Osmanien Kreikka

Osmanien valtakausi Kreikassa kesti 1400-luvulta 1820-luvulle asti, jolloin Kreikka alkoi sotia itsenäisyytensä puolesta vapaussodassa.

Historia

Turkkilaiset osmanit etenivät Balkanille 1300-luvulla aloittaen Bulgarian ja Serbian valloittamisen. Kreikan valloitus alkoi toden teolla vuoden 1453 Konstantinopolin valtauksen jälkeen. Thessaloniki vallattiin jo 1430, Ateena antautui vuonna 1456. Jotkin saaret, kuten Ródos ja venetsialaisten hallussa ollut Kreeta sinnittelivät 1500- ja 1600-luvuille.

Osmanien Kreikka vuoteen 1830 asti.

Monia kreikkalaisia pakeni läntiseen Eurooppaan vieden antiikin kreikkalaisia kirjoituksia mukanaan. Kreikkalaisten pakolaisten sanotaan vaikuttaneen Euroopassa kehittyneeseen renessanssiin,^[1] joka perustui suuresti antiikin Kreikan ihailulle. Valloitetussa Kreikassa turkkilaisvalta vakiinnutettiin. Kreikkalaiset nauttivat kuitenkin paikoin laajasta autonomiasta. Osmanien vallan alle päätyminen oli monesta houkuttelevampaa, kun vaihtoehtona oli katolilaisten valta, niin kutsuttu frankkivalta. Katolilaisten katsottiin olevan uhka ortodoksisen uskonnon säilymiselle. ”Mieluummin turkkilaisten turbaani, kuin paavin mitra”, sanoi bysanttilainen Lukas Notaras legendan mukaan.^[2] Konstantinopolin patriarkka ja kreikkalainen papisto olivat laajalti itse vastuussa autonomisten alueiden hallinnassa. Samalla ortodoksinen papisto auttoi myös säilyttämään kreikan kieltä ja kreikkalaista kulttuuria osmanien alaisuudessa. Alueen hallinnassa auttoi myös 1500-luvulla vallinnut Osmanien valtakunnan kulta-aika, jolloin imperiumi oli vakaa ja taloudellisesti vauras.^[3] Uskontopolitiikka oli pääosin suvaitsevaista. Ei-muslimeihin, kuten kristittyihin kohdistettiin tosin korkeampaa verotusta. Veronkeräystä ei tosin välttämättä toteutettu eikä valvottu kovin tehokkaasti. Osa Kreikan kristityistä kääntyi islamiin, jotkut niin sanotut kryptokristityt saattoivat kätkeä todellisen uskontonsa asioidessaan muslimeiden kanssa. Kreikkalaisia myös velvoitettiin luovuttamaan poikalapsiaan koulutettavaksi osmanien erikoisjoukkoihin, janitsaareiksi.

Osmanien valtakunnan eristyneisyys kävi lopulta ilmeiseksi ja se jäi nopeasti jälkeen Länsi-Euroopan nousevista suurvalloista. Tämä aiheutti taantumaa niin imperiumin taloudessa, sotilaallisella puolella kuin valloitettujen alueiden väestömäärässä. Osmanihallitsijat alkoivat kiristää otettaan hallitsemistaan alueista. Velvoitteita ja rasitteita lisättiin. Otteen kiristyminen aiheutti kapinamieltä, johon turkkilaiset puolestaan vastasivat raaoin ottein. Toisaalta osmanit tulivat riippuvaisemmiksi osaavista kreikkalaisista erilaisilla aloilla imperiumin taantuessa. Läntiset eurooppalaiset tukivat kreikkalaisen kansallismielisyyden nousua. Ortodoksista uskontoa tunnustaneiden venäläistenkin kanssa lähestyttiin, jotka yrittivät yllyttää kreikkalaisia kapinoimaan osmanihallitsijoita vastaan. Kreikka saavutti itsenäisyyden Kreikan vapaussodan myötä. Modernin muotonsa Kreikka saavutti kuitenkin vasta tulevalla vuosisadalla. Osia Kreikasta säilyi osmanien vallan alla vielä Kreikan itsenäistymisen jälkeenkin, aina 1900-luvulle asti.^[4]^[5]^[6]

Perintö

Hafiz Ahmed Aghan kirjaston sisätilaa.

