Wikipedia

Venetsian ghetto

Venetsin kaupunginosa

Venetsian ghetto oli Venetsian alue, jossa juutalaiset joutuivat asumaan Venetsian tasavallan aikana. Sana ghetto on alkujaan italiaa, ja venetsian kielellä se on "ghèto". Venetsian ghetto, joka oli siis ghetoista ensimmäinen, perustettiin 29. maaliskuuta 1516, joskin juutalaisten oikeuksia ja asumista oli rajoitettu jo sitä ennen.[1] Italiassa sijaitseva Ranskan armeija, jota komensi 28-vuotias kenraali Napoleon Bonaparte, valloitti Venetsian 1797 ja hajotti Venetsian tasavallan, ja silloin päättyi gheton eristys kaupungista. 1800-luvulla ghetto sai nimen Contrada dell'unione.

Venetsian gheton keskusaukio.

Etymologia muokkaa

 
Cannaregion sijainti Venetsiassa.

Sanan ghetto alkuperä on kiistanalainen. Oxford University Pressin etymologi Anatoly Liberman on sitä mieltä, että kaikki etymologiset selitykset ovat vääriä, ja esittää mahdolliseksi yhteydeksi saksan kielen sanan Gasse, ruotsin gata, gootin kielen Gatwo, jotka merkitsevät katua.[2] Libermanin hylkäämiin teorioihin sanan taustasta kuuluvat seuraavat kolme: getto (valimo), sillä ge- ghe- ääntyvät italiaksi hyvin eri tavalla, ja alueesta olisi loogisesti käytetty nimeä "getti", valimot, monikossa; borghetto, joka on sanan borgo diminutiivi ja merkitsee pientä kaupunkia, täsmentymätön termi; ja heprean kielen sana get, avioeroasiakirja, jolla ei ole yhteyttä "eristettyyn paikkaan".[2]

Sijainti ja maantiede muokkaa

 
Ponte del Gheto Novo.

Ghetto on Venetsian Cannaregion sestieren alue, ja se jakautuu kahteen osaan, jotka ovat Ghetto Nuovo ("Uusi ghetto") ja sen vieressä Ghetto Vecchio ("Vanha ghetto"). Nämä gheton alueiden nimitykset ovat harhaanjohtavia, sillä ne viittaavat valimoiden vanhaan ja uuteen alueeseen. Juutalaisten asuinalueena Ghetto Nuovo on itse asiassa vanhempi kuin Ghetto Vecchio.

Kulttuuri muokkaa

 
Levantin juutalaisten synagoga.

Vaikka Venetsian ghetossa asui hyvin paljon juutalaisia, väestö ei koskaan sulautunut yhdeksi "Venetsian juutalaisten" ryhmäksi. Neljä viidestä synagogasta kuului kukin omalle etniselle ryhmälleen. Oma synagogansa oli saksalaisella (Scuola Grande Tedesca), italialaisella (Scuola Italiana), espanjalaisella ja portugalilaisella yhteisöllä (Scuola Spagnola) sekä sefardiyhteisöllä (Scola Levantina). Viidennen, Scuola Cantonin, rakensi neljä sukua yksityiseksi synagogaksi. Yksi suvuista oli Fano, joka rahoitti rakennustyön, ja synagoga on saattanut olla myös Provencenjuutalaisten käytössä. Nykyisin Venetsiassa asuu muitakin aškenasijuutalaisia, lähinnä Chabad-Lubavitch-liikkeen jäseniä, jotka pitävät košer-ruokakauppoja, ješivaa ja omaa synagogaansa.

Ghetossa on perinteisesti puhuttu venetsiaa, italiaa, juutalaisespanjaa, ranskaa ja saksaa. Lisäksi hepreaa on käytetty ja käytetään kylteissä, omistuskirjoituksissa ja virallisissa yhteyksissä, kuten vihkitodistuksissa, ja tietysti jumalanpalveluksissa. Englantiakin käytetään nykyisin yleisesti matkailijoiden vuoksi liikkeissä ja museoissa.

Ghetto nykyisin muokkaa

 
Venetsian juutalaisyhteisön infopiste Vanhassa ghetossa.
 
Lubavitchien ješiva Venetsian entisessä ghetossa.

Ghetto on edelleen kaupungin juutalaisuuden keskus. Venetsian juutalaisyhteisö, johon kuuluu noin 500 henkeä, on kulttuurisesti hyvin aktiivinen.[3]

Kaupungissa järjestetään vuosittain heprean tutkijoiden kansainvälinen kokous, jonka aiheena on Veneton historia ja kulttuuri. Vuoden mittaan järjestetään muitakin kokouksia, näyttelyitä ja seminaareja.

