Wikipedia

Purjelento

 Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata.
Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Purjelento on lentämistä ilmaa raskaammalla ilma-aluksella, purjelentokoneella, käyttämällä hyväksi nousevia ilmavirtauksia tai koneen omaa moottoria.

Ventus 2b -purjekone vintturihinauksessa.

Lentämistä aurinkoenergialla muokkaa

Purjelento alkaa koneen hinaamisella taivaalle tyypillisesti noin 500 metrin korkeuteen. Hinaus voi tapahtua lentokoneella, tarkoitukseen rakennetulla vintturilla tai autolla. 500 metristä matka jatkuu ylöspäin tavallisesti noin 2000 metriin.

1930-luvulla ja uudestaan 1980-luvulta lähtien purjelentoa harrastettiin liitokoneilla, jotka lähtivät lentoon joko vuorelta tai mäeltä tai tasaisemmilla seuduilla kumiköyden vetämänä. Tuolloin lennot olivat ajallisesti perin lyhyitä.

Muutaman sadan metrin korkeuteen hinatun koneen irrotuksen jälkeen lentäjä etsii sopivan nousevan ilmavirtauksen, jonka mukana voi nousta ylemmäs. Kun haluttu korkeus on saavutettu, lentäjä ohjaa purjelentokoneen seuraavaan nostokohtaan ja näin lentämistä voi jatkaa pitkäänkin. Suomessakin on näin lennetty jopa yli 1 000 kilometrin matkalentoja.

Purjelentokoneen tarvitsemia nousevia ilmavirtauksia ovat termiikit, rinnetuuli sekä aaltovirtaukset. Termiikkejä eli voimakkaita konvektiovirtauksia syntyy erityisesti keväällä ja kesällä Auringon lämmittäessä toisia maastokohteita enemmän kuin toisia.

Purjelennon termiikkien eli tinttien tarve rajaa vuoristojen ja trooppisten alueiden ulkopuolella lentämisen kesäaikaan. Suomessa purjelentokausi alkaakin tyypillisesti maalis–huhtikuussa ja jatkuu aina syyskuun lopuille.

Rinnetuulta esiintyy esimerkiksi Alpeilla ja Pohjois-Ruotsin ja Norjan vuorilla. Suomea lähin rinnetuulilentokeskus on Kebnekaise Ruotsin Lapissa. Siellä lennetään talvella.

Historia muokkaa

 
Purjelentokurssille osallistuvia saksalaisia naislentäjiä kesäkuussa 1931 Berliinin lähellä.

Purjelento on ollut merkittävä ilmailuharrastus 1930-luvulta alkaen. Monissa maissa sitä tukee valtio merkittävästi, esimerkiksi Ranskassa valtio rahoitti jopa 80 prosenttia purjelentokerhojen kalustosta vielä 1960-luvulla. 1930-luvun Saksassa ja Neuvostoliitossa purjelennolla oli yhteyksiä maiden sotilasilmailun kehittämiseen. Myös Suomen ilmailuliiton edeltäjä Suomen ilmapuolustusliitto painotti maanpuolustuksellista lentämistä syksyyn 1944 asti.

Suomen purjelentotoiminta kattaa koko maan. Purjelennon piti olla vuoden 1940 Helsingin kesäolympialaisten laji.

Koulutus muokkaa

Purjelentäjän lupakirjan voi lunastaa maksua vastaan kun on suorittanut hyväksytysti teoriakokeen ja saanut riittävän määrän lento-opetusta ja lentänyt tarkastuslennon. Teoriakokeiden läpipääsyraja on 75 %.

Teoriaopetus muokkaa

  • ilmailun säädökset
  • purjelentokonerakenteet ja – mekanismit
  • purjelentokonemittarit
  • aerodynamiikka
  • ohjausoppi ja lentotoimintamenetelmät
  • sääoppi
  • lentosuunnistus
  • purjelentokoneen käyttö ja hoito, lentokäsikirja
  • ihmisen suorituskyky ja rajoitukset
  • radiopuhelinliikenne sekä radio- ja viestivälinetekniikka

Lento-opetus muokkaa

  • vähintään 10 lentotuntia purjelentokoneella.
  • vähintään 50 lentoa purjelentokoneella, joista vähintään 30 koululentoina sekä vähintään 10 yksinlentoa.
  • 100 kilometrin matkalento opettajan kanssa.

Lupakirjan suorittajan on myös täytettävä vaadittu lääketieteellinen kelpoisuusvaatimus.

Harrastusmahdollisuudet muokkaa

Purjelentoa voi harrastaa erityisissä ilmailukerhoissa, jotka yleensä omistavat lentokoneet. Rahoituksen kerho yleensä hankkii jäsenten jäsenmaksuilla sekä talkootyöllä, jolla voidaan alentaa harrastuksesta koituvia kustannuksia.

Syksyn 2007 saapumiserästä alkaen Puolustusvoimien Urheilukoulu ottaa vastaan purjelentäjiä asevelvollisuuden suorittamiseen, jolloin on mahdollista kehittää purjelentotaitoa ohessa.

Kilpailutoiminta muokkaa

Purjelennossa myös kilpaillaan SM-, EM-, ja MM-tasoilla. Tavallisesti kilpailuissa lennetään nopeustehtäviä annetuilla reiteillä, jotka ovat tyypillisesti 200–500 km pitkiä. Kilpailuissa on eri luokkia koneiden ominaisuuksien mukaan:

  • vakioluokka (kärkiväli 15 m, ei laippoja)
  • 15 m -luokka (kärkiväli 15 m)
  • 18 m -luokka (kärkiväli 18 m)
  • 20 m -kaksipaikkaisluokka
  • avoin luokka
  • kerholuokka (käytetään tasoituskertoimia, ei painolastia)
  • 13,5 m luokka (korvannut maailmanluokan, jossa konetyyppinä PW-5)

Suomen Ilmailuliitto on järjestänyt EM- ja MM-kilpailuja Suomessa.

Purjelentokoneet muokkaa

Pääartikkeli: Purjelentokone
Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Suomessa on valmistettu muun muassa PIK-purjelentokoneita 1930-luvulta alkaen 1980-luvun lopulle saakka. Suomalainen KK-1e Utu oli koko maailmassa ensimmäisiä lasikuidusta valmistettuja lentokoneita. Saksa ja Puola ovat olleet pitkään merkittäviä purjelentokoneiden valmistajamaita.

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa


Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Purjelento.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Purjelento&oldid=22296681”