Ray Emery
Ray Emery (28. syyskuuta 1982 Cayuga, Ontario – 15. heinäkuuta 2018 Hamilton, Ontario[1]) oli kanadalainen jääkiekkomaalivahti, joka pelasi pääosan urastaan Pohjois-Amerikassa. NHL:ssä hän edusti Ottawa Senatorsia, Philadelphia Flyersia, Anaheim Ducksia ja Chicago Blackhawksia. Hän oli voittamassa Blackhawksissa keväällä 2013 Stanley Cupia.
| Ray Emery | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 28. syyskuuta 1982 Cayuga, Ontario, Kanada |
| Kuollut | 15. heinäkuuta 2018 (35 vuotta) Hamilton, Kanada |
| Kansalaisuus |
 Kanada |
| Jääkiekkoilija | |
| Lempinimi | Razor, Em, Sugar Ray, Ray Ray |
| Pelipaikka | maalivahti |
| Hanska | vasen |
| Pituus | 188 cm |
| Paino | 92 kg |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 2002–2016 |
| Seurat |
Binghamton Senators (AHL) Ottawa Senators (NHL) Atlant (KHL) Philadelphia Flyers (NHL) Adirondack Phantoms (AHL) Anaheim Ducks (NHL) Syracuse Crunch (AHL) Chicago Blackhawks (NHL) Ontario Reign (AHL) Toronto Marlies (AHL) Adler Mannheim (DEL) |
| NHL-varaus |
99. varaus, 2001 Ottawa Senators |
Peliura muokkaa
Emery siirtyi syksyllä 2002 Ottawa Senatorsin organisaatioon. Emery joutui torjumaan kolme kautta AHL-joukkue Binghamton Senatorsissa, ennen kuin kaudella 2005–2006 hän nousi Ottawa Senatorsin vakiokokoonpanoon. Kaudella 2007–2008 hän kuitenkin menetti ykköspaikkansa Martin Gerberille.
Kesäkuussa 2008 Ottawa Senators purki sopimuksen Emeryn kanssa. Heinäkuussa kerrottiin, että Emery on tehnyt kahden miljoonan dollarin sopimuksen venäläisessä KHL-liigassa pelaavan HK Atlantin kanssa. Sopimuksen kesto oli yksi vuosi. Kesäkuussa 2009 Philadelphia Flyers tiedotti tekevänsä Emeryn kanssa yksivuotisen sopimuksen. Hän loukkasi nivusensa kauden aikana eikä pystynyt palaamaan enää kauden aikana. Kauden jälkeen hän joutui lonkkaleikkaukseen ja oli sopimuksettomana pitkään. Vasta helmikuussa Anaheim Ducks teki sopimuksen Emeryn kanssa.[2]
Ducksissa Emery pääsi pelaamaan Jonas Hillerin loukkaantumisen jälkeen, ja hän oli joukkueen ykkösmaalivahti pudotuspeleissä. Emery ei kuitenkaan jatkanut joukkueessa. Heinäkuussa 2011 Chicago Blackhawks ilmoitti, että Emery osallistuu koesopimuksella joukkueen leirille.[3] Emery pelasikin Blackhawksissa 2012–2013, ja oli myös tuolloin voittamassa Blackhawksille Stanley Cupia. Heinäkuussa 2013 Emery palasi Flyersiin, joka teki Emeryn kanssa yhden vuoden ja 1,65 miljoonan dollarin sopimuksen. Taas 2014 heinäkuussa, Flyers teki yhden vuoden ja miljoonan dollarin jatkosopimuksen Emeryn kanssa.
Lähteet muokkaa
- Ray Emery Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi) Viitattu 29.7.2010
- Ray Emery The Internet Hockey Databasessa (englanniksi) Viitattu 29.7.2010
- Ray Emery Legends of Hockey -sivustolla (englanniksi) Viitattu 29.7.2010
Viitteet muokkaa
- ↑ Uusitalo, Timo: Entinen NHL-maalivahti Ray Emery, 35, on kuollut Yle Urheilu. 15.7.2018. Viitattu 16.7.2018.
- ↑ Ducks sign Emery to one-year, two-way contract TSN.ca. 7.2.2011. Arkistoitu 29.6.2011. Viitattu 3.9.2011. (englanniksi)
- ↑ Report: Emery to attend Blackhawks camp on tryout basis TSN.ca. 27.7.2011. Arkistoitu 12.8.2011. Viitattu 3.9.2011. (englanniksi)
| Edeltäjä: Brian Elliott & Jaroslav Halák |
William M. Jennings Trophyn voittaja 2013 (yhdessä Corey Crawfordin kanssa) |
Seuraaja: Jonathan Quick |