Osmanien vallan aika on Kreikassa edelleen poliittisesti arka aihe. Suhteet Turkkiin ovat nykyäänkin jännitteiset, johon historia vaikuttaa modernimpien kiistanaiheiden ohella. Osmanien aikaa on käytetty argumenttina esimerkiksi Kreikan velkakriisiä analysoitaessa. Tätä voidaan pitää myös orientalistisena Turkin kohdalla, mutta myös Kreikka on nähty vähemmän eurooppalaisena, Euroopan periferiaan sysättynä.^[7] Osmanien ajan Kreikan tutkiminen on Kreikassa vähäistä esimerkiksi antiikin aikaan verrattuna.^[8] Kreikasta löytyy Osmanien valtakunnan aikaisia moskeijoita, kylpylöitä ja jokunen koulu. Ródoksen saarella on turkkilaisten rakentama Hafiz Ahmed Aghan kirjasto.

Lähteet

↑ Burke, Ersie C.: The Greeks of Venice, 1498–1600: Immigration, Settlement, and Integration. ‎ Brepols Publishers, 2016.
↑ Ekinci, Ekrim Buğra: Mighty sovereigns of Ottoman throne: Sultan Mehmed the Conqueror Daily Sabah. 7.11.2021. Viitattu 19.8.2022.
↑ Szczepanski, Kallie: Biography of Suleiman the Magnificent, Sultan of the Ottoman Empire ThoughtCo. 15.5.2019. Viitattu 19.8.2022.
↑ History of Greece in the Ottoman Period hellenicaworld.com. Viitattu 19.8.2022.
↑ Clogg, Richard: ”Ottoman rule and the emergence of the Greek state 1770-1831”, A Concise History of Greece, s. 7–45. Cambridge University Press, 2021.
↑ December 1st, 1913 - The Union of Crete With Greece Greek City Times. 1.12.2021. Viitattu 19.8.2022.
↑ Graham, David A.: How Greece Became European The Atlantic. 7.7.2015. Viitattu 19.8.2022.
↑ Kolovos, Elias & Vionis, Athanasios: ARCHAEOLOGY IN GREECE 2018–2019 Ottoman archaeology in Greece: a new research field The Society for the Promotion of Hellenic Studies and the British School at Athens. Viitattu 19.8.2022.

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta osmanien Kreikka Wikimedia Commonsissa

[1] Burke, Ersie C.: The Greeks of Venice, 1498–1600: Immigration, Settlement, and Integration. ‎ Brepols Publishers, 2016.

[2] Ekinci, Ekrim Buğra: Mighty sovereigns of Ottoman throne: Sultan Mehmed the Conqueror Daily Sabah. 7.11.2021. Viitattu 19.8.2022.

[3] Szczepanski, Kallie: Biography of Suleiman the Magnificent, Sultan of the Ottoman Empire ThoughtCo. 15.5.2019. Viitattu 19.8.2022.

[4] History of Greece in the Ottoman Period hellenicaworld.com. Viitattu 19.8.2022.

[5] Clogg, Richard: ”Ottoman rule and the emergence of the Greek state 1770-1831”, A Concise History of Greece, s. 7–45. Cambridge University Press, 2021.

[6] December 1st, 1913 - The Union of Crete With Greece Greek City Times. 1.12.2021. Viitattu 19.8.2022.

[7] Graham, David A.: How Greece Became European The Atlantic. 7.7.2015. Viitattu 19.8.2022.

[8] Kolovos, Elias & Vionis, Athanasios: ARCHAEOLOGY IN GREECE 2018–2019 Ottoman archaeology in Greece: a new research field The Society for the Promotion of Hellenic Studies and the British School at Athens. Viitattu 19.8.2022.

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]

[8]