Sahara (vuoden 1943 yhdysvaltalainen elokuva)
Sahara on vuonna 1943 julkaistu Zoltán Kordan ohjaama yhdysvaltalainen sotaelokuva. Elokuvan tarina sijoittuu toisen maailmansodan Libyan aavikolle Gazalan taistelun aikoihin. Mestarikersantti Joe Gunnin (Humphrey Bogart) komentama joukko liittoutuneiden sotilaita puolustaa aavikolla sijaitsevaa kaivoa Afrika Korpsin saksalaisia joukkoja vastaan.
| Sahara | |
|---|---|
.jpg) Elokuvan juliste |
|
| Ohjaaja | Zoltán Korda |
| Käsikirjoittaja |
James O’Hanlon John Howard Lawson Sidney Buchman |
| Tuottaja | Harry Joe Brown |
| Säveltäjä | Miklós Rózsa |
| Kuvaaja | Rudolph Maté |
| Leikkaaja | Charles Nelson |
| Pääosat |
Humphrey Bogart Dan Duryea Bruce Bennett Richard Nugent Louis Mercier Rex Ingram J. Carrol Naish Patrick O’Moore Kurt Kreuger John Wengraf |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Columbia Pictures |
| Levittäjä |
Columbia Pictures Netflix |
| Ensi-ilta | 1943 |
| Kesto | 97 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Juoni muokkaa
Mestarikersantti Joe Gunnin komentama Yhdysvaltain armeijan M3 Grant-panssarivaunu jää jälkeen Gazalan taistelun jälkeen vetäytyneistä brittijoukoista. Yhdessä panssarivaunun miehistöön kuuluvien Jimmy Doylen ja Waco Hoytin kanssa he yrittävät ppästä takaisin omien puolelle. Eräällä tuhoutuneella kenttäsairaalalla joukkoon liittyy myös brittikapteeni Jason Halliday, korpraali Jean “Frenchie” Leroux, sekä pieni ryhmä muita sotilaita. Myöhemmin he tapaavat myös sudanilaisen kersanttimajuri Tambulin ja tämän italialaisen sotavangin Giuseppen. Italialainen aiotaan aluksi jättää taakse, mutta tämä päätetään lopulta säästää tältä varmalta kuolemalta. Tambun tarjoutuu ohjaamaan joukon kaivolle Hassan Baranissa.[1]
Matkalla kaivolle joukkoa vastaan hyökkää kapteeni von Schletowin ohjaama saksalainen hävittäjä. Yksi brittisotilas kuolee, mutta lentokone ammutaan alas ja von Schletow jää vangiksi. Hassan Baranissa kaivon tajutaan olevan kuivunut, mikä pakottaa joukon etsimään vettä toiselta kaivolta Bir Acromasta. Tambul opastaa joukon heikkamyrskyn läpi kaivolle, joka on lähes tyhjä. Paikalle saapuu myös saksalainen ajoneuvo, jota vastaan avataan tuli. Vangiksi otettu saksalainen kertoo Afrika Korpsin joukkojen olevan lähellä, hekin vettä etsien. Waco Hoyt lähetetään hankkimaan mahdollsita tukea kun Gunn suostuttelee sillä välin omat miehensä taisteluun saksalaisia vastaan.[1]
Kaksi vangiksi otettua saksalaista vapautetaan ja näille annetaan viesti, jossa Gunn suostuu vaihtamaan vettä ruokaan. Tosiasiassa kaivossa on hädin tuskin tarpeeksi vettä hänen omillekkaan miehille. Myöhemmin paikalle saapu saksalainen majuri on Falkenin komentama pataljoona Gunn esittää kaivon olevan täynnä vettä, mutta vaatiikin nyt sen vastineeksi saksalaisten aseita. Syttyy taistelu, jonka aikana kaivon puolustujat torjuvat useamman saksalaisen hyökkäyksen. Puolustajat kuolevat kuitenkin yksi kerrallaan. Surmansa saavat Giuseppe, Tambul ja pakoa yrittänyt von Schletow. Lopulta Gunnin lisäksi elossa on vain Osmond “Ozzie” Bates. Viime hetkellä saksalaisten viimeinen hyökkäys muuttuukin kuitenkin antautumiseksi. Kaikeksi onneksi saksalainen kranaatti on myös kaivoon osuessaan avannut vesisuonen ja saksalaiset riisutaan aseista näiden päästessä viimen sammuttamaan janoaan. Gunn ja Bates alkavat lopulta marssittaa sotavankejaan kohti itään, jossa he tapaavat Wacon mukanaan tuomia brittijoukkoja. Gunn ja Bates saavat myös uutisen El Alameinin voitosta.[1]
