Randy Couture
Randy Duane Couture (myös ”The Natural”, s. 22. kesäkuuta 1963 Lynnwood, Washington) on yhdysvaltalainen entinen vapaaottelija ja nykyinen näyttelijä. Hän on B.J. Pennin, Conor McGregorin, Daniel Cormierin, Henry Cejudon, sekä Georges St-Pierren lisäksi ainoa ottelija, joka on voittanut Ultimate Fighting Championship -mestaruuden kahdessa eri painoluokassa; raskaassa ja kevyessä raskaassasarjassa.
| Randy Couture | |
|---|---|
 Randy Couture Comic Conissa 2010. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 22. kesäkuuta 1963 Lynnwood, Washington, Yhdysvallat |
| Kansalaisuus |
 Yhdysvallat |
| Vapaaottelija | |
| Lempinimi | The Natural, Kapteeni Amerikka |
| Aktiivisena | 1997–2011 |
| Pituus | 185 cm |
| Paino | 93 kg |
| Kätisyys | oikea |
| Taistelutyyli | kreikkalais-roomalainen paini, nyrkkeily, lukkopaini |
| Seura |
RAW (1997–1999) Team Quest (1999–2006) Xtreme Couture (2006–2011) |
| Tilastot | |
| Ottelut | 30 |
| Voitot | 19 |
| – tyrmäyksellä | 7 |
| – luovutuksella | 4 |
| – päätöksellä | 8 |
| Tappiot | 11 |
| – tyrmäyksellä | 6 |
| – luovutuksella | 4 |
| – päätöksellä | 1 |
| Aiheesta muualla | |
| www.randycouture.com | |
Randyn poika Ryan on niin ikään vapaaottelija, Ryan Couture ottelee kevytsarjalaisena ja hän on otellut Strikeforce-promootiossa.
Vapaaottelu muokkaa
Vuoden 1997 UFC 13 -turnauksessa Couture kohtasi UFC-debyytissään Tony Halmeen ja kukisti tämän 56 sekunnissa kuristusotteella.
Randy Couture myös uusi UFC:n raskaansarjan mestaruutensa 3. maaliskuuta 2007 UFC 68 Uprising -tapahtumassa. Couture voitti hallitsevan mestarin Tim Sylvian tuomariston yksimielisellä päätöksellä ja 25. elokuuta 2007 hän puolusti vyötään tyrmäämällä Gabriel Gonzagan UFC 74 Respect -tapahtumassa. Couture on ainoana UFC:n mestareista saavuttanut viisi mestaruutta.
11. lokakuuta 2007 Couture ilmoitti vetäytyvänsä UFC:n parista kesken sopimuskautensa. Useiden neuvotteluiden jälkeen UFC:n toimitusjohtaja Dana Whiten kanssa Couture kuitenkin palasi kehään 15. marraskuuta 2008 otteluun, jossa panoksena oli UFC:n raskaansarjan mestaruus. Couture kuitenkin hävisi ottelun toisessa erässä teknisellä tyrmäyksellä Brock Lesnarille. Seuraavaksi Couture kohtasi Antonio Rodrigo Nogueiran 29. elokuuta 2009 UFC 102 -turnauksessa häviten tälle yksimielisellä tuomaripäätöksellä. Seuraavaksi hän pudottautui kevyeen raskaaseensarjaan ja otteli Brandon Veraa vastaan UFC 105:ssä voittaen tämän yksimielisellä tuomaripäätöksellä, mitä seurasi UFC 109:ssä nopea kuristusvoitto Mark Colemanista. Couture toimi myös valmentajana The Ultimate Fighter -televisiosarjan ensimmäisellä tuotantokaudella.
Randy Couturen viimeisin ottelu oli 28. elokuuta 2010 ”UFC 118:Edgar vs Penn 2” -tapahtumassa, jossa hän kohtasi paremmin nyrkkeilijänä tunnetun James Toneyn. Kyseessä oli Toneyn vapaaottelu-uran ensimmäinen ottelu. Couture voitti ottelun Arm Triangle -kuristuksella ensimmäisessä erässä.
