Wikipedia

Sonata Arctica

suomalainen yhtye

Sonata Arctica on vuonna 1996 perustettu kemiläinen melodista metallimusiikkia soittava yhtye. Yhtye on julkaissut urallaan kymmenen studioalbumia, joista monet ovat myyneet Suomessa kultalevyyn oikeuttavan määrän. Myös yhtyeen kokoelma The Collection ja DVD For the Sake of Revenge ovat myyneet kultaa.[1][2] Yhtyeen musiikkia nimitetään usein power metalliksi, vaikkakin viimeisimmillä albumeillaan nämä vaikutteet ovat karsiutuneet ja Sonata Arctican tyyli on muuttunut entistä progressiivisemmaksi. Yhtye toimi aiemmin nimillä Tricky Means ja Tricky Beans[3].

Sonata Arctica
Sonata Arctica Tuska-festivaalilla vuonna 2006
Sonata Arctica Tuska-festivaalilla vuonna 2006
Tiedot
Toiminnassa 1996–
Tyylilaji power metal, sinfoninen metalli, progressiivinen metalli
Kotipaikka Suomi Kemi, Suomi
Laulukieli englanti
Jäsenet

Tony Kakko, laulu
Pasi Kauppinen, basso
Henrik Klingenberg, koskettimet
Tommy Portimo, rummut
Elias Viljanen, kitara

Entiset jäsenet

Mikko Härkin, koskettimet
Janne Kivilahti, basso
Jani Liimatainen, kitara
Marko Paasikoski, basso
Pentti Peura, basso

Levy-yhtiö

Spinefarm Records
Nuclear Blast

Aiheesta muualla
Kotisivut

Historia muokkaa

Alkuajat (1996–1999) muokkaa

Yhtye teki vuosina 1996–1997 alkuperäisellä nimellään Tricky Beans kolme demonauhaa, minkä jälkeen nimi muutettiin muotoon Tricky Means. Neljäs demo FullMoon (1999), jolla kokoonpano oli vakiintunut muotoon Tony Kakko (laulu ja koskettimet), Janne Kivilahti (basso), Jani Liimatainen (kitara) ja Tommy Portimo (rummut), päätyi äänittäjä Ahti Kortelaisen kautta Helsinkiin Spinefarm Recordsille. Yhtiö solmi yhtyeen kanssa kolmen albumin mittaisen levytyssopimuksen, ja samassa yhteydessä yhtyeen nimi vaihdettiin Sonata Arcticaksi.[3]

Ecliptica (1999–2000) muokkaa

Ensimmäinen albumi Ecliptica julkaistiin Suomessa marraskuussa 1999 ja muualla alkuvuodesta 2000. Albumi oli myyntimenestys etenkin Japanissa, jossa sitä myytiin yli 30 000 kappaletta. Pian albumin ilmestyttyä Tony Kakko päätti keskittyä vain laulamiseen, ja koskettimiin pestattiin Mikko Härkin tammikuussa 2000. Esikoisalbumin menestyksen myötä yhtye valittiin Stratovariuksen ja Rhapsodyn kanssa yli 30 konsertin mittaiselle kiertueelle Euroopassa. Kesällä 2000 yhtye esiintyi vielä suomalaisilla festivaaleilla ja klubeilla muun muassa Nightwishin kanssa. Viimeisen konsertin jälkeen basisti Janne Kivilahti jätti yhtyeen henkilökohtaisista syistä, ja tilalle tuli yhtyeessä jo Tricky Means -aikaan soittanut Marko Paasikoski. Syksyllä 2000 julkaistiin Successor-minialbumi, joka sisälsi uusien kappaleiden lisäksi cover- ja livekappaleita.[3]

Silence (2001–2002) muokkaa

Seuraava pitkäsoitto oli vuonna 2001 ilmestynyt Silence, joka oli myyntimenestys niin Japanissa kuin Suomessakin: vuoden 2004 loppuun mennessä levyä oli myyty kultalevyyn oikeuttava määrä, 15 000 kappaletta. Menestystä vahvisti Euroopan-kiertue power metal -pioneeri Kai Hansenin johtaman Gamma Rayn sekä australialaisen Vanishing Pointin kanssa. Silence-kiertueen viimeisen konsertin (Jörisrock 2002) jälkeen kosketinsoittaja Mikko Härkin jätti yhtyeen henkilökohtaisista syistä.[3]