Rooleissa muokkaa
| Humphrey Bogart | … | Joe Gunn |
| Dan Duryea | … | Jimmy Doyle |
| Bruce Bennett | … | Waco Hoyt |
| Richard Nugent | … | Jason Halliday |
| Louis Mercier | … | Jean “Frenchie” Leroux |
| Rex Ingram | … | Tambul |
| J. Carrol Naish | … | Giuseppe |
| Patrick O’Moore | … | Osmond “Ozzie” Bates |
| Kurt Kreuger | … | von Schletow |
| John Wengraf | … | von Falken |
Tuotanto ja vastaanotto muokkaa
_still_cropped.jpg)
Sahara perustuu epäsuorasti Philip MacDonaldin vuoden 1927 romaaniin Patrol, joka tosin sijoittuu ensimmäisen maailmansodan Mesopotamian rintamalle. Venäläinen elokuvaohjaaja Mihail Romm oli vuonna 1937 tehnyt sen perusteella Keski-Aasiaan sijoittuvat elokuvan Trinisdat, joka innoitti Zoltán Kordan elokuvan Sahara. Käsikirjoittamisessa olivat James O’Hanlon, John Howard Lawson ja Sidney Buchman. Elokuvayhtiö oli Columbia Pictures. Kuvaukset tehtiin maalis-toukokuussa 1943 Kalifornian Mojaven aavikolla Anza-Borregon suojelualueella. Jotta alue saataisiin näyttämään enemmän Saharan kaltaiselta, paikalle tuotiin hiekkadyynien rakentamista varten 2 000 tonnia hiekkaa. Tuotannolla oli myös sotaministeriön tuki. Elokuvan M3 Grant-panssarivaunu saatiin Yhdysvaltain armeijalta ja elokuvan saksalaissotilaita esitti 250 4. panssaridivisioonan sotilasta. Saksalainen lentokone oli uusiin väreihin maalattu P-51 Mustang.[1]
Columbia Pictures oli tarjonnut elokuvan pääroolia Gary Cooperille, Glenn Fordille ja Brian Donlevylle. Donlevy vaihtoi kuitenkin elokuvaa Humphrey Bogartin kanssa, josta tuli Saharan pääroolin näyttelijä. Bogart oli jo 43-vuotias, eli vuosia tyypillistä sotilasta vanhempi. Hänen ja Zoltán Kordan välejä kuvailtiin huonoiksi ja hänellä oli elokuvan kuvausten aikaan avioliitto-ongelmia vaimonsa Mayo Methotin kanssa. Sittemmin hän piti joka tapauksessa roolia yhtenä parhaista suorituksistaan. Monet elokuvan yksityiskohdat heijastelevat Office of War Informationin ohjeistusta Hollywoodin elokuvayhtiöille propagandaan liittyen. Esimerkiksi näyttelijät olivat harkitusti useista eri roduista ja maantieteellisesti eri puolilta maailmaa. Samalla joukko esitetään kuitenkin yhtenäisenä liittoutuneiden joukkona. Saksalaiset ovat natseille tyypilliseen tapaan ylimielisiä, petollisia ja julmia. Sotaa heitä vastaan oikeutetaan allegorioilla ja hahmojen puheilla. Italialainen sotavanki Giuseppe tuomitsee lopulta Mussolinin ja akselivallat heijastellen näkemystä, jonka mukaan Italia oli sodassa Saksan puolella tahdostaan riippumatta. Toisessa kohtauksessa Tambul juoksee kiinni von Schletow viittauksena Jesse Owensin ja Max Schmelingin juoksukisaan Berliinin olympialaisissa 1936.[1]
Elokuvan ensi-ilta oli 11. marraskuuta 1943 samaan aikaan, kun liittoutuneet toteuttivat Pohjois-Afrikan taistelut lopulta päättänyttä operaatio Torchia. Lipuit myivät hyvin ja elokuva sai hyviä arvosteluja. Elokuva sai Oscar ehdokkuudet parhaasta äänityksestä (John Livadary), parhaasta kuvauksesta (mustavalkoelokuva) ja parhaasta sivuosasta (J. Carrol Naish).[1]