana elokuvana.
• 4, Ilja Hržanovskin ohjaus vuodelta 2004 sai Rotterdamin elokuvafestivaaleilla Theo van Goghille nimetyn Kultainen kaktus -palkinnon vuonna 2005.

Aiheesta muualla

• Kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive).
• Timo Hämäläinen: Vladimir Sorokinin kohukirja on perinteellistä rienausta Venäjän ryhtiliike suuttui teoksesta, joka tuntee kirjallisuuden, historian ja kirjallisuushistorian. Helsingin sanomat 15.8.2002.
• Sininen rasva räjähti Venäjällä. Helsingin sanomat 30.9.2002.
• Ville Ropponen: on suomentanut Goluboje salon seksikohtaukset, jotka on julkaistu Kulttuurivihkoissa 2/3 2003, s. 58–59. PDF
• Jani Saxell: ”Goida-goida!”. Kiiltomato.net 3.10.2008.
• Kohtauksia eräästä kirjasodasta, Salla Räsänen, Idäntutkimus, 2006 (PDF)
• Ville Ropposen artikkeli Sorokin romaanista Den' opritšnika ("Opritšnikin päivä", suom. myös Pyhän Venäjän palveluksessa) on julkaistu Särö-lehdessä 1/2008 sekä täällä: [1]
• Ville Ropponen ja Natalia Deviatkina ovat suomentaneet katkelman Sorokinin romaanista Den' opritšnika ("Opritšnikin päivä"), julkaistu Särö-lehdessä 1/2008 sekä täällä:[2]
• Kristiina Rotkirch: Iivana Julman koirat repivät Venäjää. Helsingin sanomat 4.2.2007.
• Pekka Pesonen: Venäjän menneisyys on myös sen tulevaisuus. Helsingin sanomat 30.11.2008.
• Erkki Kanerva: Pahoinvointiyhteiskunnan muotovaliot^{[vanhentunut linkki]}. Turun sanomat 29.12.2008.