Winterheart’s Guild (2003) muokkaa

Kolmas albumi Winterheart’s Guild palasi tyylillisesti Ecliptican suuntaan. Albumi nauhoitettiin kahden kosketinsoittajan voimin. Tony Kakko soitti valtaosan koskettimista ja Stratovariuksen Jens Johansson vieraili neljässä kappaleessa soittamassa sooloja. Nauhoitusten aikana yhtye valitsi uuden kosketinsoittajan, tuolloin myös Requiemissa ja Silent Voicesissa soittaneen Henrik Klingenbergin. Albumi Winterheart’s Guild myi Suomessa runsaassa vuodessa 14 000 kappaletta eli lähes yhtä paljon kuin edellinen albumi kolmessa ja puolessa vuodessa. Vuoden 2005 loppuun mennessä albumia oli myyty kultalevyyn oikeuttava määrä, 15 000 levyä.[3]

Reckoning Night ja kokoelmia (2004–2006) muokkaa

 
Yhtye esiintymässä Helmondissa, Alankomaissa vuonna 2006.

Levytyssopimus Spinefarmin kanssa päättyi kolmanteen albumiin, minkä jälkeen yhtye sai tarjouksia sekä kotimaisilta että ulkomaisilta levy-yhtiöiltä. Kaksi suurta julkaisijaa kilpailivat pitkään keskenään, kunnes saksalainen metallimusiikkiin keskittynyt Nuclear Blast voitti tarjouskilvan. Neljäs albumi Reckoning Night julkaistiin syksyllä 2004. Levyä on myyty Suomessa kultalevyyn oikeutettava määrä ja maailmanlaajuisesti ensimmäisenä vuotenaan yli 100 000 kappaletta. Menestyksen myötä yhtyettä pyydettiin mukaan Nightwishin Euroopan-kiertueelle. Yhtyeet soittivat ilta toisensa jälkeen loppuunmyydyissä halleissa jopa 12 000 ihmiselle.[3]

Heinäkuusta 2005 lähtien on Sonata Arcticasta ollut tekeillä videopeli, jonka tuotannosta vastaa englantilainen Zelian Games -pelitalo. Peli kantaa nimeä Winterheart’s Guild samannimisen albumin mukaan ja on tyyliltään sekoitus toimintaa ja RPG:tä. Päähenkilöinä esiintyvät Sonata Arctican jäsenet ja taustamusiikkina käytetään yhtyeen tuotantoa.[4]

Sonata Arctican ensimmäinen kokoelmalevy The End of This Chapter julkaistiin vain Japanissa vuonna 2005. Alkukesästä 2006 ilmestyi livealbumi ja -DVD For the Sake of Revenge Tokiossa 2. helmikuuta 2005 nauhoitetusta konsertista. Ennen uutta studioalbumia julkaistiin vielä kokoelma-albumi The Collection, joka ilmestyi marraskuussa 2006. Kokoelman kanssa samoihin aikoihin julkaistiin single Replica 2006, jonka nimikappale on uusintaversio alun perin esikoisalbumi Eclipticalla julkaistusta kappaleesta.

Unia (2007–2008) muokkaa

Yhtyeen viides studioalbumi Unia julkaistiin 23. toukokuuta 2007. Sekä albumi että kuukautta aikaisemmin julkaistu single Paid in Full sijoittuivat Suomessa listaykköseksi. Kesällä 2007 The Collection -albumi saavutti Suomessa kultalevyn ja loppukesästä 2007 yhtye saavutti kultalevyt myös albumeistaan Ecliptica ja Unia.

Sonata Arctica ilmoitti elokuussa 2007 erottaneensa asevelvollisuusepäselvyyksien vuoksi jo vuoden alusta lähtien yhtyeen toiminnasta poissa olleen kitaristi Jani Liimataisen ja ottavansa tilalle häntä konserteissa tuuranneen Elias Viljasen.[5]

Sonata Arctica julkaisi vuonna 2008 uusintapainokset kahdesta ensimmäisestä albumistaan Ecliptica ja Silence. Mukana oli uutta materiaalia kuten uudelleennauhoitettuja raitoja sekä kansilehtitaidetta.

