Pyhän Aleksanteri Nevskin ritarikunta

Venäjän keisarikunnan ritarikunta

Pyhän Aleksanteri Nevskin ritarikunta (ven. орден Александра Невского) on Venäjän kunniaritarikunta. Arvoltaan se on toiseksi korkein. Ritarikunnan perusti keisarinna Katariina Suuri 21. toukokuuta 1725, ja se on nimetty 1200-luvulla eläneen suuriruhtinas Aleksanteri Nevskin mukaan. Ritarikunnassa on vain yksi luokka.

  • ritarikunnan nauha
Ritarikunnan olkanauha emaloidulla ristillä

Keisariaikana ritarimerkkejä jaettiin sotilas- että siviiliansioiden perusteella. Venäläisiä ritarikuntien tunnuksia saatettiin myöntää myös ulkomaalaisille, valtion päämiehille ja ei kristityille. Jos kysymyksessä oli muun uskontokunnan edustaja, korvattiin pyhimyksiä esittävät tunnukset merkeissä yleensä kaksipäisellä kotkalla.

Tunnustuksen saajista muokkaa

Tunnustuksen saaneita suomalaisia olivat muiden muassa kreivi Robert Henrik Rehbinder, amiraali Johan Fredrik Oskar von Kræmer, kenraali Casimir Ehrnrooth, kenraali Gustaf Mauritz Armfelt ja kenraali G. A. Thesleff[1].

Vuonna 2010 Pietarin ja Moskovan historiantutkijat julkaisivat kirjan keisarillisen Venäjän alkuperäisten tunnustusten saajista. Vuosien 1725–1917 ritarimerkki oli myönnetty 3 674 henkilölle.

Venäjän lokakuun vallankumouksen 1917 jälkeen ritarikunta lakkautettiin mutta perustettiin uudelleen Stalinin käskyllä 29. heinäkuuta 1942, nyt pelkästään sotilasansiomerkiksi. Sitä jaettiin toisen maailmansodan aikana 42 000 sotilaalle. Lisäksi 1 470 sotilasyksikköä sai oikeuden käyttää merkkiä.

Ritarikunnan luokat ja ansiomerkin kanto-ohje muokkaa

  • I. luokka — hopeinen rintatähti olkanauhalla ja ristillä
 
I. luokkaisen tunnsutuksen kanto-ohje

Venäläisten ritarikuntien arvojärjestys muokkaa

Korkein on Pyhän Andreaksen, sitten 2. Pyhän Aleksanteri Nevskin, 3. Valkoisen Kotkan, 4. Pyhän Vladimirin, 5. Pyhän Annan ja 6. Pyhän Stanislauksen ritarikunnat. Hierarkian ulkopuolella olivat vain korkea-arvoisille naisille tarkoitettu Pyhän Katariinan ritarikunta sekä Pyhän Yrjön ritarikunta, jonka kunniamerkeillä palkittiin upseerien pääasiassa sodanaikaisia sotilasansioita.

Lähteet muokkaa

  1. Karnila, Christer: Kunniamerkit ja niiden käyttö (1994), s. 133. ISBN 9789510191729

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä yhteiskuntaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.