Synagogat eivät ole vain jumalanpalveluspaikkoja, vaan niissä pidetään myös luentoja pyhistä teksteistä ja Talmudista niin lapsille kuin aikuisillekin sekä nykyheprean kursseja. Lisäksi kaupungissa on juutalainen lastentarha ja vanhainkoti, košerhotelli Giardino dei Melograni, košerravintola Hostaria del Ghetto ja leipomo. Arkkitehtonisten ja taiteellisten muistomerkkien ohella alueella on juutalaisen taiteen museo, Renato Maestro -kirjasto ja -arkisto ja Midrash Leon da Modenassa uusi infopiste.

Gheton alueella on myös ješiva, useita juutalaista kirjallisuutta myyviä liikkeitä sekä Chabad-synagoga, josta vastaa Venetsian Chabad.[4] Vaikka Venetsian noin 500 juutalaisesta vain harva nykyisin asuu ghetossa,[5] monet käyvät siellä päivittäin jumalanpalveluksessa kahdessa synagogassa, jotka ovat edelleen käytössä (kolmessa muussa järjestetään vain juutalaisyhteisön museon opastettuja retkiä).

Merkittäviä asukkaita muokkaa

Gheton merkittäviä asukkaita ovat olleet Leone da Modena, jonka suku on lähtöisin Ranskasta, sekä hänen oppilaansa Sara Copia Sullam, joka oli taitava kirjoittaja, väittelijä (kirjallisesti) ja jolla oli oma salonki. Kuuluisa lasimestari Meir Magino oli myös ghetosta kotoisin.

Juhlavuosi muokkaa

Ghetto täyttää vuonna 2016 viisisataa vuotta, ja Venetsiassa järjestetään merkkivuoden aikana runsaasti tapahtumia ja tilaisuuksia. Merkkivuoden tapahtumien kautta halutaan kertoa ghettojen merkityksestä juutalaiselle kulttuurille. Tapahtumiin kuuluu muun muassa William Shakespearen näytelmän Venetsian kauppias esittäminen aidossa ympäristössä. Dogen palatsissa on merkkivuoden päänäyttely.[6]

Venetsian ghetto kirjallisuudessa muokkaa

  • William Shakespearen näytelmä Venetsian kauppias, n. 1595, kertoo venetsialaisesta juutalaisesta kauppiaasta Shylockista ja hänen perheestään.
  • Arnold Weskerin näytelmä The Merchant (1978) kertoo Shylockin tarinan ja alkaa Nuovo Ghettosta. Arnold Wesker, The Merchant with Commentary and notes. London: Metheun, 1983.
  • Geraldine Brooksin romaani People of the Book (2008) käsittelee Sarajevon Haggadan historiaa. Siinä on jakso, jonka tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1609 ja Venetsian ghettoon.
  • Sarah Dunantin romaani Kurtisaanin vuoteessa (2006) sisältää kohtauksia, jotka tapahtuvat gheton juutalaisessa panttilainaamossa.
  • Susanna Clarken romaanissa Jonathan Strange & Mr Norrell (2004) on kohtaus, joka tapahtuu ghetossa.
  • Hugo Pratt: Venezianische Legende. Corto Maltese. Bd 8. Romaani. Carlson, Hamburg 1985, 1998. ISBN 3-551-71669-2
  • Mirjam Pressler: Shylocks Tochter. Venedig im Jahre 1568. Romaani. Alibaba Verlag, Frankfurt am Main 1999, [ertelsmann, München 2005. ISBN 3-570-30172-9
  • Rainer Maria Rilke: Eine Szene aus dem Ghetto. teoksessa: Rilke: Geschichten von lieben Gott. Insel, Leipzig 1931, Argon, Berlin 2006. (div. weitere Ausg.) ISBN 3-86610-045-0
  • Israel Zangwillin trilogia:
    • Kinder des Ghetto. 1897. Cronbach, Berlin 1897, 1913
    • Träumer des Ghetto. 1898. Cronbach, Berlin 1908, 1922
    • Komödien des Ghetto. 1907. Cronbach, Berlin 1910 ]
  • Daniel Silva: A Death in Vienna. 2004. Romaani (sisältää tapahtuman Cannaregiossa). ISBN 0399151435

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Weiner, Rebecca. "The Virtual Jewish History Tour", viitattu 4.6.2016
  2. ↑ a b Anatoly Liberman: Why Don’t We Know the Origin of the Word Ghetto? Oxford University Press. Viitattu 3.6.2016. (englanniksi)
  3. ↑ Jewish Community of Venetsia, (Arkistoitu – Internet Archive) viitattu 4.6.2016 (englanniksi)
  4. ↑ Chabad of Venetia, viitattu 4.6.2016 (englanniksi)
  5. ↑ Jewish Venice >> History and Culture, viitattu 4.6.2016 (englanniksi)
  6. ↑ Hannu Pesonen: Maailman ensimmäinen juutalaisgetto täyttää tänä keväänä 500 vuotta Helsingin Sanomat. 2.6.2016. Arkistoitu 3.6.2016. Viitattu 4.6.2016.

Kirjallisuutta muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Venetian Ghetto
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Venetsian_ghetto&oldid=21839093”