Suleiman Suuri

Suleiman Suuri
	Sulttaani Suleiman Suuri, Tizianin maalaus noin vuodelta 1530.
Osmanien valtakunnan sulttaani
Valtakausi	30. syyskuuta 1520 – 6. syyskuuta 1566
Edeltäjä	Selim I
Seuraaja	Selim II
Syntynyt	6. marraskuuta 1494; Trabzon, Osmanien valtakunta
Kuollut	6. syyskuuta 1566 (71 vuotta); Szigetvár, Unkari
Puoliso	Roxelana; Mahidevran Sultan; Gülfem Hatun; Fülane Hatun
Lapset	Şehzade Mahmud; Şehzade Mustafa; Raziye Sultan; Şehzade Murad ; Şehzade Mehmed; Mihrimah Sultan; Şehzade Abdullah; Selim II ; Şehzade Bayezid; Şehzade Cihangir
Suku	Osmani
Isä	Selim I
Äiti	Hafsa Sultan
Nimikirjoitus

Suleiman I Suuri (6. marraskuuta 1494 – 5./6. syyskuuta 1566) (turk. Süleyman, arab. سليمان‎, kutsumanimeltään Euroopassa ”Suuri”, islamilaisessa maailmassa ”Lain antaja”) oli Osmanien valtakunnan sulttaani vuodesta 1520 vuoteen 1566 ja Selim I:n seuraaja. Hän syntyi Trabzonissa nykyisen Turkin alueella. Osmanien valtakunta saavutti huippukohtansa Suleimanin kaudella. Valtakunta jatkoi kasvamistaan vielä vuosisadan hänen kuolemansa jälkeen, kunnes vuorossa oli pitkä taantuminen.

Varhainen Elämä

Suleiman syntyi Trebizondissa isälleen Selim I:lle (tuolloin kruununprinssi) ja hänen jalkavaimolleen Hafsa Hatunille. Suleiman lähetettiin seitsemänvuotiaana opiskelemaan tieteitä, historiaa, kirjallisuutta, teologiaa ja sotastrategiaa Topkapin palatsin kouluihin. Hän sai kokemusta hallinnosta useiden provinssien hallitsijana, tärkeimpinä Bolu pohjoisessa Anatoliassa sekä äitinsä syntymäalue Kaffan Krimillä, jota hän hallitsi jo 15-vuotiaana. Hän ystävystyi nuorena Ibrahimin kanssa, josta tuli myöhemmin suurvisiiri ja pašša.

Hallitsijana

Ennen Suleimanin nousua valtaistuimelle, hänen isänsä sulttaani Selim I oli teloituttanut kaikki hänen poikansa Suleimania lukuunottamatta, sillä Selim halusi että Suleiman perisi vallan hänen kuoltua ilman valtataistelua. Kun Selim kuoli syyskuussa 1520, Suleiman meni pääkaupunki Konstantinopolin, jossa Paššat ja muut virkamiehet vannoivat hänelle uskollisuusvalan. Tämän jälkeen hän alkoi vakiinnuttaa valtaansa ja todistaa itsensä kykeväksi hallitsijaksi aloittamalla useita sotilaallisia valloituksia, joista ensimmäinen oli Belgradin valloitus vuonna 1521.^[1] Vuonna 1522 hän valloitti piirityksen jälkeen Rodoksen ja antoi johanniitoille mahdollisuuden vetäytyä Maltalle.

29. elokuuta 1526 Suleiman löi Unkarin kuningas Ludvig II:n Mohácsin taistelussa ja miehitti suurimman osan Unkarista ennen kuin luovutti sen hallittavaksi Transilvanian prinssi János Zsigmondille. Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan keisari Kaarle V ja tämän veli Ferdinand I, silloinen Itävallan arkkiherttua valloittivat Unkarin takaisin. Vastatoimena Suleiman yritti valloittaa Unkarin kahdesti. Hän saavutti Wienin vuosina 1529 ja 1532, mutta molemmilla kerroilla kaupungin valtaus epäonnistui. Vuonna 1533 Suleiman laati Ferdinandin kanssa sopimuksen, jossa Unkari jaettiin Habsburgien ja Szapolyain kesken. Szapolyain kuoltua Unkarin alueet jäivät Ferdinandille. Tämä johti uusiin sotiin ja rauhansopimuksiin ennen kuin status quo palautui.

Seuraavina kahtena vuosikymmenenä Suleiman valtasi alueita Pohjois-Afrikassa sekä Lähi-idässä. Nopea laajeneminen liittyi meriherruuteen Välimerellä, Punaisellamerellä ja Persianlahdella. Vuonna 1562 hän valloitti Transilvanian. Vuonna 1565 Johanniittain ritarikunnan onnistui murtaa Maltan piiritys, joka oli kestänyt yli neljä kuukautta 18. toukokuuta - 8. syyskuuta 1565.

Suleimania on pidetty vaarallisena ja julmana hallitsijana, mutta valtakunnassaan hänet tunnettiin rehtinä hallitsijana, joka taisteli korruptiota vastaan ja oli taiteiden ja filosofian ystävä. Hänet myös nimettiin yhdeksi suurimmista islamilaisista runoilijoista^[1] ja menestyksekkääksi kultasepäksi. Hän ansaitsi lempinimensä Lain antaja (Ḳānūnī) uudistettuaan osmanien lakijärjestelmän. Hänen kokoamansa lait käsittivät lähes kaikki sen aikaisen elämän alueet.