The Days of Grays (2009–2011) muokkaa

 
Sonata Arctica vuonna 2011.

Yhtye kertoi nettisivuillaan 11. heinäkuuta 2009 että uuden albumin nimi on The Days of Grays. Lisäksi sivuilla julkaistiin albumin kappalelista sekä kansikuva.[6] Albumi julkaistiin Suomessa 16. syyskuuta. Maailmanlaajuisesti albumi julkaistiin kaksi päivää myöhemmin ja Yhdysvalloissa 22. syyskuuta. The Days of Grays myi kultaa Suomessa julkaisupäivänään.[2]

Stones Grow Her Name (2012–2013) muokkaa

Uuden albumin äänittäminen alkoi vuoden 2011 syksyllä. Stones Grow Her Name -albumi julkaistiin toukokuussa 2012. Elokuussa 2013 päättyneen kiertueen jälkeen basisti Marko Paasikoski jätti yhtyeen. Hänet korvasi Pasi Kauppinen.[7]

Pariah’s Child (2014–2015) muokkaa

Yhtye kertoi verkkosivustollaan 9. tammikuuta 2014, että heidän uusi levynsä Pariah’s Child ilmestyy 28. maaliskuuta 2014. Paasilinna Kustannus julkaisi Marko J. Ollilan toimittaman Sonata Arctica -kirjan suomenkielisen painoksen Helsingin kirjamessuilla 25. lokakuuta 2014[8].

15-vuotisen uransa kunniaksi yhtye uudelleenäänitti debyyttialbumi Ecliptican nykyisellä kokoonpanollaan.[9]

The Ninth Hour (2016) muokkaa

Metallikvintetti ilmoitti 21. heinäkuuta 2016 sosiaalisessa mediassa sekä verkkosivuillaan uuden albuminsa julkaistavan 7.10.2016. Samalla paljastettiin albumin kansikuva. Yhtye kertoo levyn olevan kokonaan itsetuotettu Alavetelissä, Studio57:llä, vaikka osittain työ oli aloitettu eri puolilla maata kotistudioissa. Albumin nimi viittaa Raamatun kertomukseen sekä yhtyeen yhdeksänteen levyjulkaisuun. [10]

Talviyö (2019) muokkaa

Sonata Arctica ilmoitti 21.6.2019 sosiaalisessa mediassa uuden albuminsa Talviyö julkaisusta ja samalla julkaistiin tulevan levyn kansikuva. Samassa yhteydessä ilmoitettiin, että albumi julkaistaan 6.9.2019. Ilmoituksen yhteydessä julkaistiin albumilta myös ensimmäinen single, A Little Less Understanding, videopalvelu Youtubessa. Viikkoa myöhemmin 27.6.2019 yhtye tiedotti tulevan levyn julkaisusta myös verkkosivuillaan.[11]

Clear Cold Beyond (2024) muokkaa

Sonata Arctica tiedotti uudesta albumistaan nettisivuillaan marraskuussa 2023. Yhtyeen paluu metallijulkaisuiden äärelle tapahtui 8.3.2024, kahden akustisen kokoelmajulkaisun jälkeen vuonna 2022 (Acoustic Adventures Volume One & Volume Two), ja bändin yhdennelletoista levylle Clear Cold Beyond luvattiin "paluu power metalin juurille".[12] Levy on selkeästi muutamaa edeltäjäänsä nopeampi ja raskaampi. Yhtye tiedotti myös Clear Cold Beyond Finland Tour ja World Tour -kiertueista nettisivuillaan joulukuussa 2023.

Jäsenet muokkaa

Nykyiset jäsenet muokkaa

Entiset jäsenet muokkaa

  • Mikko Härkin – kosketinsoittimet (2000–2002)
  • Janne Kivilahti – basso (1998–2000)
  • Jani Liimatainen – kitara (1996–2007)
  • Marko Paasikoski – basso (2000–2013), kitara (1996–1997)
  • Pentti Peura – basso (1996–1998)

Vierailijat muokkaa

Aikajana muokkaa

Diskografia muokkaa

Pääartikkeli: Sonata Arctican diskografia

Studioalbumit muokkaa

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sonata Arctica.

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sonata_Arctica&oldid=22248774”