Lindos
Lindos (m.kreik. Λίνδος, lat. Lindus) oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Rhodoksen (nyk. Ródos) saarella Kreikassa. Se sijaitsi saaren kaakkoisrannikolla nykyisen Líndoksen kylän paikalla. Lindos tunnetaan ennen kaikkea akropoliistaan eli linnavuorestaan sekä Athene Lindian temppelistä.[1][2][3][4]
| Lindos | |
|---|---|
| Λίνδος | |
 Lindoksen akropolis eli linnavuori. |
|
| Sijainti | |
  Lindos |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Kreikka |
| Paikkakunta | Líndos, Ródos, Etelä-Egean saaret |
| Historia | |
| Tyyppi | kaupunki |
| Huippukausi | 600- ja 500-luvut eaa. |
| Kulttuuri | antiikki |
| Aiheesta muualla | |
Historia muokkaa
Lindoksen alueelta on tehty joitakin löytöjä neoliittiselta kaudelta sekä pronssikaudelta.[5] Antiikin aikana Lindos oli yksi Rhodoksen kolmesta vanhasta kaupungista Ialysoksen ja Kameiroksen ohella. Se oli vanha doorilainen kaupunki ja saaren merkittävin kulttipaikka Athene Lindian kulttinsa ansiosta.[2] Doorilaiset perustivat kaupungin 900-luvulla eaa.[6] Varhaisimmat merkit pyhäköstä akropoliilla ovat geometriselta kaudelta 800-luvulta eaa.[7]
Kreikkalainen mytologia antaa ymmärtää, että Athene Lindian kultti olisi ollut esikreikkalainen eli kreikkalaisten tuloa edeltänyt,[7] ja se palautuu mahdollisesti minolaiseen aikaan. Mytologian mukaan Lindoksen samoin kuin Ialysoksen ja Kameiroksen perustaja ja ensimmäinen doorilainen asuttaja oli Herakleen poika Tlepolemos.[8] Varhaisin kirjallinen maininta kaupungista on Homeroksen Iliaan laivaluettelossa, jossa se mainitaan yhtenä kaupungeista, joka lähetti joukkoja Troijan sotaan.[9]
Lindoksen huippukautta oli arkaainen kausi 600- ja 500-luvuilla eaa. Tuohon aikaan Lindos osallistui muun muassa Gelan siirtokunnan perustamiseen Sisiliaan. Noin vuoden 580 eaa. tienoilla Lindosta hallitsi useita vuosia tyranni Kleobulos, joka luetaan Kreikan seitsemän viisaan joukkoon. Kleobulos rakennutti akropoliin sen ensimmäiseen monumentaaliseen muotoon, ja hänen aikanaan valmistui myös kukkulan ensimmäinen varsinainen Athene Lindian temppeli. Akropolis toimi paitsi kulttipaikkana myös kaupungin linnoituksena.[2][5] Lindos oli yksi doorilaisen heksapoliin kuudesta jäsenestä. Kaupunki oli suojaisan satamalahtensa ansiosta merkittävä satama ja hallitsi saaren itärannikkoa.[8]
Lindos oli Rhodoksen tärkein kaupunki vuoteen 408 eaa. saakka. Tuolloin saaren kolme vanhaa kaupunkia perustivat yhdessä Rhodoksen kaupungin saaren uudeksi keskukseksi (synoikismos). Kaupungin perustamisen jälkeen Lindos oli vanhoista kaupungeista ainoa, joka säilyi merkittävänä uskonnollisen asemansa vuoksi, vaikkakin sen poliittinen ja taloudellinen merkitys väheni. Hellenistisellä kaudella akropolis ja Athene Lindian temppeli saivat lopullisen monumentaalisen muotonsa, ja temppeli säilyi saaren uskonnollisena keskuksena.[2][5] 200-luvulla eaa. akropoliille tuotiin myös Zeus Polieuksen kultti Athenen kultin oheen.[7]
Kristillisen legendan mukaan apostoli Paavali rantautui Lindokselle vuonna 43 jaa. Kerrotaan, että häntä kuljettanut laiva joutui tuolloin myrskyyn, ja Lindoksen akropoliin eteläpuolella oleva pieni lahti muodostui, kun kalliot avautuivat suojaamaan apostolia. Lahti tunnetaan edelleen apostoli Paavalin lahtena.[10]
Lindoksen akropolis säilyi merkittävänä linnoituksena bysanttilaisella keskiajalla ja edelleen Johanniittain ritarikunnan aikana vuosina 1309–1522, jolloin akropolista linnoitettiin jälleen laajalti. Linnoitus oli käytössä myös osmanivallan aikana.[5][8]
Lindoksen arkeologiset kaivaukset alkoivat 1900-luvun alussa. Dodekanesiaa vuosina 1912–1945 vallassaan pitäneet italiaiset suorittivat akropoliin alueella laajoja kunnostustöitä, joissa osaa rakennuksista on entisöity raskaalla kädellä. Osa muinaismuistoista jopa vaurioitui töiden aikana.[6]
Rakennukset ja löydökset muokkaa
Lindos oli rakennettu Rhodoksen kaakoisrannikolle luonnonsatamalahden ja akropoliin eli linnavuoren ympärille.[2] Alakaupunki sijaitsi suurin piirtein nykyisen kylän paikalla.
