Selim I
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: kökkö käännös vanhasta EN wikiversiosta |
Selim I (1465 – 23. syyskuuta 1520), joka tunnetaan myös nimillä 'Yavuz” (tarkoittaa rohkeaa turkiksi) oli Osmanien valtakunnan sulttaani vuodesta 1512 vuoteen 1520. Kahdeksan hallitsijavuotensa aikana Selim II mestautti seitsemän suurvisiiriä, kaksinkertaisti valtakuntansa alueen ja julisti itsensä kalifiksi.[1]
Sulttaani ja kalifi muokkaa
Valtaannousu muokkaa
Nuori Selim hankki hallinnollista kokemusta toimimalla kuvernöörinä Trebizondissa ja Semendrassa.[2] Hän voitti valtataistelun veljiään vastaan ja sai isältään Bayezid II:lta valtaistuimen 25. huhtikuuta vuonna 1512. Bayezid, jonka janitsaarit olivat pakottaneet luopumaan valtaistuimesta, kuoli pian tämän jälkeen.[1][2] Valtaannousunsa jälkeen Selim I perusti henkivartiokaartin ja tapatti kaikki veljensä ja veljenpoikansa. Tämän syynä oli se, että hänen isänsä Bayezid ja setänsä Cem sotivat keskenään, samoin hän ja veljensä Ahmed. Selim päätti, ettei samanlaista tapahtuisi uudestaan.
Šiiojen joukkomurha muokkaa
Vuoden 1513 syksyllä laadittiin luettelot kerettiläisistä šiioista, minkä jälkeen Anatoliassa pantiin toimeen vainot ja verilöyly, joka vaati 40 000 šiian hengen.[1][2]
Persian sotaretki muokkaa
Isoisänsä Mehmed II:n tavoin Selim halusi suureksi valloittajaksi. Keväällä 1514 hän lähti armeijansa kanssa sotaretkelle Persiaa ja šaahi Isma'il I:stä vastaan. Armeijaan kuului yli 140 000 miestä, 60 000 kamelia ja 300 tykkiä. Persian pääkaupungin Tabrizin lähistöllä osmanit kohtasivat šaahi Isma'ilin armeijan Čalderanin taistelussa ja aiheuttivat sille musertavan tappion. Selimin armeija marssi Tabriziin, ja Selim liitti valtakuntaansa Persian maakunnat Mesopotamian ja Kurdistanin.[1]
Mamelukkien kukistaminen muokkaa
Vuonna 1516 Selim lähti taas sotaretkelle. Hän hyökkäsi Mamelukkien sulttaanikuntaan ja voitti sen armeijan elokuussa 1516 Marj Dabiqin taistelussa. Sitten Selim marssi Damaskokseen, järjesti siellä uuden maakuntansa Syyrian hallinnon ja valmistautui jatkamaan sotaretkeään Egyptiin. Joulukuussa 1516 Selim lähti armeijoineen Damaskoksesta kohti Egyptiä. He kohtasivat uudelleen mamelukkiarmeijan tammikuussa 1517 lähellä Kairoa käydyssä al-Raydaniyyan taistelussa ja hajottivat sen helposti. Sen jälkeen osmanit tunkeutuivat kaupunkiin, ryöstivät sen ja panivat kaupungin asukkaiden keskuudessa toimeen verilöylyn.[1] Selim oli kaapannut Aleppossa Al-Mutawakkil III:n, viimeisen Abbasidien dynastian kalifin, ja pakotti tämän nyt luopumaan virallisesti kalifin tittelistä ja ulkoisista vallanmerkeistä: miekasta ja profeetan viitasta. Mamelukkien sulttaanikunnan kukistaminen johti Syyrian lisäksi myös Palestiinan, Egyptin ja Hijazin alueiden liittämiseen Osmanien valtakuntaan.[3]
Hijazin alueella sijaitsivat Mekan ja Medinan pyhät kaupungit, joten osmaneista tuli nyt niidenkin valtiaita.[1] Kun Egypti ja sen provinssit Arabiassa otettiin mamelukeilta, Selim julisti olevansa ”Khadim ul Haremeyn” (Kahden pyhäkön palvelija) nimikkeen ”'Hakim ul Haremeyn” (Kahden pyhäkön hallitsija) sijaan. ”Pyhäköt” viittaavat Masjid al-Haramin moskeijaan Mekassa ja Masjid al-Nabawiin Medinassa, jotka ovat kaksi pyhintä paikkaa islaminuskossa. Kuten isoisänsä, myös Selim julisti valloitustensa jälkeen olevansa kalifi (arabiaksi Muhammadin seuraaja) eli islamilaisen maailman hallitsija.
Kuolema muokkaa
Palattuaan retkeltään Egyptistä Istanbuliin heinäkuussa 1518 Selim alkoi valmistautua sotaretkeen Rodosta vastaan, mutta sairastui ja kuoli yhdeksäntenä hallintovuonnaan ollessaan 55-vuotias.[1][2]
| Edeltäjä: Bayezid II |
Osmanien sulttaani | Seuraaja: Suleiman Suuri |