Lyoto Machida
Lyoto Carvalho Machida (s. 30. toukokuuta 1978 Salvador, Brasilia) on brasilialainen alemman raskaansarjan vapaaottelija ja entinen karateka, joka ottelee Bellatorissa. Hän otellut aiemmin myös UFC:ssä, jossa Machida oli alemman raskaansarjan mestari 2009–2010. Hän on voittanut urallaan tunnettuja ottelijoita, kuten Rashad Evansin, Tito Ortizin, Rich Franklinin, B. J. Pennin, Mauricio "Shogun" Ruan ja Chael Sonnenin. Machidalla on kolmannen asteen musta vyö Shotokan karatesta, sekä musta vyö brasilialaisesta jujutsusta.
| Lyoto Machida | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 30. toukokuuta 1978 Salvador, Brasilia |
| Kansalaisuus |
 Brasilia |
| Vapaaottelija | |
| Lempinimi | The Dragon |
| Aktiivisena | 2003– |
| Pituus | 185 cm |
| Paino | 84 kg |
| Kätisyys | vasen |
| Taistelutyyli | Shōtōkan karate, brasilialainen jujutsu, sumopaini |
| Seura |
Black House Gracie Jiu-Jitsu Academy Kings MMA |
| Tilastot | |
| Ottelut | 37 |
| Voitot | 26 |
| – tyrmäyksellä | 11 |
| – luovutuksella | 2 |
| – päätöksellä | 13 |
| Tappiot | 11 |
| – tyrmäyksellä | 3 |
| – luovutuksella | 2 |
| – päätöksellä | 6 |
| Aiheesta muualla | |
| lyotomachida.net | |
UFC 98 -tapahtumassa 23. toukokuuta 2009 Machida tyrmäsi aiemmin voittamattoman Rashad Evansin toisen erän lopussa ja voitti siten alemman raskaansarjan mestaruuden. Kun Machida puolusti mestaruuttaan Mauricio Ruaa vastaan UFC 104 -tapahtumassa 24. lokakuuta 2009, ottelu päättyi Machidan voittoon kiistanalaisella tuomaripäätöksellä, ja ottelijat saivat välittömän uusinnan tuomaripäätöksen takia. Lyoto Machida hävisi alemman raskaansarjan tittelin Mauricio Rualle ensimmäisessä erässä tyrmäyksellä UFC 113 -tapahtumassa.
Lapsuus ja nuoruus muokkaa
Machidan isä on brasilialaistunut japanilainen Shotokan karate -mestari Yoshizo Machida. Lyoto Machida syntyi Salvadorissa perheeseen johon kuului ennestään kaksi muuta poikaa, japanilainen siirtolaisisä Yoshizo Machida ja brasilialainen äiti Ana Claudia, jolla on portugalilais- ja italialaisia sukujuuria. Pian Lyoton syntymän jälkeen perhe muutti Belémiin, jossa hän varttui. Perhe asui Yoshizon perustamalla karatekoululla. Koska isä oli japanilainen shotokan karaten suuri legenda, myös Lyoto alkoi harjoitella lajia perinteisesti hyvin varhain. Machida on kertonut, että jo kolmevuotiaasta asti isä koulutti häntä ja hänen veljiään herättämällä heidät hyvin aikaisin aamulla, eivätkä he saaneet edes aamupalaa ennen pitkää juoksulenkkiä. Kata-harjoittelun jälkeen isä käski heidät istumaan polvillaan seinään päin pitkiksi ajoiksi. Machida kertoo, että se auttoi heitä oppimaan kunnioitusta, sekä kehitti heitä monipuolisesti. Kolmetoistavuotias Lyoto saavutti lajissa isältään mustan vyön. Lyoto harjoitteli nuorena muitakin lajeja. Hän aloitti sumon seitsemänvuotiaana isänsä ystävän ohjastuksessa, joka oli myös Japanista muuttanut siirtolainen, mutta puolestaan sumomestari. Machidasta tuli myös moninkertainen Brasilian mestari lajissa. Kuusitoistavuotiaana hän aloitti brasilialaisesta jujutsun. Myöhemmin Walter Broca myönsi hänelle mustan vyön. 22-vuotiaana hän muutti Japaniin opiskelemaan lisää mattokamppailua, jossa häntä opetti pääasiassa Antonio Inoki.