Akropolis eli yläkaupunki muokkaa
Lindoksen akropolis on jyrkkäreunainen kukkula, jonka korkeus on noin 116 metriä. Se sijaitsee aivan meren rannassa nykyisen kylän itäpuolella. Akropoliin sisäänkäynti on sen pohjoispäästä, edelleen nykyäänkin samaa jyrkkää antiikin aikaista tietä pitkin. Kukkulalta on hyvä näköala Líndoksen kylään, merelle ja saaren itärannikolle.[5][8]
Linnoitus ja muurit
Linnoituksessa on jyrkät muurit, jotka seuraavat kukkulan luonnonmuotoja ja joiden kokonaispituus on noin 508 metriä. Muurien säilyneet osat ovat pääosin keskiajalta ja johaniittain 1300-luvulla rakennuttamia. Kaksi muurin torneista on säilynyt erityisen hyvin. Sisäänkäynti linnoitukseen kulkee portista, jonka yhteydessä on entinen johanniittojen palatsirakennus, joka toimi näiden päämajana linnoituksessa.[5][8][6][10]
Stoat ja propylaia
Portin jälkeen seuraa stoa eli pylväshalli, joka rakennettiin hellenistisellä kaudella vuonna 208 eaa. Stoa edustaa doorilaista tyyliä ja siinä on ollut kaksi siipeä ja yhteensä 42 pylvästä. Stoan takana on 34 porrasta käsittävä monumentaaliportaikko, joka johtaa propylaialle eli akropoliin ylemmän temppelitasanteen monumentaalisisäänkäynnille. Propylaia rakennettiin vuonna 407 eaa. ja siinä oli viisi oviaukkoa, jotka johtivat pyhäkön ydinalueelle ja temppelille.[5][10]
Athene Lindialle omistettu temppeli sijaitsi akropoliin korkeimmalla kohdalla sen etelälaidassa. Se oli alun perin Kleubuloksen varhaisempien pyhäkkörakennelmien paikalle arkaaisella kaudella noin vuonna 580 eaa. rakennuttama. Temppeli paloi vuonna 392 eaa. ja rakennettiin uudelleen myöhäisellä klassisella kaudella vuonna 348 eaa.[5][10] Temppeli edusti doorilaista tyyliä ja se oli kummassakin vaiheessa amfiprostyylitemppeli, jonka kummassakin päässä oli neljä pylvästä. Temppelin pohjan koko on noin 22 x 8 metriä.[5] Sisällä temppelissä oli sen myöhemmässä vaiheessa Athenen kulttikuva, jonka sanotaan muistuttaneen Feidiaan Parthenoniin veistämää Athene Parthenosta.[8]
Temppeliä ympäröi joukko stoia.[5] Niissä sekä muualla temppeliä ympäröineellä alueella oli suuri määrä jumalattarelle ja temppelille annettuja votiivilahjoja. Niiden historia tunnetaan hyvin piirtokirjoituksina säilyneen Lindoksen temppelin kronikan ansiosta. Temppelin raunioita on nykyisin kunnostettu voimakkaasti, ja vain pieni osa paikalla olevasta rakennuksesta on alkuperäistä.[10]
Pyhän Johanneksen bysanttilaisaikainen kirkko
Pyhälle Johannekselle (Ágios Ioánnis) omistettu bysanttilaisaikainen kirkko sijaitsee lähellä johanniittain palatsia. Se rakennettiin 1200-luvulla.[11]
Muut rakennukset ja rakennelmat
Portin ulkopuolella sijaitsee akropoliin kallioon kaiverrettu rhodoslaista sotalaivatyyppiä eli triemiolia (τριημιολία) -laivaa esittävä reliefi, joka toimi pappi Hagesandroksen, Mikionin pojan, patsaan jalustana. Reliefi on 4,6 metriä pitkä ja 5,5 metriä korkea, ja sen veisti Pythokritos 100-luvun eaa. alkupuolella.[5][8][10] Sen vieressä sijaitsee hellenistinen puolikaarenmuotoinen eksedra.[5]
Akropoliin pohjoislaidalla sijaitsi roomalaisella kaudella toinen temppelirakennus, joka oli omistettu keisari Diocletianukselle.[10] Lisäksi Athenen temppelin lähelle rakennettiin Psithyroksen pyhäkkö 100-luvulla jaa.[7]
Akropoliin itärinteessä on suuri luola, joka saattaa olla kukkulan alkuperäinen, esihistoriallisena aikana käytössä ollut kulttipaikka.[10][12]
Alakaupunki muokkaa
Lindoksen antiikin aikainen teatteri sijaitsee akropoliin lounaisrinteessä. Se on rakennettu 300-luvulla eaa.[8][10] Se oli tyypillinen kreikkalainen puolikaarenmuotoinen teatterirakennus, jonka keskellä oli pyöreä orkhestra ja sen takana skene eli näyttämörakennus. Katsomon istuimet oli kaiverrettu linnavuoren rinteeseen. Katsomossa on 26 penkkiriviä ja siihen mahtui arviolta noin 1 800 katsojaa.[7]
