Pyhän Vladimirin ritarikunta

Pyhän Vladimirin ritarikunta (ven. Орден Святого Владимира) oli venäläinen keisarillinen ritarikunta, jonka keisarinna Katariina II perusti vuonna 1782 apostolien vertaisena pidetyn ruhtinas Vladimir Suuren kunniaksi. Samalla perustettiin myös ritarikunnan neuvosto. Ritarikunnan kunniamerkit jaettiin neljään luokkaan, jotka määrättiin aina kannettavaksi. Myöhemmin keisari Nikolai I vahvisti ritarikunnalle uuden ohjesäännön.

Pyhä Vladimirin tähti ja risti olkanauhalla

Venäläinen postimerkki Pyhän Vladimirin tunnuksella 1999.

Historia

Vain keisari myönsi ensimmäisen luokan ristejä, johon kuului varsinaisen ristin lisäksi leveä oikean olkapään yli kulkeva punamusta nauha sekä rintatähti. Toisen luokan kaulassa kannettava risti oli hieman pienempi ja siihen kuului myös rintatähti. Myös kolmannen luokan risti kannettiin kaulassa, mutta se oli pienempi eikä siihen kuulunut rintatähteä. Neljännen luokan ristiä kannettiin rinnassa, ja se oli rinnassa kannettavista merkeistä korkein lukuun ottamatta Pyhän Yrjön ritarikunnan neljättä luokkaa, joka oli muista kunniamerkeistä riippumaton.

Kaikki ristit olivat kultapohjaisia ja päällystetyt molemmilta puolilta punaisella emalilla. Aleksanteri II:n aikana valmistettiin jonkin aikaa myös mustalla emalilla varustettuja kunniamerkkejä, mutta ne ovat harvinaisempia. I ja II luokan rintatähdet olivat hopeaa, osin kullattuja, ja niissä oli keskusmedaljongin ympärillä teksti: ”Hyöty Kunnia ja Maine” sekä keskellä kirjaimet C.P.K.B. (Pyhä Apostolinvertainen Ruhtinas Vladimir).

Neljännen luokan ristikin oli varsin korkea kunnianosoitus. Sen saattoi saada upseeri, joka oli palvellut upseerinarvoisena 25 tai 35 vuotta ja saanut vähintään everstiluutnantin arvon. Sellainen myönnettiin myös kaikille kenraaleille, jotka olivat uransa aikana osallistuneet vähintään yhteen taisteluun. Edelleen myönnettiin neljännen luokan risti kaikille kenraaleille, jotka olivat osallistuneet vähintään yhteen taisteluun uransa aikana. Lisäksi risti voitiin myöntää vähintään 35 vuotta siviilivirassa toimineelle henkilölle. Ennen kuin sääntöjä 1900-luvun alussa hieman muutettiin, ritarikunnan neljännen luokan ristin saaja sai samalla aina myös perinnöllisen aatelisarvon. Neljännen luokan risti voitiin myöntää myös miekkojen kera, missä tapauksessa siihen liittyvä nauha varustettiin ruusukkeilla.

Ritarikunnan luokat ja ansiomerkin kanto-ohje

• I. luokka : hopeinen rintatähti rinnan vasemmalla puolella sekä iso risti nauhassa oikean olkapään päällä
• II luokka : hopienen rintatähti rinnan vasemmalla puolella ja iso risti kaulanauhassa
• III asteen : pieni risti kaulanauhassa
• IV asteen : pieni risti rinnan vasemmalla puolella napinläpessä

Eri luokkien kunniamerkit kantajansa yllä. Vasemmalta oikealle: IV, III, II ja I luokan ristit.

• 
  Vladimirin rintamerkki
• 
  Ritarikunnan nauha
• 
  Rintatähdet, ilman miekkaa ja miekoilla

Lähteet

• Vladimir Eskoff.net, viitattu 12.7.2019

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pyhän Vladimirin ritarikunta Wikimedia Commonsissa