Valois’n Margareta
Valois’n Margareta, La Reine Margot (ransk. Marguerite de Valois); (14. toukokuuta 1553 Saint-German-en-Layen linna, Ranskan kuningaskunta – 27. maaliskuuta 1615 Pariisi) oli ranskalainen prinsessa, Frans II:n, Kaarle IX:n ja Henrik III:n sisar, josta tuli Henrik Navarralaisen eli Henrik IV:n puolisona ensin Navarran, myöhemmin koko Ranskan kuningatar. Hänet tunnetaan muistelmiensa eloisasta ajankuvasta.
| Valois’n Margareta | |
|---|---|
 | |
| Ranskan kuningatar | |
| Valtakausi | 2. elokuuta 1589 – 17. joulukuuta 1599 |
| Navarran kuningatar | |
| Valtakausi | 18. elokuuta 1572 – 17. joulukuuta 1599 |
| Syntynyt |
14. toukokuuta 1553 Château de Saint-Germain-en-Laye, Ranska |
| Kuollut |
27. maaliskuuta 1615 (61 vuotta) Pariisi, Ranska |
| Puoliso | Henrik IV |
| Suku | Valois |
| Isä | Henrik II |
| Äiti | Katariina de’ Medici |
| Uskonto | roomalaiskatolinen |
| Nimikirjoitus |
.JPG) |
Suku ja kasvatus muokkaa
Margaretan vanhemmat olivat Henrik II ja Katariina de’ Medici.[1] Hänellä oli yhdeksän sisarusta, joista hän oli nuorin tytär. Hänen veljiään olivat Frans II, Kaarle IX ja Henrik III. Hänen sisarensa Elisabet de Valois oli Espanjan kuningatar ja Claude de Valois (1547–1575) avioitui Charles III:n, Lothringenin herttuan kanssa.
Hän sai opetusta historiassa, grammatiikassa, klassikoissa ja pyhissä teksteissä sekä oppi puhumaan latinaa, kreikkaa, italiaa ja espanjaa.
Avioliitto muokkaa
Vuonna 1572 hänet naitettiin Bourbon-sukuun kuuluneelle Henrik Navarralaiselle Ranskan uskonsotien laannuttamiseksi. Viisi päivää häiden jälkeen alkoi kuitenkin Pärttylinyön verilöyly.[1]
Henrik joutui kääntymään katoliseksi, ja hän ja Margaret joutuivat asumaan hovissa käytännössä kotiarestissa. Tilanne muuttui vielä hankalammaksi kun veli Kaarle IX kuoli ja Margaretan nuorempi veli Henrik III tuli kuninkaaksi. Henrik Navarralainen onnistui pakenemaan helmikuussa 1576, ja kääntyi heti protestantiksi. Kuningas eristi Margaretan kuukausiksi makuuhuoneeseensa, mutta keväällä henet lähetettiin Flanderiin neuvottelemaan vaivihkaa sotilaallisesta liittoumasta. Flanderista Margareta jatkoi matkaa aviomiehensä luokse Navarraan, ja asettui siellä Neracin linnaan. Sitä sisustettiin ylellisemmäksi, ja monet runoilijat ja filosofit viihtyivät hovissa nuoren, kauniin ja sivistyneen kuningattaren vieraina. Samaan aikaan kuningas menestyi sotilaana.[2]
He eivät asuneet yhdessä pitkiä aikoja mutta olivat lähes aina hyvissä väleissä keskenään.[3] Huolimatta muista suhteistaan, Margaret kieltäytyi eroamasta puolisostaan. Hän käytti vaikutusvaltaansa edistääkseen yhteisymmärrystä Henrik Navarralalsen ja nuorimman veljensä Françoisin, Alençonin herttuan, maltillisten katolilaisten johtajan välillä. Hänen roolinsa tätä seuranneissa salaliitoissa maksoi hänen rakastajansa, seigneur de La Môlen, Joseph de Bonifacen hengen vuonna 1574.[4]
Vuonna 1586 Henrik III määräsi Margaretan arestiin Ussonin linnaan Auvergneen vuonna 1586. Hän pysyi siellä 19 vuoden ajan, ja vankeudestaan huolimatta vietti jälleen vilkasta kulttuuri- ja hovielämää, tapasi vieraita ja kirjoitti muistelmiaan.[2]