Näyttelijänä muokkaa
2010-luvulla Couture näytteli Toll Roadin roolihahmoa The Expendables -elokuvassa ja sen jatko-osissa The Expendables 2 ja The Expendables 3. Couture on esiintynyt vierailevana tähtenä muiden muassa TV-sarjoissa The Unit, The Roots of Fight ja Hawaii Five-O.
Yksityiselämä muokkaa
Couture on ollut naimisissa kolmesti, Sharonin, Trician, ja Kim Couturen (o.s. Borrego) kanssa.[1][2] Couture ja Kim hakivat avioeroa Toukokuussa 2009. Erosta huolimatta Randy Couture jatkaa ex-vaimonsa valmentamista ja tukemista hänen urallaan vapaaottelijana.[3] Hänellä on kolme lasta, pojat Ryan ja Caden, sekä tytär Aimee.[4][5] Couture asuu Las Vegasissa[6]
Ottelutyyli muokkaa
Couture ei ole parhaimmillaan pystyottelussa vaan hänen kamppailutyylinsä perustuu maassa tapahtuvaan kontrollointiin ja iskuihin (ns. Ground and pound). Tämä johtuu hänen taustastaan kreikkalais-roomalaisessa painissa. Couturen maassa tapahtuvan Ground and pound -tekniikan onkin arvioltu kuuluvan maailman parhaiden joukkoon.lähde?
Saavutukset muokkaa
Vapaaottelu muokkaa
- Raskaansarjan mestaruus (kolmesti, puolusti yhteensä kolmesti)
- Alemman raskaansarjan mestaruus (kahdesti)
- Alemman raskaansarjan tilapäinen mestaruus (kerran)
- Illan kamppailu (kahdesti)
- Vanhin UFC-mestaruuden voittanut ottelija (43 vuotta ja 255 päivää)
- Vanhin UFC-mestaruutta puolustanut ottelija (44 vuotta ja 65 päivää)
- Vanhin UFC-ottelun voittanut ottelija (47 vuotta ja 68 päivää)
- Ensimmäinen ottelija UFC:ssä, joka on voittanut kahden eri painoluokan mestaruuden
- Ensimmäinen ottelija UFC:ssä, joka on voittanut tilapäisen UFC-mestaruuden
Ottelut muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Couture readies himself for climb up Mount Sylvia January 3, 2007. UFC. Viitattu August 1, 2007.
- ↑ Mentions his second wife Tricia web.archive.org.
- ↑ KIM COUTURE PLANS AUGUST RETURN TO FIGHTING 26.5.2009. MMAWEEKLY.com. Viitattu 2.6.2009.
- ↑ Mentions his children webcache.googleusercontent.com.
- ↑ Q&A with Randy Couture The Baltimore Sun.
- ↑ "24 Hours to Live". Maxim magazine. September 2010. page 112
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Randy Couture Wikimedia Commonsissa
|
1990-luku: Mark Coleman (1997) Maurice Smith (1997) Randy Couture (1997) Bas Rutten (1999) Kevin Randleman (1999–2000) |
2000-vuosikymmen: Randy Couture (2000–2001) Josh Barnett (2002) Ricco Rodriguez (2002) Tim Sylvia (2003) Frank Mir (2004) Andrei Arlouski (2005–2006) Tim Sylvia (2006–2007) Randy Couture (2007–2008) Brock Lesnar (2008–2010) |
2010-luku: Cain Velasquez (2010–2011) Júnior dos Santos (2011–2012) Cain Velasquez (2012–2015) Fabrício Werdum (2015–2016) Stipe Miocic (2016–2018) Daniel Cormier (2018–2019) Stipe Miocic (2019–2021) |
2020-luku:  Francis Ngannou (2021–) |
|
1990-luku: Frank Shamrock (1997–1999) |
2000-vuosikymmen: Tito Ortiz (2000–2003) Randy Couture (2003–2004) Vitor Belfort (2004) Randy Couture (2004–2005) Chuck Liddell (2005–2007) Quinton Jackson (2007–2008) Forrest Griffin (2008) Rashad Evans (2008–2009) Lyoto Machida (2009–2010) |
2010-luku: Maurício Rua (2010–2011) Jon Jones (2011–2015) Daniel Cormier (2015–2018) Jon Jones (2018–2020)
|
2020-luku:  Jan Błachowicz (2020–2021) Glover Teixeira (2021–2022) Jiří Procházka (2022–) |