Avaa päävalikko
Suomenkielinen Jono luennassa

Jono (ven. Очередь) on venäläisen Vladimir Sorokinin kiistelty esikoisteos vuodelta 1980. Ensimmäinen julkaisu oli kuitenkin englanniksi ranskassa (The Queue) vuonna 1983.[1] Se on julkaistu 1985 neuvostoaikana venäjäksi ja Jukka Mallinen on sen suomentanut vuonna 1990, jolloin se ilmestyi SN-kirjojen kustantamana.

Kyseessä on vaikeasti luokiteltava ja tulkittava teos, siinä voi nähdä neuvostoaikojen alun avantgardismia, mutta se on toisaalta hyvin realistinen kuvaus siitä, että venäläiset ovat tottuneet jonottamaan, jos jotain erityistä on saatavissa tai vaikkei olisikaan. Teos ei ole sinänsä vaikealukuinen, mutta saattaa tuntua tylsältä, ellei seuraa tarkasti jonon muodostumista ja muuttumista ja siinä käytyjä keskusteluja, joissa tulee tavallaan minimalismin keinoin esille Neuvostoliiton koko kuva.[2][3][4]

JuoniMuokkaa

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Päähenkilönä on Vadim, joka on jonottamassa jotakin. Hän ei niinkään pidä väliä sillä, mitä on saatavilla, eikä se ilemene juonestakaan eikä ole oleellista. Hän kuitenkin tapaa mielenkiintoista eri-ikäistä väkeä, erityisesti kiinnostavia vastakkaisen sukupuolen edustajia. Hän päätyy lopulta eräänlaisen syöjättären suojiin, eikä häntä paljon kiinnosta se, mitä siellä oikein jonotettiin.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

LähteetMuokkaa

  • Vladimir Sorokin: Jono. suom. Jukka Mallinen. Helsinki: SN-kirjat, 1990. ISBN 951-615-736-X.

ViitteetMuokkaa

  1. Vladimir Sorokin New York Review Books. Viitattu 4.8.2014.
  2. Mari A./blogi: Elämää jonossa matkallamikamikamaahan.blogspot.fi. 22.2.2013. Viitattu 4.8.2014.
  3. Pyhän Venäjän palveluksessa 1.9.2008. Risingshadow. Viitattu 4.8.2014.
  4. Jono Kirjasampo.fi. Viitattu 4.8.2014.