Suurvisiiri

Osmanien valtakunnan pääministerin virkanimi

Suurvisiiri (turk. Sadrazam tai Vezîr-i Âzam, osmaniksi صدر اعظم, وزیر اعظم) oli Osmanien valtakunnan pääministerin virkanimi. Titteli Sadr-i a'zam tarkoittaa "ylintä kaikista korkea-arvoisista", joten suurvisiiri oli valtakunnan toiseksi tärkein mies ja käytännössä vastuussa vain suoraan sulttaanille. Suurvisiirin virka oli käytössä myös Suurmogulien valtakunnassa, Sassanidien valtakunnassa ja joissakin muissa islamilaisissa valtioissa kuten Tunisiassa ja Qatarissa.[1][2]

Suurvisiiri
Vezir-i Azam tai Sadr-ı Azam (Sadrazam)
صدر اعظم or وزیر اعظم
Ahmed Tevfik pašša, Osmanien valtakunnan viimeinen suurvisiiri
Virka-asunto Korkea portti
Nimittäjä Sulttaani
Perustettu 1328
Ensimmäinen Alaeddin Bey
Viimeinen Ahmed Tevfik pašša
Lakkautettu 1. marraskuuta 1922
Suurvisiirin audienssi kupolin alla. Jean Baptiste Vanmourin maalaus 1700-luvun alkupuoliskolta.

Osmanien valtakunnassa

muokkaa

Taustaa

muokkaa

Osmanien valtakunnan 623-vuotisen historian aikana suurvisiirin virassa toimi kaikkiaan 284 miestä. Näistä alle puolet, 121 olivat etnisesti turkkilaisia ja loput tulivat valtakunnan provinsseista kuten Albaniasta, Georgiasta ja Bosniasta. Osa suurvisiireiksi nousseista omasi vaatimattoman taustan orjina ja osa heistä oli syntynyt kristittynä, jotka oli värvätty valtakunnan palvelukseen Devşirme-järjestelmän kautta.[3] Osa kuului maineikkaisiin sukuihin, joista nousi monta jälkeläistä korkeaan asemaan valtakunnassa, kuten esimerkiksi albanialaistaustainen Köprülü-suku.

 
Suurvisiirin sinetti.
 
Suurvisiirin teltassa, suurvisiiri hoitamassa liittolaissuhteita brittiupseerien kanssa Napoleonin sotien aikana 1799. Aikalaispiirros.

Suurvisiirin tehtävä oli olla pääministeri ja toimia sulttaanin sijaisena, mikäli sulttaani seurasi joukkojaan sodankäyntiin tai oli estynyt hallitsemasta muista syistä. Tämän merkiksi virkaan astunut suurvisiiri kantoi kaulassaan sulttaanin kultaista sinettiä. Yksi suurvisiirin nimityksistä olikin sahib-i mühr, "sinetinkantaja". Perinteisesti sulttaani ilmoitti erottamispäätöksestä pyytämällä saada sinettinsä takaisin. Jos suurvisiiri johti armeijaa sodassa hänen sijaisinaan toimivat korkea-arvoisimmat hallintoneuvoston jäsenet. Suurvisiirin valta sulttaanin ehdottomana sijaisena ulottui kaikkialle lukuun ottamatta kahta merkittävää instituutiota: sulttaanin hovia ja korkeasti koulutettujen ammattilaisten asioita; ammattilaisiin luettiin tieteen, lain, lääketieteen ja uskon oppineet harjoittajat. Muutoin hän saattoi puuttua armeijan hallintaan sekä valvoa lakien asettamista ja noudattamista sekä pääkaupungissa että muualla valtakunnassa.[1][3]

Ensimmäisenä suurvisiirina pidetään Alaeddin paššaa, mutta häntä ja muutamaa hänen tehtävässään seurannutta on alettu kutsua suurvisiireiksi vasta jälkikäteen. Hallintonsa aikana heitä kutsuttiin visiireiksi.

Varsinaisesti ensimmäisenä suurvisiirina pidetään Çandarlı Halil paššaa, joka toimi tehtävässä Istanbulin valtaamisen aikoihin 1453. Çandarlı Halil kuitenkin teloitettiin, sillä Mehmed II Valloittaja epäili hänen vehkeilleen Bysantin kanssa. Tehtävä ei ollut helppo ja vastuu merkitsi suuria riskejä. Epäonnistuminen tai sulttaanin epäsuosioon joutuminen saattoi merkitä lievimmillään potkuja ja maanpakoon ajamista, mikä tarkoitti siirtämistä kuvernöörin virkaan johonkin vähäpätöiseen provinssiin kauas pois Istanbulista tai pahimmillaan kuolemantuomiota. Kaikkiaan 44 suurvisiiria teloitettiin. Lisäksi sekä sulttaanin hovissa että hallintoneuvostossa käytiin ajoittain voimakasta valtataistelua, ja maanpakoon siirtämisestä tuli tavanomainen toimenpide, jota käytettiin jopa onnistuneesti virkansa hoitaneen suurvisiirin suojelemiseksi poliittisilta vihollisilta. Monet suurvisiirit saivat tehtäväkseen tukahduttaa kapinoita sekä pääkaupungissa että provinsseissa. Heistä 11 kuoli armeijan ja kapinallisten välisissä kahakoissa.[1][3]

Kansalaisten keskuudessa suurvisiiri nautti suurta arvostusta. Hollantilainen 1700-luvun meriupseeri Johan Raye kuvaili matkamuistiinpanoissaan suurvisiirin näkemistä paraatissa seuraavasti: "...odotimme kunnes kaikki sulttaanin ylimmät virkamiehet olivat ratsastaneet ohitsemme hienoine hevosineen. Tämä oli poikkeuksellisen upea näytös. Erityisesti on mainittava kaikessa suuruudessaan suurvisiiri Azem Ibrahim pašša, jota saattoivat muut arvohenkilöt ei vähemmässä kuin kolmessa rivissä. Minne tahansa hän katsoikaan, siellä ihmiset kumartuivat hänen eteensä ja osoittivat kunnioitusta valtakunnan toiseksi korkeimmalle johtajalle. Hän vastasi tyynesti ja arvokkaasti hienovaraisella pään nyökkäyksellä."[3]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. a b c Bosworth, Donzel, Heinrichs, Lecomte: The Encyclopaedia of Islam (vol. 8 Ned-Sam), s. 751-752. E.J.Brill, 1995. ISBN 90-04-09834-8
  2. Huom. Teoksessa The Encyclopaedia of Islam (Brill) aiheeseen liittyvät hakusanat ovat Sadr-i a'zam = suurvisiiri, Wazir = visiiri.
  3. a b c d Niki Gamm: "The Ottoman Empire’s No 2 man" Hurriyetdailynews.com. Viitattu 9.1.2015

Aiheesta muualla

muokkaa