Vapaaottelu muokkaa
Machida aloitti kilpailemisen vapaaottelussa toukokuussa 2003 Kengo Watanabea vastaan. Hän voitti Japanissa käydyn kamppailun tuomariäänin. Machida otteli uransa alussa Japanissa ja Brasiliassa raskaassarjassa. Hän kohtasi muun muassa Stephen Bonnarin, joka oli tuolloin voittamaton neljän kamppailun jälkeen. Machida voitti hänet uransa toisessa kamppailussa teknisellä tyrmäyksellä. Kolmannessa kamppailussaan Machida kohtasi kaksi UFC-ottelua otelleen Rich Franklinin, joka puolestaan ei ollut hävinnyt urallaan kertaakaan, vaan oli tilastolla 14–0 ennen Machidaa vastaan. Machida voitti myös Franklinin teknisellä tyrmäyksellä toisessa erässä. Neljännessä kamppailussaan Machida kohtasi puolestaan 2002 K-1 mestarin Michael McDonaldin maaliskuussa 2004. Machida voitti kamppailun ensimmäisessä erässä kahden minuutin jälkeen. Machida jatkoi voittoputkeaan Sam Grecoa vastaan, joka oli tunnettu myös K-1 kilpailuista, sekä vuoden 1994 Seidokaikanin maailmanmestarina. Machida voitti kamppailun hajaäänin. Maaliskuussa 2005 otteli HERO'Sissa avoimessa painoluokassa B. J. Penniä vastaan. Kolmieräinen kamppailu päättyi Machidan voittoon tuomariäänin.
UFC (2007–2018) muokkaa
Machida siirtyi ottelemaan UFC:hen helmikuussa 2007, jolloin hän kohtasi UFC 67:ssä Sam Hogerin. Machida voitti kamppailun tuomariäänin.[1] Huhtikuussa 2007 Machida otteli jo toisen kamppailunsa UFC:ssä David Heathia vastaan. UFC 70 -tapahtumassa käyty kamppailu päättyi edellisen tapaan Machidan voittoon tuomariäänin.[2] Se oli samalla Machidan uran kymmenes voitto vapaaottelussa ilman tappiota. Machida jatkoi voittokulkuaan Kazuhiro Nakamuraa, Sokoudjouta ja Tito Ortizia vastaan. Hän voitti Nakamuran ja Ortizin tuomariäänin ja Sokoudjoun kuristuksella.
Alemman raskaansarjan mestaruus (2009–2010) muokkaa
Tammikuussa 2009 Machida otteli UFC 94 -tapahtumassa Thiago Silvaa vastaan, jonka hän voitti tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä. Machidan voitto palkittiin Illan tyrmäys bonuksella.
Toukokuussa 2009 Machida sai lopulta otella alemman raskaansarjan mestaruudesta Rashad Evansia vastaan uransa seitsemännessä UFC kamppailussaan. Evans oli voittanut mestaruuden joulukuussa 2008 Forrest Griffinilta ja puolusti mestaruuttaan ensimmäistä kertaa Machidaa vastaan. Evans ei ollut vielä hävinnyt otteluakaan. Hän oli voittanut kolmetoistakamppailua ja otellut kerran tasapelin Tito Ortizia vastaan. Machida voitti mestaruuden tyrmäyksellä toisessa erässä, joka palkittiin myös illan tyrmäys bonuksella.
Machida puolusti ensimmäisen kerran mestaruuttaan Maurício Rua vastaan lokakuussa 2009 UFC 104 -tapahtumassa. Machida onnistui puolustamaan mestaruuttaan voitettua tiukan kamppailun tuomariäänin. Kaikki kolme tuomaria pisteyttivät Machidan hyväksi 48–47. Kamppailun tasaisuus herätti huomiota, sillä yleisö oli sitä mieltä, että Rua olisi voittanut kamppailun ja yksi tuomareista katsottuaan ottelun uudestaan olisi pisteyttänyt Ruan voittoon. Se olisi kuitenkin tarkoittanut Machidalle voittoa, mutta hajaäänin.[3]
Edellisen kamppailun ollessa tasainen Machida puolusti mestaruuttaan toisen kerran Rua vastaan UFC 113 -tapahtumassa. Mestaruuskamppailu käytiin Kanadassa toukokuussa 2010, jossa Machida kärsi uransa ensimmäisen tappionsa ja menetti samalla mestaruutensa hävittyään tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä.
Uusi yritys (2010–2011) muokkaa
Hävittyään alemman raskaansarjan mestaruuden Machida otteli seuraavaksi Quinton Jacksonia vastaan, jolle hän hävisi hajaäänin. Huhtikuussa 2011 Machida otteli seuraavaksi Randy Couturea vastaan. UFC:n puheenjohtaja Dana White kommentoi ennen ottelua, että Machida olisi pakkovoiton edessä, sillä hän on hävinnyt kaksi ottelua peräkkäin Rualle ja Jacksonille.[4] Machida voitti Couturen kurkipotkulla toisessa erässä, joka palkittiin myös illan tyrmäys bonuksella.