Suleiman kuoli Szigetvárin taistelun voittoa edeltäneenä yönä vuonna 1566. Suleiman on haudattu Süleymaniye Camiihin Istanbuliin yhdessä vaimonsa Roxelanan kanssa. Tutkijat uskovat, että hänen sydämensä ja muut sisäelimet haudattiin Unkariin, sillä vuonna 2013 alkaneissa kaivauksissa on löydetty tästä viitteitä. Kaivauksissa on löytynyt myös osmanikaupunki Turbek, joka tuhoutui kun Habsburgit 1680-luvulla karkottivat osmanit Unkarista.^[2]

Suleimanin kuollessa suurimmat muslimikaupungit (Mekka, Medina, Jerusalem, Damaskos ja Bagdad), monet Balkanin provinsseista aina Itävaltaan asti ja suurin osa Pohjois-Afrikkaa kuuluivat hänen valtakuntaansa.

Roxelana

Roxelana eli Hürrem oli Suleimanin puoliso ja hänen ainakin kuuden lapsen äiti. Hän oli taustaltaan Rutenialainen, ilmeisesti papin tytär. Tataarit hyökkäsivät hänen kotikyläänsä ja ottivat hänet orjaksi myyden hänet lopulta Osmanien haaremiin. Hän oli saapunut nuorena Topkapin palatsin haaremiin orjana, yhtenä lukuisista muista orjatytöistä, mutta sai Suleimanin huomion hänen älykkyydellään, kauneudellaan ja kiinostuksesta runouteen. Suleimanin ollessa sotaretkillään he lähettivät rakkausrunoja toisilleen. Vuonna 1533, Suleiman teki jotain yllättävää, hän nimittäin meni naimisiin Hürremin kanssa. Käytännössä sulttaani ei saanut mennä naimisiin, mutta hänen syvä rakkaus Hürremia kohtaan ei sitä estänyt. Hürremista tuli myöhemmin Valide Sultan ja hän oli vaikutusvaltainen valtakunnan politiikassa. Hän myös rakennutti Istanbuliin Haseki Sultan moskeijakompleksin. Hürrem kuoli vuonna 1558, luultavasti johonkin sairauteen. Hänen ja Suleimanin toiseksi vanhimmasta pojasta Selim II:sta tuli Suleimanin seuraaja.

Hovielämä

Lännessä Suleimanin hovi oli kuuluisa vauraudesta ja yleellisistä juhlista. Hänen viidennen poikansa ympärileikkausta juhlittiin kolme viikkoa. Kerrotaan, että hän ei koskaan käyttänyt samaa asua kahdesti ja että hänen käyttämänsä astiat olivat kultaisia tai hienoimmasta posliinista valmistettuja.^[1] Suleimanin aikakauden loiston suurimpia muistomerkkejä ovat mestariarkkitehti Sinanin rakennukset.^[1]

Vallanperimystaistelu

Suleiman rikkoi perinteitä nostamalla kaksi orjaa korkeisiin asemiin. Ensimmäinen oli Ibrahim pašša (İbrahim Paşa), joka nousi suurvisiiriksi 13 vuoden ajaksi.^lähde?

Suleimanin kuolemaa ennakoiden kamppailu hänen valtaistuimensa perimisestä alkoi jo hänen elinaikanaan. Ilmeisesti Roxelanan eli Hürremin lietsomassa valtataistelussa Suleiman murhautti Ibrahimin, joka tuki Suleimanin ensimmäistä poikaa Mustafaa ja korvasi hänet vävyllään Rustem Paššalla (Rustem Paşa). Ilmeisesti pelätessään Mustafan suosion armeijassa uhkaavan valtaansa Suleiman kuristutti myöhemmin myös Mustafan. Näin hän avasi Hürremin pojille tien valtaistuimelle.

Hürremin kuoltua vuonna 1558 veljesten Bayezidin ja Selimin välinen kiista puhkesi avoimeksi sodaksi. Seuraavana vuonna Suleimanin tukema Selim voitti Bayezidin armeijan Konyan taistelussa, jonka jälkeen Bayezid pakeni Persiaan. Pitkällisten neuvottelujen jälkeen Suleiman sai suostuteltua Persian šaahi Tamasp I:n järjestämään Bayezidin salamurhan vuonna 1562.^[3]

Lähteet

Stoneman, Richard: Matkaopas historiaan: Turkki. Puijo, 1993. ISBN 951-579-033-6

Viitteet

↑ ^a ^b ^c ^d Stoneman, s. 143.
↑ Tutkijat uskovat löytäneensä sulttaani Suleiman Suuren haudan Unkarista. Yle.fi
↑ C. E. Bosworth, E. van Donzel, W. P. Heinrichs & G. Lecomte et al.: The Encyclopaedia of Islam (vol. 9 San-Sze), s. 131–132. Brill, 1997. ISBN 90-04-10422-4

Aiheesta muualla

Mika Waltarin romaani Mikael Hakim kertoo fiktiivisesti Suleimanin poikien välisestä valtataistelusta.

Edeltäjä:
Selim I

Osmanien sulttaani

Seuraaja:
Selim II

[Stone-1] Stoneman, s. 143.

[2] Tutkijat uskovat löytäneensä sulttaani Suleiman Suuren haudan Unkarista. Yle.fi

[ENCY-SELIM-3] C. E. Bosworth, E. van Donzel, W. P. Heinrichs & G. Lecomte et al.: The Encyclopaedia of Islam (vol. 9 San-Sze), s. 131–132. Brill, 1997. ISBN 90-04-10422-4

[1]

[2]

[3]