Vaikutusvaltansa kasvaessa Henrik Navarralainen tarvitsi perillisiä, ja paavi mitätöi lapsettoman avioliiton lokakuussa 1599.[1] Margaret ei suostunut eroon niin kauan kuin Henrikin rakastajatar Gabrielle d’Estrées oli elossa.[4] Eräitten tietojen mukaan Marguerite jätti itse aviomiehensä.[5]
Elämä avioliiton jälkeen ja kirjallinen ura muokkaa
Margareta sai edelleen pitää kuningattaren arvonimensä ja pysyi entisen puolisonsa kanssa hyvissä väleissä.[1] Hän vieraili entisen puolisonsa uuden vaimon Maria de' Medicin luona ja kuningas Henrik IV neuvotteli entisen vaimonsa kanssa usein tärkeissä asioissa, vaikka jokseenkin hillittynä henkilönä oli murheellinen tämän tuhlaavaisuudesta. [3]
Vuodesta 1605 Marguerite eli loisteliasta elämää Pariisissa, jota 1900-luvun alun historioitsijat ovat kuvanneet "Valois-suvun outo sekoitus irstailua, hurskauden harjoitusta sekä taiteen ja kirjallisuuden viljelyä."[3] Hän rakennutti itselleen Seinen vasemmalle rannalle Hostel de la Reyne Margueritte nimisen kaupunkipalatsin, jonka suunnitteli Jean Bullant vuonna 1609.
Hän julkaisi muistelmiensa lisäksi runoja.[1]
Perintö muokkaa
Marguerite de Valois jätti jälkeensä kirjeitä ja muistelmat, joista jälkimmäiset on kirjoitettu taitavasti ja ne kuuluvat 1500-luvun parhaiden joukkoon. Hän oli ranskalaisen historioitsija, oppinut ja sotilas Pierre de Bourdeille Brantômen (n. 1540–1614) esikuva ja Alexander Dumas vanhemman anekdoottisen historiallisen romaanin vuodelta 1854 "La Reine Margot" henkilöhahmo. Tämä täysin fiktiivinen teos palveli Bourbon-hallitsijasuvun tarkoitusperiä. Romaanissa kuvattiin liioitellun vapaamielistä ja moraaliltaan kyseenalaista naista, joka on luonut poliittisesti aktiivisesta Marguerite de Valois'sta kuvan, joka on kyseenalaistettu uusimmassa historiantutkimuksessa.[6][7]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Margaret Of Valois Encyclopaedia Britannica. Viitattu 9.3.2019.
- ↑ a b Margaret of Valois (1553–1615) Women in World History: A Biographical Encyclopedia.. Viitattu 9.3.2019.
- ↑ a b c Saintsbury, George: Marguerite de Valois. 1911 Encyclopædia Britannica, 1911, Volume 17. vsk. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b Margaret Of Valois | French princess, Valois dynasty, Huguenot queen | Britannica www.britannica.com. 2.2.2024. Viitattu 11.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Moisan, Michel, L'exil auvergnat de Marguerite de Valo is (la reine Margot): Carlat-Usson, 1585–1605, Editions Creer, 1999. (ranskaksi), s. 30
- ↑ Moshe Sluhovsky: History as Voyeurism: from Marguerite De Valois to La Reine Margot. Rethinking History, 2000, 4. vsk, nro 2, s. 193. ISSN 1364-2529. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Sealy, Robert J.: The Myth of Reine Margot: Toward the Elimination of a Legend, Peter Lang Publishing, 1994, ss. 23-28; Michel Moisan, L'exil auvergnat de Marguerite de Valois (la reine Margot) : Carlat-Usson, 1585–1605, Editions Creer, 1999, ss. 192-195; CRegine p Cesarina: r caso, ss. 103-107.
Aiheesta lisää muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Valois’n Margareta Wikimedia Commonsissa