Machidan ei ollut alun perin tarkoitus otella alemman raskaansarjan mestaruudesta Couture kamppailun jälkeen, vaan oli aikeissa otella muun muassa Rashad Evansia vastaan uudelleen loukkaantuneen Phil Davisin tilalle. Machida yritettiin myöhemmin suunnitella ottelevan Davisia vastaan, joka kuitenkin tarvitsi lisäaikaa polvileikkauksesta toipumiseen. Machida lopulta korvasi Rashad Evansin, jonka oli määrä otella Jon Jonesia vastaan alemman raskaansarjan mestaruudesta. Kamppailu käytiin joulukuussa 2011 UFC 140 -tapahtumassa, jossa Machida kärsi teknisen luovutustappion, koska ei luovuttanut ja Jones kuristi hänet tajuttomaksi.
Bellator (2018–) muokkaa
Machidan ilmoitettiin tehneen moniotteluisen sopimuksen Bellatorin kanssa 22. kesäkuuta 2018.[5] Sittemmin syyskuussa hänen ilmoitettiin kohtaavan joulukuussa Bellatorin entisen keskisarjan mestarin Rafael Carvalhon Bellator 213 -tapahtumassa. Carvalho painoi hieman yli sallitun painorajan, jonka myötä ottelu käytiin epävirallisessa painoluokassa. Machida voitti kamppailun hajaäänin (29–28, 28–29, 29–28).[6]
Machida otteli seuraavana vuonna kahdesti, joista ensimmäinen vastustaja Chael Sonnen ilmoitettiin huhtikuussa 2019. Ottelu käytiin alemmassa raskaassasarjassa kesäkuussa Bellator 222 -tapahtumassa Madison Square Gardenilla. Machida voitti kamppailun teknisellä tyrmäyksellä toisen erän alussa osuttuaan ensin hyppypolvipotkulla Sonnenia päähän ja jatkoi lyönnein maassa makaavaa vastustajaansa.[7]
Tyyli muokkaa
Machidan ottelutyyli on rauhallinen ja perustuu vastustajan virheiden hyödyntämiseen. Joskus tylsäksi tuomittu tyyli on monen mielestä ollut pääsyy siihen, ettei Machida pitkään aikaan päässyt ottelemaan UFC:n alemman raskaansarjan mestaruudesta.[8] Titteliottelun esteenä pidettiin myös kannatuksen puutetta Yhdysvalloissa, jonka osasyynä on ollut Machidan puutteellinen englannin kielen taito[9][10] mutta vuosikymmenen vaihteen jälkeen hän on jutellut toimittajien kanssa yhä enemmän englanniksi[11].
Perhe muokkaa
Machidalla ja hänen vaimollaan Fabyolalla on Taiyo-niminen poika joka syntyi syyskuussa 2008.
Saavutukset muokkaa
Karate muokkaa
- ISKF Pan-American Karate turnaus voitto: 2001
Sumo muokkaa
- Brazilian Sumo Championships
- Hopeaa: 2000
Vapaaottelu muokkaa
- UFC
- Alemman raskaansarjan mestaruus (kerran, puolusti kerran)
- Illan tyrmäys -palkinto (neljä kertaa)
- Illan ottelu -palkinto (kolme kertaa)
Muuta muokkaa
- Sherdog-palkinto
- 2011 Vuoden tyrmäys (Randy Couturea vastaan)
- Black Belt Magazine
- Vuoden 2009 ottelija
Ottelut muokkaa
| Tulos | Tilasto | Vastustaja | Tyyli | Tapahtuma | Päivämäärä | Erä | Aika | Paikka | Huomautuksia |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Tappio | 22-7 |  Yoel Romero
|
Tyrmäys (kyynärpää-iskut) | UFC Fight Night: Machida vs. Romero | 27. kesäkuuta, 2015 | 3 | 1:38 |  Hollywood, Florida, United States
|
|
| Tappio | 22-6 | Luke Rockhold
|
Luovutus (takakuristus) | UFC on Fox: Machida vs. Rockhold | 18. huhtikuuta 2015 | 2 | 2:31 | Newark, New Jersey, United States