Tetrastoon
Tetrastoon eli ”neljän stoan” rakennus oli uskonnollisiin toimituksiin käytetty rakennelma, joka sijaitsi teatterin lähellä skenerakennuksen laajennoksena.[8] Se koostui nimensä mukaisesti neljästä katetusta pylväikkösiivestä, joiden keskellä oli avoin piha. Sisäänkäynti oli portiikista pohjoissivulta. Rakennukseen mahtui noin 1 500–1 700 katsojaa. Kristillisellä ajalla paikalla on ollut eri vaiheissa kolme eri kirkkoa.[7]
Bukopion
Bukopion (”härkien leikkauspaikka”, myös Boukopion) oli uhrauspaikka, joka sijaitsi nykyisen Víglin alueella akropoliin koillispuolella. Sen alueelta on löydetty 38 kallioon hakattua piirtokirjoitusta, jotka kertovat uhritoimituksista. Paikalla oli pieni temppeli, jossa oli pronaos ja votiivilahjoille tarkoitettu vestibyyli. Paikalta on löydetty suuri määrä savisia ja pronsisia figuriineja, jotka esittävät pääasiassa härkiä, ajalta 900–800 eaa.[8][7]
Kleobuloksen hauta
”Kleobuloksen haudaksi” kutsuttu rakennus oli merkittävän lindoslaisen perheen hauta. Rakennus on saanut nimensä tyranni Kleobuloksesta, mutta se ei todellisuudessa liity tähän, vaan on peräisin 100-luvulta tai 1. vuosisadalta eaa. Hauta oli pyöreä ja siinä oli holvattu katto. Oviaukossa oli korniisi, joka oli koristeltu palmetein. Sisällä oli kallioon kaiverrettu sarkofagimainen hautasänky, jossa oli kansi. Haudan seinät oli koristeltu maalauksin. Hauta muutettiin kristillisellä ajalla kirkoksi, joka oli omistettu Pyhälle Aimilianokselle (myös Emilianos).[5][8][7]
Arkhokrateion
Myös Arkhokrateion oli merkittävän perheen hauta. Se on kaiverrettu kallioon ja sijaitsee kukkulalla akropoliin länsipuolella nykyisen Kampánan alueella Kránassa. Haudan julkisivu on kaksikerroksinen. Alaosassa on puolipylväät, jotka tukevat arkkitraavia, jossa on metooppeja ja triglyyfejä, ja alakerroksen sisällä on hauta-alttareita, joiden jalustoissa oli kaiverrettuna kuolleiden nimet. Rakennuksessa on yhteensä 19 kallioon kaiverrettua hautaa. Myös tämä hauta muutettiin kristillisellä ajalla kirkoksi. Frankkivallan aikana se tunnettiin nimellä Frangokklesia (Fragkokklisiá), ”frankkien kirkko”.[5][8][7]
Muut rakennukset ja rakennelmat
Akropoliin itäpuolelta nykyisen Víglin alueelta on löydetty varhaiskristillisen, 400-luvulla rakennetun basilikakirkon jäänteitä, kuten mosaiikkilattiaa ja marmoriosia. [7]
Lähteet muokkaa
- ↑ Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”997 Lindos”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
- ↑ a b c d e Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Lindos”, Antiikin käsikirja, s. 305. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
- ↑ Λίνδος: Ιστορικό Υπουργείο Πολιτισμού και Αθλητισμού. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 8.5.2017.
- ↑ Λίνδος: Περιγραφή Υπουργείο Πολιτισμού και Αθλητισμού. Viitattu 8.5.2017.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Lindos (Arkeologisen kohteen opaslehtinen) Visit Greece. Ministry of Culture and Turism. Viitattu 8.5.2017.
- ↑ a b c Lindos Acropolis Greeka.com. Viitattu 8.5.2017.
- ↑ a b c d e f g h i j Acropolis of Lindos Rhodes Guide. Viitattu 8.5.2017.
- ↑ a b c d e f g h i j k l Acropolis of Lindos Greek Travel Pages. Viitattu 8.5.2017.
- ↑ Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”Rhodes (including Ialysos, Kameiros, Lindos, Vroulia, the city of Rhodes, Mt. Atabyrion) Dodecanese, Greece”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i ”Lindos”, Greek Island Hopping 2008, s. 424–426 ja karttasivu. Thomas Cook Publishing, 2008. ISBN 978-1-84157-839-2.
- ↑ Lindos Village Rhodes Island. Arkistoitu 26.10.2016. Viitattu 8.5.2017.
- ↑ Museum Temples Lindia Goddess Athena. Viitattu 5.12.2016.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lindos Wikimedia Commonsissa
