Kriitinä
Kriitinä[1] (ven. Гри́дино, Gridino) on kylä Karjalan tasavallan Kemin piirin Kuuseman kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Vienanmereen laskevan Gridinka-joen suussa 65 kilometriä Kuusemasta linnuntietä pohjoiseen. Kylässä on 72 asukasta (vuonna 2013)[2].
| Kriitinä Гридино, Gridino |
|
|---|---|
 Kriitinän kylää. |
|
  Kriitinä |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Tasavalta | Karjalan tasavalta |
| Piiri | Kemin piiri |
| Kunta | Kuusema |
| Hallinto | |
| – Asutustyyppi | kylä |
| Väkiluku (2013) | 72 |
Kriitinän pomorilaiskylä on saanut alkunsa Solovetskin luostarin vuonna 1622 perustamasta suolankeittämöstä. 1600-luvun lopulla sieltä mainitaan kaksi perhettä. Venäläisten lisäksi kylässä asui Rukajärven ja Paanajärven pogostoista 1700-luvulla siirtyneitä karjalaisia, jotka venäläistyivät 1900-luvun alkuun mennessä.[3] Asukkaat harjoittivat kalastusta, hylkeen- ja valaanpyyntiä sekä poronhoitoa. Tärkeimpänä kulkuyhteytenä toimi Vienanmeri.[4]
1800- ja 1900-lukujen vaihteessa Kriitinä muodosti Ponkaman volostiin kuuluneen kyläkunnan. Vuonna 1905 siellä oli 62 taloa ja 471 asukasta.[5] Neuvostoaikana perustettiin Kemin piiriin kuulunut Kriitinän kyläneuvosto. Vuonna 1933 kyläneuvostossa, johon kuului myös Psjatšihan sääasema, oli 383 asukasta. Yhtä lukuun ottamatta he olivat kaikki venäläisiä.[6] Kalkalahden, Kriitinän ja Kuuseman kylähallintoalueet yhdistettiin 2000-luvun alun kunnallishallintouudistuksessa Kuuseman maalaiskunnaksi.
Kylästä on tieyhteys Jenkijärvelle[7]. Palveluihin kuuluvat kulttuurikeskus museoineen, lääkintäasema ja kauppa[8]. Lähistöllä sijaitsee Kriitinän rauhoitusalue[9].
Kriitinä on rakennuskannaltaan poikkeuksellisen hyvin säilynyt pomorilaiskylä, jossa on myös karjalaisia piirteitä. Se koostuu kallioille pystytetyistä hirsitaloista ja talousrakennuksista, joita yhdistävät puiset kävelysillat. Rakennusmuistomerkkeihin kuuluvat 1800-luvun puolivälissä pystytetystä tsasounasta 1900-luvun alussa remontoitu Pyhän Nikolaoksen kirkko sekä joukko vanhoja asuintaloja, aittoja ja saunoja. Kylän luoteispuolella on hautausmaa grobuineen ja erikoisine hautamuistomerkkeineen. Lähistöllä sijaitsee Rybnojen kivikautinen asuinpaikka. Sonrutšjan suussa on saamelaisten hautapaikka 1100–1400-luvuilta.[3][10]
Lähteet muokkaa
- Generalnyi plan Kuzemskogo selskogo poselenija: Materialy po obosnovaniju. Tom IV: Pojasnitelnaja zapiska 2013. Sankt-Peterburg: GeoInformProjekt. Arkistoitu 2.2.2016. Viitattu 14.8.2015. (venäjäksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 63. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 14.8.2015).
- ↑ Tšislennost naselenija v razreze selskih naseljonnyh punktov Respubliki Karelija po sostojaniju na 1 janvarja 2013 goda webcitation.org. Viitattu 14.8.2015. (venäjäksi)
- ↑ a b Karelija: entsiklopedija. Tom 1, s. 279. Petrozavodsk: PetroPress, 2007. ISBN 978-58430-0123-0.
- ↑ Generalnyi plan, s. 14.
- ↑ Spisok naseljonnyh mest Arhangelskoi gubernii k 1905 godu, s. 188–189. Arhangelsk: Arhangelski gubernski statistitšeski komitet, 1907.
- ↑ Karjalan Autonominen Sosialistinen Neuvosto-Tasavalta: Asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1933 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 16–17. Petroskoi: KASNT:n KTLH, Sojusorgutshet, 1935.
- ↑ Generalnyi plan, s. 13.
- ↑ Generalnyi plan, s. 40.
- ↑ Generalnyi plan, s. 57–58.
- ↑ Objekty istoriko-kulturnogo nasledija Karelii monuments.karelia.ru. Viitattu 14.8.2015. (venäjäksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Kriitinä Karjalan tasavallan matkailusivustolla (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi)
- Kriitinälle omistettu sivusto (venäjäksi)