|
|
| Voitto | 22-5 | C.B Dolloway
|
Tekninen tyrmäys (potku vartaloon ja lyönnit) | UFC Fight Night: Machida vs. Dollaway | 20. joulukuuta 2014 | 1 | 1:02 | Barueri, Brazil
|
'Illan paras esitys' |
| Tappio | 21-5 | Chris Weidman
|
Päätös (yksimielinen) | UFC 175 | 5. heinäkuuta 2014 | 5 | 5.00 | Las Vegas, Nevada
|
UFC:n keskisarjan mestaruudesta ja voitti Illan ottelu -palkinnon |
| Voitto | 21-4 |  Gegard Mousasi
|
Päätös (yksimielinen) | UFC Fight Night: Machida vs. Mousasi | 15. helmikuuta 2014 | 5 | 5:00 | Jaraguá do Sul
|
Voitti Illan ottelu -palkinnon |
| Voitto | 20-4 | Mark Muñoz
|
Tyrmäys (potku päähän) | UFC Fight Night: Machida vs. Munoz | 26. lokakuuta 2013 | 1 | 3:10 |  Manchester, Englanti
|
Debyytti keskisarjassa, voitti Illan tyrmäys -palkinnon |
| Tappio | 19-4 | Phil Davis
|
Päätös (yksimielinen) | UFC 163 | 3. elokuuta 2013 | 3 | 5.00 | Rio de Janeiro
| |
| Voitto | 19-3 | Dan Henderson
|
Päätös (hajaäänin) | UFC157 | 23. helmikuuta 2013 | 3 | 5:00 | Kalifornia, Yhdysvallat
| |
| Voitto | 18-3 | Ryan Bader
|
Tyrmäys (lyönti) | UFC on Fox: Shogun vs. Vera | 4. elokuuta 2012 | 2 | 1:32 | Kalifornia, Yhdysvallat
| |
| Tappio | 17-3 | Jon Jones
|
Tekninen luovutus (giljotiinikuristus) | UFC140 | 29. joulukuuta 2011 | 2 | 4:26 |  Ontario, Kanada
|
UFC:n alemman raskaansarjan mestaruudesta. |
| Voitto | 17-2 | Randy Couture
|
Tyrmäys (Kurkipotku) | UFC 129: St-Pierre vs. Shields | 30. huhtikuuta 2011 | 2 | 1:05 | Toronto, Ontario
|
Voitti "Illan Tyrmäys" -palkinnon. |
| Tappio | 16-2 | Quinton Jackson
|
Päätös (hajaäänin) | UFC 123: Rampage vs. Machida | 20. marraskuuta 2010 | 3 | 5.00 | Auburn Hills, Michigan
| |
| Tappio | 16-1 | Mauricio Rua
|
Tyrmäys (lyönnit) | UFC 113: Machida vs. Shogun 2 | 8. toukokuuta 2010 | 1 | 3.35 | Montreal, Quebec
|
Hävisi UFC:n alemman raskaansarjan mestaruuden. |
| Voitto | 16–0 | Mauricio Rua
|
Päätös (yksimielinen) | UFC 104: Machida vs. Shogun | 24. lokakuuta 2009 | 5 | 5:00 | Los Angeles, Kalifornia
|
Puolusti UFC:n alemman raskaansarjan mestaruutta. |
| Voitto | 15–0 | Rashad Evans
|
Tyrmäys (lyönnit) | UFC 98: Evans vs. Machida | 23. toukokuuta 2009 | 2 | 3:57 | Las Vegas, Nevada
|
Voitti UFC:n alemman raskaansarjan mestaruuden ja "Illan Tyrmäys" -palkinnon. |
| Voitto | 14–0 | Thiago Silva
|
Tyrmäys (lyönti) | UFC 94: St-Pierre vs. Penn 2 | 31. tammikuuta 2009 | 1 | 4:59 | Las Vegas, Nevada
|
Voitti "Illan Tyrmäys" -palkinnon. |
| Voitto | 13–0 | Tito Ortiz
|
Päätös (yksimielinen) | UFC 84: Ill Will | 24. toukokuuta 2008 | 3 | 5:00 | Las Vegas, Nevada
| |
| Voitto | 12–0 |  Rameau Thierry Sokoudjou
|
Luovutus (Arm Triangle Choke) | UFC 79: Nemesis | 29. joulukuuta 2007 | 2 | 4:20 | Las Vegas, Nevada
| |
| Voitto | 11–0 |  Kazuhiro Nakamura
|
Päätös (yksimielinen) | UFC 76: Knockout | 22. syyskuuta 2007 | 3 | 5:00 | Anaheim, Kalifornia
| |
| Voitto | 10–0 | David Heath
|
Päätös (yksimielinen) | UFC 70: Nations Collide | 21. huhtikuuta 2007 | 3 | 5:00 | Manchester, Englanti
