Enkijärvi
Enkijärvi[1] eli Jenkijärvi[2] (ven. Э́нгозеро, Engozero; karjalaksi Enkijärvi[3]) on maaseututaajama Karjalan tasavallan Louhen piirin Ambarnyin kunnassa. Se sijaitsee samannimisen järven rannalla[4] 15 kilometriä Ambarnyista kaakkoon. Taajamassa on 537 asukasta (vuonna 2013)[5].
| Enkijärvi, Jenkijärvi Энгозеро, Engozero |
|
|---|---|
 Enkijärven taajamaa. |
|
  Enkijärvi, Jenkijärvi |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Tasavalta | Karjalan tasavalta |
| Piiri | Louhen piiri |
| Kunta | Ambarnyi |
| Hallinto | |
| – Asutustyyppi | taajama |
| Väkiluku (2013) | 537 |
Historia muokkaa
Paikkakunta on syntynyt Muurmannin rataa rakennettaessa vuonna 1916[4]. 1920- ja 1930-luvuilla se kuului etupäässä karjalaisten ja venäläisten asuttamaan Pilsjärven kyläneuvostoon[6][7]. 1950-luvulla Enkijärvi lähikylineen ja asutuksineen muodosti kyläneuvoston[8] ja myöhemmin kylähallintoalueen, jossa vuonna 1987 oli noin tuhat asukasta[9]. Nykyään Pilsjärvi, Ylä- ja Ala-Kuusamojärvi (Verhneje ja Nižneje Kumozero), Jolomonen (Jelmanga), Kakara (Gagarskaja), Sarviniemi (Buldyrskaja), Venkijärvi (Vangozero) ja kaikki muut lähiseudun entiset karjalaiskylät ja metsätyöläisasutukset ovat autioina[10].
Liikenne, talous ja palvelut muokkaa
Taajaman kautta kulkee Pietarin ja Murmanskin välinen rautatie sekä M18-valtatieltä Kriitinään haarautuva tie. Rautatieasemalla pysähtyvät Vienan Kemin ja Louhen välillä liikennöivät paikallisjunat. Asemalta on linja-autoyhteys Kalkalahteen muutaman kerran viikossa.[11]
Enkijärvellä toimii metsänhoitoalueen konttori[12]. Lähistöllä on amfiboliittilouhos[13]. Palveluihin kuuluvat lastentarha, keskikoulu, kulttuuritalo, kirjasto, lääkintäasema, posti ja neljä kauppaa. Taajamassa on tsasouna.[14]
Kyläkuva, nähtävyydet ja matkailu muokkaa
Säännölliseen asemakaavaan rakennettu Enkijärven taajama koostuu matalista asuintaloista. Pohjoisosassa on vesijohto ja keskuslämmitys. Keskustan seitsemän asuintaloa ja koulu on yhdistetty viemäriverkkoon, jolla ei ole toimivaa puhdistuslaitosta.[15]
Lähistöllä on kivikautisia asuinpaikkoja. Historiallisiin kohteisiin kuuluu toisen maailmansodan aikana menehtyneen lentäjän hauta.[16][17] Taajamassa on pieni retkeilymaja, joka tarjoaa palvelujaan kalastajille ja metsästäjille[18].
Lähteet muokkaa
- Generalnyi plan Ambarnskogo selskogo poselenija: Materialy po obosnovaniju. Tom IV: Pojasnitelnaja zapiska 2013. Sankt-Peterburg: GeoInformProjekt. Viitattu 7.10.2013. (venäjäksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ EKI kohanimeandmebaasi eki.ee. Viitattu 17.4.2009.
- ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 54. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2.
- ↑ Respublika Karelija: Spisok nazvani naseljonnyh punktov na russkom, karelskom i vepsskom jazykah (v mestah kompaktnogo proživanija karelov i vepsov, s. 8. Petrozavodsk: Ministerstvo Respubliki Karelija po voprosam natsionalnoi politiki i svjazjam s religioznymi objedinenijami, Respublikanskaja termino-orfografitšeskaja komissija, Institut jazyka, literatury i istorii Karelskogo nautšnogo tsentra RAN, 2006. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.5.2015).
- ↑ a b Karelija: entsiklopedija, tom 3, s. 296–297. Petrozavodsk: Petropress, 2011. ISBN 978-5-8430-0127-8.
- ↑ Generalnyi plan, s. 11.
- ↑ Karjalan ASNT:n asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1926 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 25. Petroskoi: KASNT:n tilastohallinto, 1928.
- ↑ Karjalan Autonominen Sosialistinen Neuvosto-Tasavalta: Asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1933 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 16. Petroskoi: KASNT:n KTLH, Sojusorgutshet, 1935.
- ↑ Karelskaja ASSR: administrativnoje delenije, s. 19. Petrozavodsk: Gosudarstvennoje izdatelstvo Karelskoi ASSR, 1960.
- ↑ Karjalan tasavalta vuonna 1997. Jyväskylä: Yrityspalvelu Karelski, 1997. ISBN 952-90-8324-6.
- ↑ Atlas Karelija: Severnaja tšast. Moskva: Roskartografija, Ultra Ekstent, Arbalent, 2004. ISBN 5-98522-006-0.
- ↑ Generalnyi plan, s. 54–55.
- ↑ Generalnyi plan, s. 37.
- ↑ Generalnyi plan, s. 49.
- ↑ Generalnyi plan, s. 14, 48.
- ↑ Generalnyi plan, s. 13–14, 70.
- ↑ Objekty istoriko-kulturnogo nasledija Karelii monuments.karelia.ru. Arkistoitu 4.11.2013. Viitattu 7.10.2013. (venäjäksi)
- ↑ Generalnyi plan, s. 59.
- ↑ Generalnyi plan, s. 39.