| |
| Voitto | 9–0 | Sam Hoger
|
Päätös (yksimielinen) | UFC 67: All or Nothing | 3. helmikuuta 2007 | 3 | 5:00 | Las Vegas, Nevada
|
Ensiesiintyminen UFC:ssa. |
| Voitto | 8–0 | Vernon White
|
Päätös (yksimielinen) | WFA: King of the Streets | 22. heinäkuuta 2006 | 3 | 5:00 | Los Angeles, Kalifornia
| |
| Voitto | 7–0 | Dimitri Wanderley
|
Tekninen tyrmäys (uupumus) | Jungle Fight 6 | 29. huhtikuuta 2006 | 3 | 3:24 | Rio de Janeiro, Brasilia
| |
| Voitto | 6–0 | B.J. Penn
|
Päätös (yksimielinen) | K-1 Hero's 1 | 26. maaliskuuta 2005 | 3 | 5:00 | Saitama, Japani
|
Machida otteli 102:en kilon painoisena. Penn painoi 86,5 kiloa.[12] |
| Voitto | 5–0 |  Sam Greco
|
Päätös (hajaäänin) | K-1 MMA ROMANEX | 22. toukokuuta 2004 | 3 | 5:00 | Saitama, Japani
| |
| Voitto | 4–0 | Michael McDonald
|
Luovutus (kyynärvarsikuristus) | K-1 Beast 2004 in Niigata | 14. maaliskuuta 2004 | 1 | 2:30 | Saitama, Japani
| |
| Voitto | 3–0 | Rich Franklin
|
Tyrmäys (iskut) | Inoki Bom-Ba-Ye 2003-Inoki Festival | 31. joulukuuta 2003 | 2 | 1:03 | Kobe, Japani
| |
| Voitto | 2–0 | Stephan Bonnar
|
Tekninen tyrmäys (haava) | Jungle Fight 1 | 13. syyskuuta 2003 | 1 | 4:21 | Manaus, Brasilia
| |
| Voitto | 1–0 | Kengo Watanabe
|
Päätös (yksimielinen) | NJPW: Ultimate Crush | 2. toukokuuta 2003 | 3 | 5:00 | Tokio, Japani
|
Lähteet muokkaa
- ↑ UFC 67 - All or Nothing sherdog.com Viitattu 18.7.2016 (englanniksi)
- ↑ UFC 70 - Nations Collide sherdog.com Viitattu 18.7.2016 (englanniksi)
- ↑ Judge Changes Mind, Says Shogun Won That Fight mmaconvert.com 28.12.2009 Viitattu 19.7.2016 (englanniksi)
- ↑ Dana White: Tito Ortiz, Lyoto Machida Fighting For Their Jobs fightline.com 22.1.2011 Viitattu 19.7.2016 (englanniksi)
- ↑ Lyoto Machida signs with Bellator mmafighting.com 22.6.2018 Viitattu 10.4.2021 (englanniksi)
- ↑ Bellator 213 Results: Macfarlane vs. Letourneau mmafighting.com 16.12.2018 Viitattu 11.4.2021 (englanniksi)
- ↑ Video: Lyoto Machida stops Sonnen with flying knee at Bellator 222, Chael retires bloodyelbow.com 15.6.2019 Viitattu 11.4.2021 (englanniksi)
- ↑ Lyoto Machida is too Boring to Promote, says Rampage Jackson, Mmafighting.com
- ↑ New Years Reverie Finally. Sherdog.com
- ↑ http://archive.is/20120526085137/mmajunkie.com/news/4391/lyoto-machida-could-make-big-name.mma Lyoto Machida Could Make Big Name. Archive.is]
- ↑ Look Who's Talking. Bleacherreport.com
- ↑ ?????? Hero-s.com.
Aiheesta muualla muokkaa
- Virallinen kotisivu
- Lyoto Machida sherdog.comissa
|
1990-luku: Frank Shamrock (1997–1999) |
2000-vuosikymmen: Tito Ortiz (2000–2003) Randy Couture (2003–2004) Vitor Belfort (2004) Randy Couture (2004–2005) Chuck Liddell (2005–2007) Quinton Jackson (2007–2008) Forrest Griffin (2008) Rashad Evans (2008–2009) Lyoto Machida (2009–2010) |
2010-luku: Maurício Rua (2010–2011) Jon Jones (2011–2015) Daniel Cormier (2015–2018) Jon Jones (2018–2020)
|
2020-luku:  Jan Błachowicz (2020–2021) Glover Teixeira (2021–2022) Jiří Procházka (2022–) |